Kausiennakko: NHL:ssä muhii jymy-yllätys – ja siinä on vahva Suomi-leima

Metropolitan-divisioona oli viime kaudella NHL:n kovatasoisin, sillä runkosarjan neljästä parhaasta joukkueesta peräti kolme tuli Metropolitanista. Tämä fakta tuskin muuksi muuttuu, ja on jopa todennäköistä, että itäisen konferenssin playoff-paikoista viisi luiskahtaa Metropolitanin puolelle.

Metropolitanista löytyy kestomenestyjien lisäksi myös yksi kauden potentiaalisista yllättäjistä. Se on vahvalla Suomi-leimalla varustettu Carolina Hurricanes, joka on rämpinyt vuosikaudet ynnä muut -sijoilla.

Ohessa arvioituna Metropolitan-divisioonan järjestys 82 ottelun runkosarjarypistykseen. NHL-kausi alkaa keskiviikkona 4. lokakuuta.

Braden Holtby.
Braden Holtby on viimeinen lukko Washingtonin timanttisessa puolustuspelaamisessa. Kuva: NHL

METROPOLITAN-DIVISIOONAN RUNKOSARJARANKING

1. Washington Capitals – joko momentum meni?

ASETELMA: Väistämätön kysymys kuuluu, joko Washingtonin momentum meni. Kylmä fakta on, että Washington löi kaikki paukut keskelle viime kaudella. Sillä oli kaikkien aikojen mahdollisuus – mutta tie tyssäsi taas kerran toisella pudotuspelikierroksella Pittsburgh Penguinsiin.

Kaksi perättäistä runkosarjaa voittanut ydinrunko on yhä kasassa, mutta siitä liepeiltä on nyt moni avainpalanen poistunut. Kun palkkakattotilanne kävi uhkaavaksi, Washington joutui luopumaan muun muassa Marcus Johanssonista, Justin Williamsista, Karl Alznerista ja Kevin Shattenkirkista.

Tilalle saatiin hyvin vähän, ja aggressiivisen kannujahdin seurauksena Washington ei päässyt varaustilaisuudessakaan ääneen kuin vasta neljännellä kierroksella. Tänä syksynä on ollut moni kokoonpanopaikka tarjolla sellaisen kaliiberin pelaajille, jotka eivät olisi voineet edes unelmoida Washington Capitalsin pelipaidasta vuosi sitten.

Laatua on edelleen ainakin kolmeen kenttään. Mutta jos viime kaudella ei pystytty rikkomaan lasikattoa, hyvin harva merkki viittaa siihen, että se onnistuu tälläkään kertaa.

MAHDOLLISUUS: Materiaalin kärki on todella terävä. Erityisesti se heijastuu erikoistilannepelaamiseen. Kun laskee ylivoima- ja alivoimaprosentit yhteen, Washington on vuodesta toiseen NHL:n kärkinippuja. Viime kaudella runkosarjassa lukema oli 106,9 ja pudotuspeleissä häkellyttävä 110.

Tämä on myös se osa-alue, johon mittavat menetykset vähiten vaikuttavat. Kevin Shattenkirk tuli isolla kohulla siirtotakarajalla, mutta epäselväksi jäi, oliko hän lopulta edes kohennus John Carlsoniin ylivoimalla. Yksilötaito ja erikoistilanneosaaminen ratkovat Washingtonille karmean läjän pisteitä 82 ottelun runkosarjassa.

UHKAKUVA: Hyökkäyspelitavallisesti Washington ei ole pääkilpailijoidensa tasolla. Runkosarjassa tästä ei saada kuin hetkellisiä viitteitä, koska Washington on äärettömän sitkeä joukkue puolustamaan heikot hetket ja koska yksilötaito kompensoi niin paljon.

Kun vastustaja oikeasti tekee kotiläksynsä (lue: kun aletaan pelata ottelusarjoja), haasteet alkavat. Washington oli lirissä jo Toronton hyrräkarvauksen ja pitkien hyökkäysten kanssa. Vaikka ottelusarjassa Pittsburghia vastaan Washington oli enimmäkseen pelin päällä, runneltu ja väsynyt Pittsburgh pystyi ottamaan yliotteen niillä hetkillä, kun sillä oli oikeasti merkitystä.

Erityisesti paineen alla operoiminen omassa päädyssä on Washingtonin akilleen kantapää. Pelitavallinen selkänoja paineen purkamiseen on ohut. Kovin moni joukkue ei pysty Washingtonia edes asettamaan riittävän säännöllisesti tähän tilanteeseen, mutta ne, jotka pystyvät, ovat vahvoilla. Ja pudotuspeleissä tunnetusti riittää, jos löytyy yksikin tällainen vastustaja.

