KOLUMNI: Nuuskan muka-kieltäminen on kaksinaismoralismin malliesimerkki

Kiekko kuin kiekko. Nuuskaava jääkiekkoilija on yleinen näky. Kuva: Esa Urhonen

Maksim Matushkin ei missään tapauksessa suostunut siihen, että hänestä otettaisiin lehtikuvia pienen koiranpennun kanssa. Otoksesta ei saanut välittyä pehmo kuva.

Niinpä Ässien ruotsalaispuolustaja poseerasi Satakunnan Kansassa kireissä farkuissa, nuuskapurkki etutaskussa pullottaen.

Tarina ei kerro, välittyikö lukijoille lopulta Matushkinin mielestä oikea kuva.

Sinänsä kuva on todenmukainen. Kyllähän nuuskapurkit ja jääkiekko samaan kuvaan kuuluvat.

Kyse on niin luonnollisesta asiasta, että A-maajoukkueen joukkueenjohtaja voi tykittää nuuskaa huuleen tasavallan presidentin läsnä ollessa – vai mitä Timo Jutila ja Tarja Halonen?

Seurat kieltävät nuuskan käytön, mutta kyse on silkasta kaksinaismoralismista. Asian tuomitseminen ja kieltäminen ei auta mitään, jos kieltojen asettajat samaan aikaan sylkevät nuuskaa jäähallin roskiksiin.

Eräs tuohtunut kiekkoäiti tokaisi, että nuuska on jäähalleissa yleisempää kuin hikipisarat.

Jääkiekkoliiton nuuskatyöryhmän tuorein raportti on tympeää luettavaa. Vastaajista yli 70 prosenttia ilmoitti havainneensa oman seuransa junioripelaajien käyttävän nuuskaa.

Yleisintä nuuskaaminen on A- ja B-junioreilla, mutta tavatonta se ei ole C-junioreillakaan.

Jääkiekkoliiton raportti kertoo lahjomattomasti, mistä on kyse. Pelaajia yleisempää nuuskaaminen on juniorijoukkueiden valmentajilla ja toimihenkilöillä.

Prosenttiluku nousee 80:een, ja kyselyn mukaan myös D- ja E-nuorten toimihenkilöt nuuskaavat niin, että pelaajat siitä tietävät.

"Korulauseet ja nuuskan kieltävät kyltit ovat turhia, jos valmentajan käsi hamuaa tauolla nuuskapurkin esiin."

Jääkiekkoliiton kilpailusäännöissä nuuskan käyttö on kiellettyä, ja keväällä 2013 asiaan myös puututtiin näkyvästi. Peräti 14 kiekkolupausta kärähti Pohjola-leirillä nuuskaamisesta, ja heidät passitettiin välittömästi kotiin.

Pohjola-leiri on C-juniorien ensimmäinen tositesti. Sinne valitaan ikäluokan lahjakkaimmat, ja leirin päätteeksi muodostetaan ensimmäinen alle 16-vuotiaiden maajoukkue.

Paikalla oli 102 nuorta pelaajaa, joten suinkaan kaikki eivät nuuskaa tuolloin käyttäneet. Raollaan ollut maajoukkueen ovi suljettiin kotiin lähetetyiltä tuolloin, mutta ei lopullisesti.

Noiden 14 pelaajan joukossa oli tulevia nuorten maailmamestareita ja nykyisiä liigapelaajia.

Rautakansleri Kalervo Kummola jyrähti lähes päivälleen kaksi vuotta sitten, että nuuskan käyttö pitää saada kitkettyä jääkiekosta.

Liitto on perustanut nuuskatyöryhmänsä, mikä on jo viesti siitä, että huuli pullottaen kulkevat kiekkoilijat nähdään ongelmaksi.

On selvä, että seuroilla on käsissään iso vastuu ja myös mahdollisuus. Korulauseet ja nuuskan kieltävät kyltit ovat turhia, jos valmentajan käsi hamuaa tauolla nuuskapurkin esiin.

Jääkiekko on kuitenkin muutakin kuin pelaajia, valmentajia ja huoltajia. Pakettiin kuuluvat myös tuomarit, kenttämiehet ja – vanhemmat.

Jos puhutaan C2-nuorista, kyse on 13–14-vuotiaista pojista. Ja jotta nuuskaa voisi käyttää, sitä pitää ensin jostain saada.

Maksim Matushkin voi kotimaassaan rauhassa ostaa nuuskaa laillisesti, mutta Ruotsi on EU-kartalla poikkeus. Missään muualla nuuskaa ei myydä laillisesti.

Nuuskan ja urheilun yhteys oli näkyvästi tapetilla vuosi sitten, kun Ässien kasvattama Mika Niemi ja FC Jazzissa jalkapalloillut Samu-Petteri Mäkelä tuomittiin salakuljetuksesta ja veropetoksesta sakkoihin.

Heidän tapauksensakin oli kuitenkin vain jäävuoren huippu. Juniorijääkiekkoilijatkin ovat kehitelleet nuuskapurkkien ympärille bisneksen.

Kuvio on yksinkertainen. Isät hakevat tornikaupalla purkkinuuskaa, pojat toimivat myyjinä.

Vastuu ei missään tapauksessa ole vain seurojen.