Kolumni: Mihin ihmeeseen Michel Miklik laitetaan?

Michel Miklikin tuuletteluja nähdään JYPin paidassa tälläkin kaudella. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Peräti mielenkiintoinen saaga. Viime kaudella Hippoksen yleisön hurmannut Michel Miklik palaa JYPiin, tiedotti hurrikaaniseura tuossa männä viikolla.

Veijarimainen slovakki puhui asiasta jo viime keväänä MM-kisoissa. Alkusyksystä hän antoi sosiaalisessa mediassa ymmärtää, että on tulossa takaisin Jyväskylään. JYPin urheilutoimenjohtaja Jukka Holtari kiisti pontevasti moiset somehaahuilut, mutta kas kummaa! Kun viimeiseen mahdolliseen liigafinaaliin on huomenna maanantaina aikaa kahta päivää vajaat puoli vuotta, saapuu Piestanyn pyssy jälleen Keski-Suomeen.

Hän pääsee siis verotusteknisesti 15 prosentilla ja ehtii pelata finaalit, mikäli JYP sellaisiin selviää. Sen jälkeen on vielä kaksi päivää aikaa mahdollisille mestaruusjuhlille, ennen kuin veroraja tulee vastaan.

Miklikistä tulee jotenkin mieleen takavuosien JYP-tshekki Tomas Chlubna. Ero on lähinnä siinä, että Chlubna ei osannut puhua englantia, mutta yritti kiivasti. Miklik tiettävästi osaa, mutta ei yritä. Toisekseen Chlubna ei oikeastaan osannut pelata jääkiekkoa, mutta teki silti JYPille kahden kauden aikana 55 maalia. Miklik sen sijaan on erinomainen jääkiekkoilija.

Molempia yhdistää se, että virne on koko ajan naamalla ja kaukalossa on kivaa. Jääkiekko on ammatti, mutta ei missään nimessä vakava asia.

Kun Miklik saapui JYPiin vajaa vuosi sitten, hän avasi osin sattumalta laadukkaan jääkiekkojoukkueen lukot. Mies paukautti heti kättelyssä lämpimikseen kaksi maalia ja näytti muulle ryhmälle, että eihän tämä nyt oikeasti niin vaikeata ole.

Kun padot aukesivat, JYP oli pitkään liigan paras joukkue ja jäi vain yhden voiton päähän finaalipaikasta. Sota ei suinkaan yhtä miestä kaipaa, mutta yhdellä miehellä voi olla iso rooli kurssin kääntämisessä.

Mutta mitä Miklik tuo JYPiin nyt? Poikkeuksellisen hyökkäyspään osaamisen ja puolustuspelaamisesta varastamisen. Enkä sano tätä pahalla, olen aina fanittanut pelaajia, jotka eivät edes yritä pitää omaa miestään puolustusalueella, mutta nakuttavat kohta puoliin kiekon kaksi kertaa naapurin reppuun.

Mutta kysymys kuuluukin, kuka putoaa Miklikin tieltä JYPin ylivoimakoostumuksita? Kummassakin yv-kentällisessä on pelannut neljä hyökkääjää, siis yhteensä kahdeksan. Jarkko Immonen, J-P Hytönen, Jani Tuppurainen, Joonas Nättinen, Antti Suomela, Juuso Puustinen, Jerry Turkulainen ja Robert Rooba.

Nimilistan plaraaminen ei vaadi einsteinia oivaltamaan, että putoaja lienee Turkulainen tai Rooba, todennäköisesti Rooba. Näitä paikkoja kun jaetaan myös tilipussin ja statuksen perusteella. Vaan ongelmavyyhti on tässä: kiekollisen virtuoosin Turkulaisen paikka kokoonpanossa on uhattuna, ellei hän pelaa ylivoimaa. Härkämäinen virolainen Rooba puolestaan lienee ollut kokonaisuutena JYPin alkukauden paras ylivoimapelaaja. Kolme yv-osumaa viimeistellyt roikale menee maalille, lusikoi kiekot sisään eikä väistä ketään.

Alkukauden ylivoimaesitysten perusteella syrjään siirrettävä pelaaja olisi Tuppurainen, joka kuitenkin kuuluu osastoon joukkueen sielut. Ja turhautunut Tuppurainen on aina vähän huonompi Tuppurainen.

Tasakentällisin pelattaessa on helppo pudottaa hierarkiassa alas päin Karjalan barbaari Janne Kolehmainen, joka kuitenkin raataa joka ilta isot minuutit alivoimalla.

Mutta se ylivoima.

Siinä riittää JYP-luotsi Marko Virtasella pähkäilemistä.