SEURAA TÄTÄ: Washingtonin peli on Barry Trotzin aikana perustunut siihen, että neljä vahvaa sylinteriä jauhaa peliä jatkuvasti vastustajan päätyyn. Pitkät hyökkäykset ovat väsyttäneet vastustajan toisensa jälkeen, minkä seurauksena Washington on päässyt vyörymään jatkuvasti syvään.

Kun materiaalista on nyt hävinnyt syvyyttä, pystyykö Washington enää pelaamaan tätä peliä? Jos yksikin ketju alkaa vuotaa, pelin virtausta ei olekaan niin helppo hallita. Jos pelin virtaus ei ole niin vahvasti hanskassa, yllä mainittu uhkakuva on koko ajan voimakkaammin läsnä. Tämä on akuutti kysymys etenkin, jos Washington ajautuu loukkaantumisongelmiin.

ARVIO: Vaikka Washington on heikentynyt, runkosarjarutiini on niin valtavalla tasolla, että suurempia ongelmia on vaikea ennustaa. Saattaa tulla jopa kolmas runkosarjan voitto putkeen. Se ei kuitenkaan lämmitä enää ketään Yhdysvaltain pääkaupungissa. Vain pudotuspelimenestys kiinnostaa.

Kris Letang.
Pittsburgh yrittää tehdä jotain, mitä ei ole NHL:ssä tehty reilusti yli 30 vuoteen. Kris Letang on avainasemassa. Kuva: NHL

2. Pittsburgh Penguins – mahdoton tehtävä, osa II

ASETELMA: Pittsburgh onnistui keväällä siinä, minkä ei pitänyt olla enää 2010-luvun NHL:ssä mahdollista: mestaruuden uusimisessa. Todennäköisyydet kolmanteen perättäiseen pyttyyn ovat jo niin pienet, että Pittsburgh ei mitenkään voi onnistua tehtävässä. Paitsi, että voi – siitäkin huolimatta, että edellinen kolmen perättäisen mestaruuden joukkue on New York Islanders 1980-luvun alusta.

Viime kaudella Pittsburgh osoitti jo, että se pystyy rättiväsyneenä ja järkyttävässä loukkaantumissumassakin voittamaan ottelusarjoja kivikovia vastustajia vastaan. Nyt takana on kaksi pitkäksi venynyttä kesää, mutta tänä syksynä rasitteena ei ollut World Cupia. Tilanne voi siis olla henkisen ja fyysisen väsymyksen kuittaamisessa jopa viime kautta parempi.

Pittsburgh toki menetti ison läjän avainpelaajiaan. Marc-Andre Fleury on vielä korvattavissa, mutta etenkin sentteriosaston leveys on suuri kysymysmerkki Nick Boninon ja Matt Cullenin poistuttua. Trevor Daleyn ja Ron Hainseyn aukot ovat myös valtavat pakistossa. Sen lisäksi muun muassa mestaruusmagneetti Chris Kunitz jatkoi matkaansa.

Niin kauan kuin joukkuetta valmentaa Mike Sullivan ja sen eturivin muodostavat Sidney Crosby, Jevgeni Malkin, Kris Letang ja Matt Murray, kaikki on kuitenkin mahdollista. Pittsburghilla on ollut tapana keksiä vastaukset mahdottomiltakin vaikuttaviin kysymyksiin kahden edellisen kauden aikana.

MAHDOLLISUUS: Kaiken kertoo se, että Pittsburghia pidetään jääkiekon pelillisen evoluution mittatikkuna. Kun Pittsburgh on tapissa, se pystyy pakottamaan pelin niin nopeaksi, että mikään muu joukkue tällä planeetalla ei pysy hallitusti ja kollektiivisesti mukana. Pittsburghia kiekko tottelee näilläkin hetkillä.

Hämmästyttävintä Pittsburghin minidynastiassa on se, kuinka paljon Penguins on pystynyt ajamaan sisään nuoria ja luisteluvoimaisia pelaajia, joiden taitotaso on riittänyt formulalätkään. Iso tekijä tässä on ollut sentteriosasto, sillä Sidney Crosby ja Jevgeni Malkin ovat maailman parhaat pelitapaesimerkit tämäntyyppiseen jääkiekkoon.

Kevään pudotuspeleissä Sullivan osoitti, että hänen pelitapansa on myös notkea. Kun paristot eivät enää riittäneetkään jatkuvaan hyökkäysmyllyyn, Pittsburgh osoitti pystyvänsä ottamaan isoja voittoja myös puolustamalla sitkeästi. Se on vaarallinen tieto vastustajille.

UHKAKUVA: Isoin kysymys on ilmiselvä: riittääkö Pittsburghilla virtaa fyysisesti ja etenkin henkisesti menemään vielä kerran raastavan mankelin läpi? Jos vastaus on ei, millään pelillisillä jutuilla ei ole mitään merkitystä. Jos akut eivät ole täynnä, Pittsburgh ei välttämättä pääse edes pudotuspeleihin.

