Kolumni: Epic Perrin antaa kaiken ja vaatii paljon - Une année de plus, monsieur!

Eric Perrin on SM-liigahistorian tehokkain ulkomaalaispelaaja. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Olen tämän ennenkin kertonut, mutta väliäkös tuolla. Se on nähdäkseni tarinan alku.

JYPin pääomistaja Jukka Seppänen tunnetaan jäyhänä kaverina, joka ei paljon hihku, mutta heinäkuussa 2002 Seppänen oli aivan täpinöissään. Jopa niin täpinöissään, että muuan kiekkotoimittaja sai eräällä terassilla viskiä juodakseen JYP-päällikön laskuun.

Seppänen oli sitä mieltä, että seura on kalastanut sopimuspaperiin kaikkien aikojen parhaan ulkomaalaisvahvistuksensa nimen. Tämä huolimatta siitä, että esimerkiksi edelliskaudella hurrikaaniseuran kokoonpanossa mestaroivat tshekkirohmut Petr Ton ja Tomas Chlubna, jotka olivat takoneet yhteensä hurjat tehot 55+33=88.

Sen vahvistuksen nimi oli Eric Perrin. Hän oli pelannut kahden edellisen kauden aikana liigaa 106 ottelua Jokereissa, Ässissä ja HPK:ssa ja kirjauttanut niissä 34+47=81 pistettä. Tehnyt kelpo tulosta, sellaista, jota ulkomaalaisvahvistuksen pitääkin.

En silti tahtonut millään ymmärtää Seppäsen vuolaiden ylisanojen tulvaa. Olisi pitänyt, mutta toisaalta tuskin Seppänenkään vielä tiesi, millaiselle tarinalle nyt kirjoitettiin prologi.

Epic Perrin.

Varsinaisesti saaga alkoi Aku Ankan syntymäpäivänä 13. lokakuuta. Elettiin vuotta 2010, kun Lavalin leijona palasi Hippokselle. Siitä alkoi kaunis satutarina, joka sisälsi JYPin historian toisen mestaruuden ja katkeransuloisen lopun.

23. helmikuuta 2015. JYP järjesti poikkeuksellisen tiedotustilaisuuden. Poikkeuksellisen siksi, että se kertoi yhden pelaajan siirtyvän pois seuran palveluksesta kauden jälkeen.

Perrin on ainoa pelaaja, jonka vuoksi JYP on tällaisen tilaisuuden koskaan järjestänyt.

Pakko on myöntää, että pahaa teki seurata itkevää Perriniä Hippoksen aitiossa numero 18.

Tunteikkaan kanadanranskalaisen kyyneleet ovat aitoja. Vuosien varrella sitä on oppinut suhtautumaan tähän jääkiekkotouhuun vähemmän tunteellisesti, mutta pakko on myöntää, että pahaa teki seurata itkevää Perriniä Hippoksen aitiossa numero 18.

Perrin operoi aina suoraan pääomistaja Seppäsen kanssa. Julkisesti hän puhui poikkeuksetta kunnioittavaan sävyyn "Mr Seppäsestä". Päätöksen siitä, ettei Perrinille tarjota enää jatkosopimusta teki tietenkin lopulta Seppänen. Perrinillä ja päävalmentaja Marko Virtasella oli omat ristiriitansa ja silloinen toimitusjohtaja Kari Tyni piti tuolloin 39-vuotiaan hurrikaanikapteenin palkkapyyntöä turhan muhkeana.

Ratkaisunsa Seppänen teki osittain epävarmana ja raskain mielin. Hän silti katsoi, ettei ole seuran edun mukaista investoida 350 000 euroa pian 40 vuotta täyttävään pelaajaan. Perrinistä oli myös kasvanut Jyväskylän mittakaavassa supertähti, eikä yksikään pelaaja ole JYPissä koskaan ollut seuraa suurempi.

JYP tarjosi jossain vaiheessa Perrinille 250 000 euroa kaudesta 2015-16. "En oikein tiedä, jäikö se lopulta edes rahasta kiinni", Seppänen totesi myöhemmin.

Perrin siityi TPS:aan ja alkoi hänen pelaajauransa viimeinen luku. Tilastokirjoihin siitä kirjattiin tänään 480 pistettä. Sillä hän siirtyi SM-liigan kaikkien aikojen ulkomaalaispörssin kärkeen. Tilastoja tärkeämpää on kuitenkin se, mitä Perrin tekee juuri nyt. Hän pelaa parempaa jääkiekkoa kuin kertaakaan sitten kauden 2012-13. Se on häkellyttävää, kun kyse on marraskuun alussa 42 vuotta täyttäneestä pelaajasta.

Ja kun perhe Perrin siirsi muuttokuormansa Jyväskylästä Turkuun kaudeksi 2015-16, tapahtui se, mitä tällä kertaa osasin odottaa. Myös Aurajoen rannoilla ryhdyttiin syömään Perrinin kädestä.

Onko hän sitten liigahistorian paras ulkomaalaispelaaja? Nähdäkseni ei, nostaisin Otakar Janeckyn ykköseksi, mutta Perrinin kohdalla puhutaan niin paljon muustakin.

Myös Aurajoen rannoilla ryhdyttiin syömään Perrinin kädestä.

Hän on poikkeuksellisen valovoimainen persoona, joka rakastaa olla tähti (sama pätee toki Janeckyynkin). Fanit katsovat Perriniä suunnilleen tavalla, jolla yläasteella katsottiin sitä koulun ihaninta tyttöä. Hänen julkisessa minässään on paljon samaa kuin Teemu Selänteen vastaavassa.

Pelaamisen ohella Perrin on suuri jääkiekkofani ja timanttinen lajin lähettiläs, missä ikinä kulkeekaan. Joukkueelleen ja seuraorganisaatiolle hän antaa paljon, oikeastaan kaiken, mutta myös vaatii paljon. Ylpeys omasta ammattitaidosta, omasta kyvystä ratkaista ja näiden arvostamisesta on syvälle sisäänrakennettuna kanadanranskalaisen jääkiekkoilijan luonteeseen.

Hankaluutta tai kusipäisyyttä se ei varsinkaan tässä tapauksessa ole, mutta vahvaa omanarvontuntoa kuitenkin.

Hymyilevien kasvojen takana on piinkova ammattilainen, joka vaatii paljon itseltään ja muilta. Siksi kuulemma viimeistä kauttaan pelaava Eric Perrin on yhä, 42-vuotiaana, SM-liigan absoluuttisella huipulla.

Joten miten olisi? One more year?

Vai pitäisikö sanoa une année de plus, monsieur Perrin...