Kerttulan kolumni: Liigakiekon puheet ja teot

Kiekkoareenan kolumnisti Tommi Kerttula muistuttaa, että pelin viihteellisyys on katsojan aisteissa. Yksi rakastaa yksilösuorituksia, toinen maaleja, kolmas taklauksia. Mestaruusjuhlat maistuvat kaikille. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Jääkiekon SM-liigan kausi on nyt paketissa. Mestaruuden voitti suurseura. Hopealle tuli suurseura. Pronssista pelasivat suurseurat HIFK ja TPS. Alakerran mestaruus ratkeaa kesällä myöhemmin tilinpäätöstiedoista.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on tilastot olemassa siitä mihin suuntaan SM-liigajääkiekko on mennyt 2000-luvulla. Big data kertoo, että kiekko vaihtoi keskimäärin omistajaa useammin vuonna 2002 kuin 2018. Se kertoo myös sen, että 2002 kamppailtiin ja taklattiin enemmän kuin 2018. Ja paljon muuta.

Suomalaista jääkiekkoa on noin vuosikymmenen leimannut pelitapapuhe. Tai antipelitapapuhe. Oikeastaan koko kuluvaa kautta voitaisiin nimittää viivelähtö versus trap -termein jääkiekkojulkisuudessa.

*  *  *

Joku näki heti pitsiturnauksesta aktiivisen jääkiekon lähtevän vihdoin ja viimein, siis viiveellä, liikkeelle.

Internetin yksi ihanuus on se, että puheita voi jälkijättöisesti verrata tekoihin. Näin myös urheilussa. Jääkiekkosivusto Jatkoaika.com teki ennen kauden alkua haastattelukierroksen kaikille päävalmentajille. Heiltä kysyttyyn, onko johdosta esitetty toiveita viihdyttävämmän pelitavan puolesta.

Kaikki vastasivat yhdestä suusta: ”Ei”.

Entä, pelaako joukkueesi aktiivisempaa jääkiekkoa tällä kaudella?

15 joukkueesta peräti kymmeneltä valmentajalta tuli aktiivisuuslupaus. Miltei täydellinen konsensus vallitsi sen suhteen, että liigan pelaaminen muuttuu aktiivisemmaksi. Moni vielä lisäsi, että Tappara tulee olemaan sarjan aktiivisin joukkue.

Sitten tuli syyskuu, kiekko putosi jäähän ja peli teki puheille ansan (trapin).

*  *  *

SM-liigan tämän kauden yleisömäärä on jatkanut laskevalla käyrällä. Syitä on varmasti useita, mutta on myös esitetty niin, että joukkueiden tapa pelata minimalistista jääkiekkoa on tappanut pelin viihdearvoa.

En osaa ottaa siihen kantaa. Tuskin kukaan muukaan. Pelin viihteellisyys on katsojan aisteissa. Yksi rakastaa yksilösuorituksia, toinen maaleja, kolmas taklauksia.

Sen sijaan tämän voin kertoa. Yksikään valmentaja ei tule muuttamaan sarjan pelaamista viihteellisemmäksi pitkässä juoksussa. Se ei ole käytännössä mahdollista, jos ei satu omistamaan seuraansa.

Mikäli pelistä halutaan aktiivisempaa, viihteellisempää, seuran johdon kuuluu määritellä ja linjata millaista on viihteellinen peli. Sen jälkeen valmentajien onnistumista voidaan mitata tuloksen lisäksi pelin viihteellisten laatutekijöiden kautta.

Viihteellistä peliä pitää osata vaatia. Siihen pitää johdon sitoutua. Muussa tapauksessa mikään ei muutu. Tuloksesta pelaaminen ottaa vallan. Se on liian iso risti kannettavaksi yhdelle ihmiselle. Olkoon se millainen valmentaja tahansa.

Myyntimiesmaailmassa voidaan toimia toisin. Mutta. Urheilussa on niin, että ensin on teot ja sitten pidetään puheet. Mikko Manner on paitsi hyvä myyntimies, saa nyt "puhella ihan mitä sattuu".

Kärppien teot olivat sitä luokkaa.