Jos – ja todennäköisesti kun – historiallinen tripla aidosti kiinnostaa, uhkakuva löytyy sentteriosastolta Crosbyn ja Malkinin takaa. Bonino ja Cullen ovat olleet järkyttävän isossa roolissa mestaruusjoukkueissa, koska he ovat olleet alempien ketjujen dynamoita formulalätkässä. Jos Pittsburgh ei löydä heille riittävän päteviä korvaajia, kuorma kasvaa supertähtikaksikolle liian suureksi.

SEURAA TÄTÄ: Pittsburgh on maailman edistyksellisin joukkue hyökkäysalueella. Se kärsivällisyys, jolla Pittsburgh jauhaa pekkavirtamaisilla pitkillä hyökkäyksillä vastustajan puolustuspelin riekaleiksi, on hämmästyttävää.

Kun Pittsburgh on hyvässä rytmissä, sen riistopeli syvällä on yltiörohkeaa ja tappavaa. Kun Penguins on väsyttänyt saaliinsa, maalinteko riistopelin kautta on jopa naurettavan helpon näköistä. Pakisto on yhä Pittsburghin heikkous, mutta jos vastustaja ei jaksa kuin tuupata kiekon ränniin, tämä heikkous ei koskaan tule esiin.

ARVIO: Runkosarjassa saattaa tulla jaksoja, jolloin Pittsburgh ei ole parhaimmillaan. Laadun pitäisi kuitenkin taata pudotuspelipaikka. Jos Penguins on huhtikuussa henkisesti ja fyysisesti edes tuoreehko, kolmas perättäinen Stanley Cup ei ole utopiaa.

Sebastian Aho.
Sebastian Aho – pelaaja, johon Carolina Hurricanes kaukalon tasolla tiivistyy. Kuva: NHL

3. Carolina Hurricanes – yllättäjän viitta tarjolla

ASETELMA: Carolina ei ole pelannut pudotuspelijääkiekkoa sitten kevään 2009. Itse asiassa kevät 2009 on ainoa kerta mestaruuskesän 2006 jälkeen, kun Carolina on pudotuspeleissä pelannut. Carolina ei ole toisaalta päässyt edes varaamaan kovin usein varaustilaisuuden kärkinimiä.

NHL:ssä kaikkein vaarallisinta on kunniakas taistelu ihan ok -sijoille. Juuri tätä on harrastanut Carolina Hurricanes. Esimerkiksi kahden viime kauden pistemäärät – 86 ja 87 – ovat juuri sellaisia, joita tulisi isossa kuvassa välttää. Sen takia Carolina on haahuillut koko 2010-luvun mystisessä välitilassa.

Kesällä alkoi kuitenkin tapahtua. Sisään tuotiin Stanley Cup -kokemusta ovista ja ikkunoista, kun haaviin tarttuivat Scott Darling, Trevor van Riemsdyk, Marcus Krüger ja paluumuuttaja Justin Williams. Tämä nelikko oli juuri sitä, mitä lääkäri olisi määrännyt viime kaudella jo paikoin yllättävän vahvasti pelanneelle nuorelle joukkueelle.

Joukkue on Sebastian Ahon näköinen – ovela, nopea ja valmiina yllättämään. Kun Hurricanesin peräsimessä on vieläpä yksi NHL:n aliarvostetuimmista valmentajista, Bill Peters, yhtäkkiä ollaankin mielenkiintoisessa tilanteessa. Tunnelin päässä näkyy jo valoa.

MAHDOLLISUUS: Bill Peters aloittaa jo neljännen kautensa Carolinan peräsimessä. Aika on pitkä ottaen huomioon, että pudotuspelipaikka ei ole ollut oikeastaan lähelläkään aiemmilla kausilla. Ennen Carolina-pestiään kolme vuotta Mike Babcockin apuvalmentajana Detroitissa toiminut Peters on kuitenkin jatkonsa ansainnut.

Carolinan suurin mahdollisuus on se, että se kuuluu detroitilaisen kiekkokontrollijääkiekon koulukuntaan. Carolina pelaa jouhevasti kiekolla tiiviillä viisikolla. Kun kiekko menetetään, Carolina on heti valmiina puolustamaan lyhyillä etäisyyksillä viisikkona. Carolina on pelitavallisesti samasta puusta veistetty kuin NHL:n tämän hetken kiinnostavimmat joukkueet Toronto ja Edmonton.

Petersin opit on jo iskostettu nuoreen runkoon, jota on täsmävahvistettu alkavalle kaudelle tarkkaan harkituilla palasilla. Erityisen merkittävää on se, että kovassa koulussa muutaman vuoden ollut pakisto (Justin Faulk, Noah Hanifin, Brett Pesce, Jaccob Slavin, Trevor van Riemsdyk ja Klas Dahlbeck) alkaa olla valmis vaativan pelitavan toteutukseen.

