Kolmen miljoonan pannukakku

Rauman Lukko päättää tänään 80-vuotisjuhlakautensa seurahistorian yhteen pahimmista mahalaskuista. Ellei pahimpaan. 

Surkeamminkin on toki käynyt sillä Lukko on kokenut liigasta putoamisen ja seura on ollut niin urheilullisen kuin taloudellisen kuilun partaalla. Vertailu tosin ei ole järkevää sillä nykypäivänä sarjasta ei voi pudota ja loppukauden pelaajamyynneillä voidaan taloutta riskittömästi pelastaa. Lukon osalta operoiminen liigan hulluilla päivillä jätti loppusaldoon säästettyjä euroja ja pelaamaan heränneen joukkueen. Jännitys pudotuspeleihin pääsemisestä säilyi ainakin näennäisesti kutakuinkin viimeisille kierroksille asti.

Seuran tulevaisuus siis ei ole millään tavalla vaakalaudalla ja arki jatkuu normaalisti myös tulevalla kaudella.

Erona menneisiin vuosikymmeniin on, että silloin Lukko oli sarjassa aidosti pienimpiä ja eli oveluudellaan. Tänä päivänä Lukko kuuluu liigan suuriin ja resurssit toimia ovat erinomaiset. Kun joukkueeseen käytettiin lopulta miltei kolme miljoonaa euroa, niin seurahistorian pahimpiin epäonnistumisiin tämä kausi kirjataan ehdottomasti.

Pidin pitkäaikaisen kakkoskäskijän Juha Vuoren valintaa Rauman Lukon valmennusjohtoon loogisena ja oikeana. Varmasti kahdeksan toimintavuoden aikana seurajohto oppii tuntemaan miehen ja filosofian miten hän haluaa urheilupuolta johdettavan.

Juha Vuoren aikakausi päävalmentajana päättyi kuitenkin seurajohdon antamiin potkuihin jo marraskuussa. Olisin suonut pitkään seurassa toiminneelle ja yhteisöllisyydestä ymmärtävälle Vuorelle onnistumisen, mutta ammattilaisurheilussa lopulta vain tuloksella on merkitystä. Juha Vuoren tilalle tullut konkari Kari Heikkilä sai hieman koottua rivejä kasaan, mutta peli ei lopulta kehittynyt riittävästi.

Saman kohtalon on kokenut moni muukin pääkäskijä Rauman Lukossa. Juha Vuoren potkujen yhteydessä tuli esiin, että Rauman Lukossa päävalmentajan valitsee seuran hallitus. Näin ollen vastaen siis myös seuran urheilullisesta linjasta. Risto Dufvan aikakaudella Lukko pelasi joka kevät mitaleista, mutta joukkue ei ollut ainoa mitä Dufva joutui valmentamaan.

Tiettävästi ensimmäisen kerran seurahistorian aikana myös hallitustasolla kannettiin vastuuta urheilullisen puolen epäonnistuessa. Lukossa pitkään erilaisissa rooleissa toiminut seuran puheenjohtaja Jari Laiho seisoi viimeisenä jästipäänä Juha Vuoren takana. Lopulta Laiho lähti samalla oven avauksella.

En tiedä mitä kulisseissa on tapahtunut, mutta kannattajayhteisön 5-vuotisjuhliin seuran tervehdyksen tuonut Jari Laiho oli vielä lokakuun lopussa sitä mieltä, että hänellä riittää annettavaa puheenjohtajana vaikkei montaa vuotta enää jatkaisikaan. Mikäli Laiho seisoi Juha Vuoren valinnan takana ja kantoi vastuuta tällä tavalla, niin pidän sitä varsin arvostettavana tekona.

Kaiken epäonnistumisen ja turhautumisen alle hautautui kuitenkin tärkeä asia.

Rauman Lukko teki samalla lähivuosikymmenien yhden suurimmista päätöksistään: Lukko aikoo palkata organisaatioon urheilupuolen johtajan. Muissa kuin jääkiekkoon liittyvissä yhteyksissä meritoitunut seuran uusi puheenjohtaja Ari Salmi teki korjausliikkeen, minkä jokainen hyvä johtaja tekisi: hallituksen ei ole hyvä tehdä urheiluun liittyviä päätöksiä, vaan päätäntävalta ja näin vastuu on oltava alan ammattilaisella.

Urheilujohtaja ei tietenkään takaa menestystä. Se voi olla, että seuraavankaan 50 vuoden aikana Raumalla ei tulla näkemään sitä kauan kaivattua mestaruutta. Pyrkimys pitäisi olla kuitenkin siihen, että Lukolla on organisaatiossaan henkilö, joka vastaa, että seurassa on jonkinlainen yhdenmukainen ajatus siitä miten halutaan pelata ja minkälaisia henkilöitä organisaatioon palkataan.

Eikä niin, että koko palapeli rakennetaan uusiksi aina valmentaja kerrallaan. Silloin ollaan usein jo valmiiksi takamatkalla kilpailijoihin nähden.

Hyvässä tapauksessa urheilujohtajalla on silmää ja laaja verkosto nähdä nuoria ja nousevia kykyjä. Ja ennenkaikkea tehdä Lukosta houkuttelevan vaihtoehdon tällaisille pelaajille. Jos nyt saa vielä toivoa täydellisyyttä, niin hyvä urheilujohtaja voisi sparrata ja olla päävalmentajan tukena tilanteessa, jossa esimerkiksi Juha Vuori oli täysin yksin.

Kausi oli valtava alisuoritus. Pettymystä on nieltävä vielä pitkään ja seuralla on iso työ tehtävänä saadakseen yhteisön luottamuksen taas puolelleen. 

Mutta jos se tuo tullessaan pitkään puuttuneen palasen seurayhteisöön, niin tämäkin matka kannatti tehdä.

Lisää aiheesta