Kolumni: Pätevät ammattimiehet, totiset torvensoittajat - JYPin karmean pettymyksen anatomia

Kalle Koskisen lupsakka olemus siirtyi viisi vuotta sitten JYPin pukukopista toimiston puolelle. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Jotenkin JYPin lyhyeksi jääneen playoff-taipaleen kestäessä muistuivat mieleen entisen hurrikaanipuolustajan Mikko Viitasen sanat reilun vuoden takaa.

"Joukkueesta kertoo paljon se, miltä se näyttää yhdessä kaukalon ulkopuolella", kokenut kiekkomies totesi.

Viitanen oli pelaajaurallaan kaikkien arvostama takalinjojen työmies, joka puhdisti omaa aluettaan kovaa, mutta rehdisti. Pudotuspeliaikaan hänestä kuoriutui "Kevään lapsi", joka latasi hirmuisella lämärillään monta tärkeää maalia tärkeisiin paikkoihin.

Viitanen on myös joltinenkin tuumailija, ellei peräti urheilufilosofi - ja myös veijarimainen virnuilija. Lukuisien loukkaantumisten värittämä ura antoi varmasti aikaa pohdiskella tiiviissäkin pelitahdissa.

Rupesin miettimään Viitasen sanoja JYPin pudotuspeli-infossa Jyväskylän Paviljonki-hotellin ravintolassa kaksi päivää ennen tappiolliseksi muodostuneen HIFK-puolivälieräsarjan alkua. Paikalla oli koko joukkue. Se joukkue vaikutti rauhalliselta, ehkä levolliseltakin. Mutta rennolta ja räiskyvältä?

Ei, siltä se ei vaikuttanut.

***

Pieni aikamatka kuuden vuoden taakse. JYP piti playoff-infonsa Laukaassa Peurungan kylpylässä. Tarinoituaan medialle klassisen UKK-kupolin alla joukkueen oli määrä mennä kylpemään ja yhteiseen illanviettoon. Uransa parhaan kauden pelannut maalivahti Riku Helenius oli iltapäivän kysytyin haastateltava. Muuan kollega toivoi Heleniusta vielä yhteen juttutuokioon, vaikka tilaisuuteen varattu aika oli virallisesti päättynyt.

"Juu, ei tässä mikään hätä ole. Tärkeintä on se, että ehtii laskemaan Viitasen kanssa lusikassa vesiliukumäkeä", Pälkäneen mies veisteli.

Se(kin) oli jotenkin hurrikaanipaitojen edellisen mestaruuskauden miehistöä kuvaava murjaisu. Samanmoista hurttiutta oli vielä vuotta myöhemmin Jyrki Ahon luotsaamassa JYPin pronssiryhmässä, mutta sen jälkeen ei ole huumori samassa mitassa ainakaan ulos päin kukkinut.

Toki on myös syytä huomioida, että pääkuvan hurrikaanilasimies Kalle Koskinen päätti pelaajauransa keväällä 2013. Koskisen merkitystä joukkueen ilmapiiriin tuskin voi yliarvioida.

***

Jyväskyläläisen jääkiekkoilun 33:s liigakausi päättyi karmaisevaan pettymykseen. Jarkko Immosen kotiinpaluun myötä joukkueen piti pystyä pelaamaan mestaruudesta. Kuudessa puolivälierässä ulos ei nosta arvosanaa kutosta kummemmaksi, vaikka CHL-kannu helmikuussa matkaan tarttuikin.

En tohdi väittää, että JYPin joukkuehengessä olisi tällä(kään) kaudella ollut mitään vikaa, mutta jotenkin totisten torvensoittajien virkamiesmäisen vaikutelman JYPistä on saanut koko Marko Virtasen päävalmentajakauden ajan. Seuralegenda Ari-Pekka Siekkisen lähtö Japaniin viime kauden jälkeen ei ainakaan lisännyt huumorimiesten määrää JYPin kopissa.

En myöskään väitä, etteikö JYP olisi jättänyt joka ilta kaikkea kaukaloon silloin, kun peleillä oli oikeasti merkitystä. Silti jäi sellainen maku, että ihan kaikkea ei kuitenkaan saatu irti. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

SM-liigan tämän kauden keski-iältään vanhin joukkue näytti myös siltä - vanhimmalta - liian monena iltana. Se oli pätevä ja ammattitaitoinen, mutta liian harvoin innokas, raikas ja intohimoinen.

Jokainen joukkue on lähes poikkeuksetta päävalmentajansa näköinen. Niin tämäkin.

Hurrikaaniorganisaatio pelaa riskillä. Ehkä se painii samojen ongelmien kanssa myös ensi kaudella. Kun tiedossa olevia sopimuksia on yhden maalivahdin, kahdeksan puolustajan ja kolmentoista hyökkääjän kanssa, niin iso kuva ei muutu. Valmennusjohdonkin kokoonpano on sama kuin tällä kaudella.

JYPin yllä vaanii ummehtumisen vaara.