UHKAKUVA: Viime kaudella Carolina oli jo playoff-vauhdissa, mutta unelma romuttui tammi-helmikuussa jaksoon, jonka aikana joukkue voitti vain kolme ottelua 13:sta. Epätasaisuus on uhkakuva myös tällä kaudella, vaikka joukkueesta onkin tullut kesän aikana laadukkaampi ja kokeneempi.

Edelleen ongelman ydin on sama: Carolinan pitää pinnistää jatkuvasti rajoitinta vastaan. Se on fyysisesti ja henkisesti raastavaa. Viime kaudella Carolina sai vielä muutaman armopisteen siellä täällä, kun kärkijoukkueet eivät ottaneet sitä aina tosissaan. Tällä kaudella kärkijoukkueet sijoittavat saunailtansa aivan muihin ajankohtiin kuin iltaan ennen Carolina-peliä.

SEURAA TÄTÄ: Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Carolina oli ennen tammi-helmikuun romahdustaan NHL:n paras erikoistilannejoukkue viime kaudella. Erityisen vahvaa tekeminen on alivoimalla, eikä alivoimapeliä ainakaan heikennä Chicagon minidynastiassa juuri tätä ruutua hoitaneen Marcus Krügerin saapuminen.

Alivoimapeliin liittyy olennaisesti myös NHL:n aliarvostetuin puolustava pakkipari, Brett Pesce ja Jaccob Slavin. Moni saattoi hätkähtää kaksikon uusien sopimuksien arvoa (Pescen cap-hit 4,025 miljoonaa dollaria ja Slavinin 5,3), mutta he ovat joka pennin ansainneet. Pesce ja Slavin eivät highlight-koosteissa pyöri, mutta harvoin pyörivät Carolinaa vastaan vastustajan ykköstykitkään.

ARVIO: Joka vuosi NHL:ssä löytyy vähintään yksi joukkue, joka iskee yllättäen puun takaa. Tänä vuonna Carolinalla on kaikki edellytykset olla tuo joukkue. Hurricanes on hyvin valmennettu joukkue, jonka kokoonpanossa on tällä hetkellä sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta.

Kevin Shattenkirk.
Kevin Shattenkirk yrittää täyttää Stanley Cup -odotuksia nyt New Yorkissa. Kuva: NHL

4. New York Rangers – sama vanha tarina

ASETELMA: New York Rangers on jäänyt vain kerran pudotuspelien ulkopuolelle työsulkukauden 2004-2005 jälkeen. Voitettuja pudotuspelisarjojakin on 2010-luvulla peräti yhdeksän. Kolme kertaa tie on vienyt konferenssifinaaliin ja kerran jopa Stanley Cup -finaaliin asti. Tätä taustaa vasten Rangers on kiistaton kestomenestyjä.

Yksi kuitenkin puuttuu: Stanley Cup. Ja perustellusti voi kysyä, onko se ollut edes lähellä kertaakaan kestomenestyksen aikana. Yleensä Rangersin tie on tyssännyt selvästi parempaan joukkueeseen. Joinain vuosina Rangers ei ole selvittänyt edes sellaista vastustajaa, joka sen ilman muuta pitäisi selvittää. Näin kävi viime keväänä Ottawa Senatorsia vastaan toisella kierroksella.

Jälleen kerran odotukset ovat legendaarisessa Original Six -seurassa katossa, mutta onko odotuksilla realistista pohjaa? Onko Rangers muka jotenkin ratkaisevasti parempi joukkue yhden Kevin Shattenkirkin myötä? Voi jopa nähdä, että Rangers on aiempaa heikompi joukkue nyt, kun Derek Stepan kaupattiin Arizonaan.

MAHDOLLISUUS: Runko on pysynyt jo vuosia samana, ja Alain Vigneault’n pelisysteemi on syvällä dna:ssa. Materiaali on riittävän laadukas. Rutiinitaso on niin vakaa, että sen vajaat sata pistettä (plus/miinus 5) voi käytännössä luvata jo nyt runkosarjasta.

Rangersin kaava on jokaisen joukkueen tiedossa, mutta toteutus on niin vahvaa, että se tuottaa väkisin voittoja. Erityisen vahva Rangers on, jos se pääsee johtoasemaan. Puolustuspelaaminen on vahvaa, ja tilan auetessa vastaiskut vaarallisia. Sen takia Rangers lyö aina kaikki keskelle ensimmäisen kymmenen minuutin aikana – varsinkin Madison Square Gardenissa.

UHKAKUVA: Edellä mainittu kaava tuottaa voittoja runkosarjassa, mutta pudotuspeleissä – vastustajan keskittyessä nimenomaan Rangersin pelin torpedointiin – aseet ovat vähissä. Ja kääntäen, jos Rangers joutuu itse takaa-ajoasemaan, sen pelaamiselta lähtee liian usein pohja.

