Kerttulan kolumni: Hätähuuto – lopettakaa talouden hoidon argumentointi suljetulla sarjalla

Sportin faniosasto oli sangen suppea Hakametsän seisomakatsomossa runkosarjan viimeisessä vierasottelussa torstaina. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Olen tällä kaudella kirjoittanut kriittiseen sävyyn SM-liigasta. En sen vuoksi, että haluaisin olla tarkoituksenmukaisesti negatiivinen, vaan siksi, että olen aidosti huolestunut mihin suuntaan suomalainen sarjajääkiekko on menossa.

SM-liigassa on edelleen paljon hyvää. Se on hyvä kasvualusta ponnistaa kansainvälisille kentille. Urheilutekeminen kestää vertailun moneen maahan.

Kauden aikana olen yrittänyt argumentoida, että mikään sarjamalli ei takaa taloudellista menestystä.

Sen vuoksi suomalaista jääkiekkoa voisi alkaa kehittää siten, että urheilu palautetaan urheiluun. Kilpailu kilpailuun.

*  *  *

Aikoinaan arvosteltiin, että Nuoren Suomen henki hapettaa juniorityömme. Nykyisin ilkikurisimmat voisivat todeta SM-liigan päätöskierroksen kokoonpanoja katsomalla: ”kaikki pelaa”.

"Liiga velvoittaa, että seuroilla 15. kesäkuuta mennessä vähintään 15 pelaajasopimusta rekisteröitynä. Se ei näytä pätevän kokoonpanoissa runkosarjan päätöskierroksilla."

Kauden päätöskierroksilla on ratkottu pudotuspelipaikkoja siten, että osalla joukkueista on ollut lähinnä keräilyerät jäällä. Esimerkiksi Pelicans varmisti pudotuspelipaikkansa, kun KooKoolla oli asettaa kokoonpanoon vain 16 pelaajaa.

Liiga velvoittaa, että seuroilla 15. kesäkuuta mennessä vähintään 15 pelaajasopimusta rekisteröitynä. Se ei näytä pätevän kokoonpanoissa runkosarjan päätöskierroksilla. KooKoon rosterissa oli omien laskujen mukaan 14 omaa sopimuspelaaja ja A-juniorimaalivahti.

KooKoo ei toki ole asiansa kanssa yksin. Tämä kaikki on tietysti seurausta tyhjennysmyynneistä, jotka suljettu sarja mahdollistaa.

Ongelma vain on siinä, että myymällä pelaajat saadaan hetkellinen kassa-apu, mutta menetetään luottamuspula sidosryhmien piirissä. Tästä seuraa kestämätön tilinpäätösyhtälö pitkässä juoksussa.

*  *  *

Pohjanmaan levikkialueella ilmestyvät Ilkka ja Pohjalainen kertovat runkosarjan päätöspäivänä, että Vaasan Sport tulee tekemään tilikaudellaan satojen tuhansien eurojen tappion. Tämä kaikki sen jälkeen, kun organisaatio tyhjennysmyi Ville Viitaluoman, Markus Kankaanperän, Rasmus Rinteen, Filip Riskan, Markus Nenosen, Sam Povoroznioukin, Michael Parksin, Ari Gröndahlin ja William Wrennin.

Joku voi toki argumentoida niin, että kysyy, paljonko tappiota olisi tulossa, jos pelaajia ei olisi kaupattu?

Niin, millainen ammattilainen laatii budjetin tuolle yhtälölle? Sportilla on edessä todennäköisesti osakeanti. Se on jo toinen neljään tilikauteen.

Tehdään yhteinen palvelus suomalaiselle jääkiekolle ja lopetetaan julkisuudessa valepuhe siitä, että suljetun sarjan avulla saavutetaan taloudellinen tasapaino seuroille.

Kun kilpailu laitetaan keskiöön, osaaminen korostuu. Pelottaahan se, mutta myös palkitsee.

Kirjoittaja on Mestiksen strategiaryhmän vetäjä ja hallituksen jäsen.