Kolumni: Lokit lentävät joskus matalalla – eli mihin Liigan vahvistusten taso on menossa?

Lokit lentävät joskus matalalla. TPS ei saanut Corey Lockesta sellaista tuloksentekijää kuin kanadalaisen AHL-karriäärin puolesta oli lupa odottaa. Nykyiseen SM-liigaan Locken kaltaisilla statseilla ei enää AHL-jyriä löydy.

Muistatteko Corey Locken?

AHL:n pistekuningas saapui kesällä 2012 Pekka Virran valmentamaan TPS:ään tehtaan takuulla – siis isoin odotuksin. Locke oli vain vuotta aiemmin latonut Ottawan farmiseurassa Binghamton Senatorsissa kovat tehot: 69 ottelun saldo oli 86 (21+65) pistettä.

Niihin lukemiin ei ole näihin päiviin mennessä NHL:n farmisarjassa yltänyt yksikään suomalaispelaaja, eivät edes "SE-mies" Janne Pesonen tai Kai Suikkanen, jolta Pesonen ennätyksen aikoinaan riisti. *)

Peliälystään suitsutusta saaneesta Lockesta oli tarkoitus leipoa johtotähti SM-liigaan.

No, ei leivottu.

Hohdokkaasta AHL-karriääristä huolimatta Turussa ei jääty kaipaamaan kovapalkkaista kanadalaista, kun Locke siirtyi kauden puolivälissä Saksan DEL-liigaan.

Mitä tekemistä Corey Lockella ja SM-liigalla on toistensa kanssa nyt, viisi vuotta myöhemmin?

Tehtaan takuulla Turkuun tuotettu floppihankinta kertoo paljon niistä asetelemista, joissa SM-liigaseurat yrittävät nyt etsiä tekijämiehiä ykkös-kakkoskentällisiinsä. Nykyiseen SM-liigaan on turha kuvitella löytyvän Locke-luokan laatuhankintoja – todellisia tai floppaavia. Statsit ovat toisenlaisia.

Kun Kiekkoareena selvitti viime kauden puolivälissä ulkomaalaisten tehoja, kävi ilmi, että ulkomaalaispelaajien tehot olivat heikompia kuin kertaakaan sitten vuoden 1996 eli Bosman-päätöksen.

Ajat tosiaankin ovat muuttuneet. Nyt takuuvarmaa on vain epävarmuus.

Kun perehtyy SM-liigan tämän kevään ja alkukesän ulkomaalaishankintoihin, hankinnat eivät kirvoita isoja hurraa-huutoja. Ne osoittavat karulla tavalla sen, mihin suuntaan Liigan vetovoima on kehittynyt.

Tuloksentekoyksiköihin ei ole Pohjois-Amerikasta tyrkyllä NHL:n porteilla kolkuttelevia vahvistuksia, jotka tulisivat Suomeen hakemaan "sitä viimeistä askelta" ottaakseen paikan maailman kovimmasta kiekkoliigasta.

Sen sijaan Suomen Liigasta on tullut ponnahduslauta paitsi ruotsalaisille pelaajille, myös länsinaapurin pelaaja-agenteille.

Tässä vaiheessa värväyssesonkia jo puolella liigaseuroista on riveissään ruotsalaispelaajia. Kehityksen voi ennustaa kiihtyvän entisestään.

Sinikeltaisia kiekkoilee nykyisellään AHL:ssä noin kaksi ja puoli joukkueellista. Länsinaapurimme kiekkokeskustelu myötäilee siinä määrin meikäläistä, että pyrkimyksenä saada pidettyä tuon tason omat ruotsalaiset SHL:ssä. Jos niin käy, se taas lisää Suomen kilpailukykyä "kakkoskorin" ruotsalaispelaajien – ja heidän agenttiensa – ajatuksissa. Näin voi ennustaa, vaikka AHL:ssäkin voidaan nykyisin maksaa Corey Elkinsin tasoisille kokeneille ja osaaville tekijämiehille kunnon palkkioita.

Mitä se tarkoittaa Liigan vinkkelistä? 

Kenties tänne ei enää saada tuon tasoisia, vaan ainoastaan tuon kokoisia pelimiehiä.

"Jos haluaa tuon kokoisen äijän, joka tekee vielä pisteitä, niin puhutaan eri summista ja ne pelaavat jossain muualla", tiivisti Pekka Virta, kun Lukko hankki Ruotsista pakki Johan Motinin (188 cm/96 kg). Hänen kahden viime kautensa saldo 92 ottelusta on kaksi maalia ja yhteensä 14 pistettä.

Asetelma käy karulla lailla selväksi, jos vertailukohdaksi ottaa Jesse Virtasen, joka lähti Lukosta Ruotsiin. Kaksi kautta, 115 ottelua, 16 maalia ja yhteensä 69 tehopistettä...

Kollega Harri Laiho kuvasi nykytilannetta sangen osuvasti Satakunnan Kansassa: "Perinteisesti hyvin maksavat Lukko ja Kärpät ovat puolestaan hankkineet ruotsalaisia, joiden urat SHL:ssä ole olleet pikemminkin nesteessä kuin nosteessa."

Pakkipään pari poikkeusta vahvistavat säännön: Pelicansin Libor Sulak, 23, pelasi pari ottelua Tshekin MM-miehistössä, HPK:n värväämä 20-vuotias Jesper Lindgren puolestaan osoitti kiekollisia kykyjä Ruotsin Allsvenskanin kärkiseurassa MODO:ssa.

Iso kuva on kuitenkin se, että takuuvarmoja tuloksentekijöitä hekään eivät ole.

Seurojen hankinnat ovat pikemminkin sellaisia, joiden potentiaalin toivotaan puhkeavan kukkaan Suomessa. Tätä osastoa edustavat Ässien tänään tiedottama sentterihankinta Philip McRae, Kärppien sinikeltainen värväys Nicklas Lasu sekä Lukon Ruotsista pestaama Joakim Hillding, jotka pääsivät viime kaudella pisteille joka neljännessä tai viidennessä pelaamassaan ottelussa.

McRae ja Lasu ovat nyt 27-vuotiaita, Hillding pari vuotta vanhempi – siis pelaajia parhaassa peli-iässään. Kehäraakeista ei puhu kukaan. potentiaali puolestaan nähdään 8. syyskuuta alkaen, kun Liiga taas starttaa.
Siksi on turha lietsoa sen synkempää mielialaa. Voihan käydä niinkin hauskasti, että sekä Porissa, Oulussa että Raumalla on osuttu Erik Thorell -suoneen.

Vaikka seurojen saama tv-raha onkin noususuunnassa, ikiaikainen nyrkkisääntö pitää yhä kutinsa. On parempi löytää 50 tuhannen euron miehiä, jotka pelaavat kuin 200 tonnin tähdet kuin päinvastoin.

Kirjoittaja on sitä mieltä, että treenipelit ovat mukavaa seurattavaa, mutta niiden ennustusarvo on silti sangen kyseenalainen. Corey Lockekin pelasi TPS:n kahdeksan European Trophyn ottelua piste per peli -tahdilla.


*) Tiesitkö, että...

...Janne Pesonen teki kaudella 2008–09 Pittsburghin farmissa AHL:n suomalaishistorian kovimmat pisteet: 70 ottelussa syntyi 32+50=82 pistettä, seura oli nimihirviö Wilkes-Barre/Scranton Penguins.
...Ennen Pesosta AHL-historian tehokkain suomalainen oli Kai Suikkanen. Ka

Lisää aiheesta