Rangers on hyökkäyspelillisesti yhden tempun poni. Paineen alta viljellään hallittua tai hallitsematonta kirikiekkoa nopeille hyökkääjille. Jos vastustaja malttaa pitää riittävän monta pelaajaa pelin alla, Rangersilla menee sormi suuhun. Pelaavuus on aivan liian voimakkaasti yksilöiden varassa. Jotta peli tulisi monipuolisemmaksi, Rangersilla pitäisi olla paremmat sentterit.

SEURAA TÄTÄ: Kevin Shattenkirk on ollut yksi kuluvan kalenterivuoden kohutuimpia NHL-pelaajia. Ensin hän oli kuumin nimi kevään siirtotakarajalla, jolloin hän päätyi Washingtoniin. Kun Capitals ei pystynyt/halunnut Shattenkirkiä pitää, hänestä tuli himoittu nimi kesän vapailla markkinoilla.

Vielä on vain epäselvää, onko Shattenkirk kaiken hehkutuksen arvoinen. Keväällä Washingtonissa hän oli korkeintaan keskinkertainen, ja oman päädyn kamppailuissa jopa huono. Välillä amerikkalaispuolustaja jopa sotki NHL:n parasta ylivoimapeliä enemmän kuin toi siihen lisäarvoa.

Rangersissa pakkien pitää saada kiekkoa liikkeelle usein haastavissa olosuhteissa. Lisäksi Shattenkirkista odotetaan pudotuspeleissä rumasti romahtaneen ylivoimapelin sielua. Ei helppo rasti tilanteessa, jossa organisaation ajatuksissa Stanley Cup olisi pitänyt voittaa jo viimeistään pari vuotta sitten.

ARVIO: Rangers on yksi helpoiten arvioitavista joukkueista koko arvaamattomassa NHL:ssä. Kerää runkosarjassa 93-103 pistettä ja putoaa viimeistään toisella pudotuspelikierroksella. Kaikki muu suuntaan tai toiseen on yllätys.

Claude Giroux.
Flyers-kapteeni Claude Giroux nähdään alkavalla kaudella useammin laitahyökkääjänä. Kuva: NHL

5. Philadelphia Flyers – taas vaihteeksi uutta miestä tolppien väliin

ASETELMA: Philadelphia Flyers on hakenut paikkaansa NHL-kartalta viimeiset vuodet. Kuudella viimeisimmällä kaudella Flyers on mennyt pudotuspeleihin parillisina vuosina ja jäänyt ulos parittomina. Keväällä olisi taas parillisen vuoro, mikä lupaa hyvää intohimoisen urheilukaupungin jääkiekkosiivelle.

Taikausko ei ole ainoa syy optimismiin. Kokoonpanosta löytyy jo nykyisellään käänteentekevää yksilötaitoa, ja sitä on tulossa koko ajan lisää. Vaikka Brayden Schenn lähetettiin St. Louisiin, nuorta kaartia puskee esiin Travis Konecnyn, Ivan Provorovin ja viimeisimpänä kesän kakkosvarauksen Nolan Patrickin muodossa.

Dave Hakstol aloittaa nyt kolmannen kautensa Flyersin peräsimessä. Prosessi on ottanut välillä askeleita eteen ja välillä taakse, mutta isossa kuvassa suunta on oikea. Ilmassa on merkkejä, joiden mukaan Flyers voi olla taas piirun verran kurinalaisempi ja sitä kautta tasaisempi joukkue.

MAHDOLLISUUS: Kun lyödään NHL-joukkueiden ykkösylivoimat rinnakkain, Philadelphia ei ainakaan paperilla taivu monellekaan. Ylivoimalla Philadelphia on niin täyteen pakattu potentiaalia, että moni tasainen ottelu kääntyy sen ansiosta suotuisasti.

Shayne Gostisbehere on modernin siniviivapelin määritelmä, Claude Giroux ja Jakub Voracek edustavat puolestaan absoluuttista huippuosaamista sekä pelintekemisessä että laukausuhassa – vieläpä optimaalisin kätisyyksin. Kun pakettiin lyödään vielä härkämäinen Wayne Simmonds maalineduspelaajaksi, alkaa olla jo yhdentekevää, kuka on Brayden Schennin korvaava viides lenkki. Todennäköisesti se on Valtteri Filppula.

UHKAKUVA: Potentiaalista se ei aiemminkaan ole jäänyt kiinni – varsinkaan hyökkäyspään ratkaisupelaajista puhuttaessa. Viime kaudella Philadelphia purjehti marras-joulukuussa peräti kymmenen ottelun voittoputkessa, mutta siitäkin huolimatta kausi päättyi runkosarjaan.

Flyersin ongelma on ollut kurittomuus. Kulttuuri on ollut liian pitkään sellainen, että on ihan ok tulla vähän kurittomasti alaspäin tai ottaa tyhmiä jäähyjä vääriin kohtiin. Kun sitä on tehnyt vieläpä etunenässä joukkueen kapteeni (Claude Giroux), sillä on ollut lamauttava vaikutus. Giroux nähtäneen tällä kaudella useammin laitahyökkääjänä, mikä on jo sinänsä osa ratkaisua.

Ongelma on toki tiedostettu seuran johdossa. Valtteri Filppulan hankinta keväällä oli kuin täsmälääke tähän vaivaan. Kun Filppula tuli aikanaan Tampaan, siellä painittiin samanlaisten ongelmien kanssa. Kun muu joukkue näkee, että hurjan määrän pudotuspelejä urallaan pelannut veteraani tekee kaiken kenttätasapaino edellä, itse on vaikea olla seuraamatta. Kulttuuri muuttuu esimerkin kautta.

SEURAA TÄTÄ: Philadelphia Flyers ja maalivahdit – voiko kliseisempää sanaparia olla? Toisaalta, voiko ajankohtaisempaa sanaparia olla? Steve Masonilla oli hyvätkin hetkensä Flyersissa, mutta tasaista ja jatkuvaa voittavaa maalivahtipeliä Flyers ei häneltä saanut.

Nyt kirotuiksi epäiltyjen tolppien väliin luistelee Brian Elliott, jolla on alla vaikea kausi Calgaryssä. Siellä Elliott tuli pelastajana hyvin samankaltaiseen tilanteeseen – ja epäonnistui. Nyt koko Flyers-perhe luottaa, että sama ei toistu itärannikolla.

ARVIO: Jos New York Rangers oli helppo arvioitava, Philadelphia on kaikkea muuta. Niin moni palanen on jo kohdillaan, että Philadelphialla on kaikki edellytykset haastaa kivikovan divisioonansa kärkijoukkueet. Kaikki on Dave Hakstolin joukkueen omissa käsissä.

Artemi Panarin.
Artemi Panarin oli Columbus Blue Jacketsin kesän kohuhankinta. Kuva: NHL

6. Columbus Blue Jackets – terrierien iso haaste

ASETELMA: Viime kausi oli massiivinen hauiksennäyttö Jarmo Kekäläisen kasaamalta joukkueelta. Blue Jackets keräsi hulppeat 108 pistettä, ja kaudesta jäi silti valtavasti jossiteltavaa. Columbus oli todella epäonnekas jouduttuaan tulevaa mestaria Pittsburghia vastaan heti ensimmäisellä playoff-kierroksella – ja vieläpä ilman kotietua.

Columbus pelasi silti parempaa jääkiekkoa kuin kukaan olisi voinut kuvitella. Kun USA romahti täydellisesti rajussa urapudotuksessa olleen John Tortorellan valmennuksessa World Cupissa, kukaan ei olisi pystynyt näkemään, että vajaa vuosi myöhemmin Tortorella palkitaan NHL:n parhaana valmentajana.

Parasta Columbuksen tilanteessa on se, että joukkue on erittäin nuori ja eteenpäin menevä. Moni avainpelaaja – etenkin puolustuksessa – on vasta lähestymässä uransa parhaita vuosia. Blue Jacketsilla on realistinen näkymä, että kasvua tapahtuu vielä merkittävästi sisältäpäin. Jo nyt etenkin pakisto on kovalla tasolla, mikä auttaa myös ratkomaan Tortorellaa seuraavia hyökkäyspelillisiä haasteita.

Silti odotusten kanssa kannattaa olla vielä varovainen. Todella moni taivaankappale oli viime kaudella suotuisassa asennossa, ja loppusyksystä löytynyt hurmos kantoi joukkuetta kevääseen asti. Nyt odotukset ovat aivan toista luokkaa, minkä johdosta tilanne on aivan uudenlainen käsiteltäväksi. Puhutaan kuitenkin yhä joukkueesta, jonka rutiinitaso ei takuuvarmasti riitä vielä pudotuspeleihin.

MAHDOLLISUUS: Columbus on rakennettu terrieriryhmäksi, jota vastaan vastustajan kuin vastustajan on ikävä pelata. Nuori ja luisteluvoimainen runko on ajettu sisään pelitapaan, joka on John Tortorellalla hanskassa. Lähes jokaisella Blue Jackets -pelaajalla on selkärangassa seuran pelillinen ja toimintatavallinen identiteetti.

Kun Columbuksen peli rullaa, riistopelaaminen on niin tuottavaa, että tietyt hyökkäyspelitavalliset puutteet eivät pääse esiin. Blue Jackets on jatkuvasti iholla, ja vastustajan peli menee pitkiksi ajoiksi sekaisin, jos se ei ole tehnyt kotiläksyjään kunnolla.

UHKAKUVA: Viime kaudella Columbus teki runkosarjassa keskimäärin yli kolme maalia ottelua kohden, mutta tämä oli tyypillinen hurmospelaamisen sivutuote. Kuvaavaa oli, että Columbus oli pitkään NHL:n paras joukkue ylivoimalla. Kiekot myös pomppivat sopivasti. Pudotuspeleissä arki tuli vastaan, ja yhtälö työmäärä per tehty maali ei toiminut alkuunkaan Pittsburghia vastaan.

Columbuksen kannalta ongelmallista on se, että sen täytyy olla koko ajan aivan tapissa, jotta pelitapa tuottaa hedelmää. Rutiinitaso ei ole vielä sillä tasolla, että Columbus voisi hengähtää edes otteluiden sisällä. Sen takia suurin uhkakuva on se, että nuori joukkue sortuu kuvittelemaan olevansa parempi joukkue kuin onkaan. Ilman jatkuvaa hurmostilaa voittaminen vaikeutuu merkittävästi.

SEURAA TÄTÄ: GM Jarmo Kekäläinen oli kärppänä paikalla, kun Chicago Blackhawks oli pakotettu isoihin muutoksiin. Jos NHL-maailmassa on tarjolla Artemi Panarinin tasoinen pelaaja, on syytäkin olla hereillä. Brandon Saad oli kova hinta, mutta Panarin on pelaaja, joka pystyy omalla toiminnallaan ratkomaan niitä marginaaleja, joilla pelejä voitetaan.

Yhtälö ei ole kuitenkaan ongelmaton. Panarin on taitavana ja oikukkaana pelaajana varsin kaukana siitä ihanteesta, jonka päälle Columbus on rakennettu. Vielä kauempana hän on – lähtökohtaisesti – John Tortorellan pelaajaihanteesta.

Vaikka mukana on nyt Panarinin tasoinen tähtihyökkääjä, Columbus voittaa ainoastaan joukkueena. Jos Panarin tavalla tai toisella unohtaa tämän faktan, venäläisen hankinnassa on ison riskin ainekset.

ARVIO: Kun hurmostilassa rajusti ylisuorittanut joukkue lähtee kasvanein odotuksin seuraavaan kauteen, ilmassa on klassiset kuplan puhkeamisen riskit. Columbuksella on laadukas, mutta edelleen kovin nuori joukkue. Jos tämä sudenkuoppa väistetään, puhutaan kovasta tempusta.

Taylor Hall.
Vuosi jälkeen ison pelaajakaupan – New Jersey on riippuvainen Taylor Hallin tehoista. Kuva: NHL

7. New Jersey Devils – isojen kiusaaja

ASETELMA: 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun ensimmäisellä kymmenluvulla NHL:ää hallinneet seurat eivät ole olleet viime vuosina kovinta huutoa. Se, mikä koskee Colorado Avalanchea ja yhä kasvavassa määrin Detroit Red Wingsiä, koskee myös New Jersey Devilsiä. Pudotuspelit ovat jääneet haaveeksi joka kerta kevään 2012 yllätysfinaalipaikan jälkeen.

Devils on joutunut kamppailemaan etenkin Ilja Kovaltšukin ja Zach Parisen poistumisen jälkeen erittäin keskinkertaisilla joukkueilla. Tähtikatras on kiertänyt New Jerseyn kaukaa – pois lukien Taylor Hall, jonka New Jersey hankki vuosi sitten riveihinsä vaihtokaupassa Adam Larssoniin.

Varaustilaisuuksistakaan ei ole kummempia timantteja käsiin jäänyt. Sekin tilanne on muuttumassa, sillä kesällä New Jersey pääsi varaamaan ensimmäisenä. Uutta nousua lähdetään rakentamaan Nico Hischierin, NHL-historian ensimmäisen sveitsiläisen ykkösvarauksen varaan.

Tahti ei välttämättä ole – ainakaan vielä – järin ripeä, mutta New Jersey ottaa GM Ray Sheron johdolla koko ajan askelia kohti menestystä. John Hynesin kaksi vuotta kestäneen päävalmentajakauden aikana New Jersey on päivittänyt jo pelillisen identiteettinsä 2010-luvulle. Ennemmin tai myöhemmin se tuo myös tuloksia, jos vain kärsivällisyys riittää.

MAHDOLLISUUS: Hynes on tuonut Devilsiin NHL-version Yhdysvaltain juniorimaajoukkueiden hyperaktiivisesta hyrräpelitavasta. Devilsin pelaaminen perustuu jatkuvaan liikkeeseen – varsinkin kiekottomana. Devils on jatkuvasti iholla, minkä ansiosta se pystyy pelaamaan mitä tahansa joukkueita vastaan sellaisia eriä, että omalle maalivahdille ei tule välttämättä yhtään torjuntaa.

Pelitapa on fyysisesti erittäin vaativa, minkä takia Devils on parina viime kautena katkennut kevätkaudella. Pelaajahankinnoissa on kuitenkin painotettu koko ajan luisteluvoimaa ja -kestävyyttä, ja ylipäätään valmiudet pelata Hynesin haluamaa lätkää ovat koko ajan paremmat. Koko viisikon sitouttava pelitapa antaa Devilsille mahdollisuuden pelata voitosta kaikkia nimekkäämpiä vastustajiakin vastaan.

UHKAKUVA: Suuri uhkakuva kumpuaa pelaajamateriaalista. Vaikka Devils pystyisi dominoimaan eränkin verran täydellisesti, se harvoin tuottaa vastustajan upottavaa maaliryöppyä. Työmäärä tehtyä maalia kohden on erittäin korkealla, kun luontaiset viimeistelijät ovat niin vähissä.

Kääntäen Devilsiä vastaan maalinteon hinta on ollut liian usein liian matalalla. Kun momentum alkaa kääntyä epäsuotuisaksi, kyky ottaa iskuja vastaan ei ole ollut riittävää. Suuri ongelma on NHL:n heikoimpiin lukeutuva pakisto, joka ei saa huonosta rytmistä kiekkoa tarpeeksi kovalla suoritusvarmuudella hallitusti pois omista. Paine kasautuu omiin liian usein. Adam Larssonin päästäminen Edmontoniin syvensi kuoppaa.

SEURAA TÄTÄ: New Jerseyltä ovat historiallisessa perspektiivissä – jopa mestaruusvuosina – puuttuneet supertähdet hyökkäyksestä. Etenkin sentteriosastolta on puuttunut läpi seurahistorian maailmanluokan eliittipelaajat. Nyt tilanne voi muuttua – kiitos Nico Hischierin.

Kesän ykkösvaraus ei ole Connor McDavid -tason lupaus, mutta potentiaalia Vispin kasvatissa on silti mielin määrin. Alku uudessa seurassa on ollut erittäin lupaava, sillä Hischier pöllytti maaliverkkoa jokaisessa pelaamassaan harjoitusottelussa. Tie huipulle on vielä pitkä, mutta Hischier on pelitavasta lähtien oikeanlaisessa ympäristössä.

ARVIO: Hitaasti kiiruhtaen kohti paluuta pudotuspeleihin. Devils saattaa olla jouluna yllättävänkin korkealla sarjataulukossa, mutta 82 ottelun rypistys paljastaa väistämättä ilmiselvät puutteet. Isojen kiusaajan rooli – sekä yksittäisissä otteluissa että sarjataulukossa.

John Tavares.
John Tavares pyörii otsikoissa koko kauden, jos jatkosopimusta ei synny. Kuva: NHL

8. New York Islanders – sirkus John Tavaresin ympärillä

ASETELMA: Epätietoisuuden ajat ovat palanneet. Parin vuosikymmenen haahuilun jälkeen näytti jo, että organisaatio on löytänyt suuntansa. Keväällä 2016 Islanders selviytyi kolmannen kerran neljän vuoden sisään pudotuspeleihin ja eteni jo toiselle kierroksellekin.

Maltillisesti omien varausten varaan rakennetulta joukkueelta vedettiin kuitenkin ratkaisevalla hetkellä matto jalkojen alta. Kun piti ottaa viimeiset askeleet kohti potentiaalin maksimointia, kentällinen avainhyökkääjiä päästettiin pois. Lähtijöihin lisättiin menneenä kesänä avainpuolustaja Travis Hamonic.

Päävalmentajakin vaihtui kesken vaikean viime kauden. Kun Doug Weight korvasi Jack Capuanon, Islanders palasi pelillisesti vuosia taaksepäin. Weightin nihilistisellä puolustusjääkiekolla pudotuspelipaikka oli lopulta yllättävän lähellä, mutta optimistista kuvaa se ei tälle kaudelle antanut.

Kaiken lisäksi Islandersin tulevaisuus on hämärän peitossa myös sen takia, että sen pitää taas etsiä itselleen uutta kotihallia. Brooklyniin siirtymisestä on vasta kaksi vuotta aikaa, mutta taas ollaan muuton edessä. Ei ihan optimaalinen tilanne yrittää pitää organisaation ylivoimaisesti tärkeintä pelaajaa John Tavaresia riveissä kesällä päättyvän sopimuksen jälkeen.

MAHDOLLISUUS: Kun pelaajauransa Islandersissa vuonna 2011 päättänyt ja heti sen jälkeen joukkueen valmennusjohtoon liittynyt Doug Weight nousi päävastuuseen kesken viime kauden, ei jäänyt epäselväksi, mitä kautta hän lähti tuloksia raapimaan. Islanders löi luukut kiinni, pysyi kärsivällisesti pelin alla, puolusti laadukkaasti ja odotti omia iskunpaikkojaan.

Johnny Boychukin ja Nick Leddyn johtama pakisto on – jopa ilman Travis Hamonicia – niin laadukas, että Islandersilla on sitkeyttä ottaa iskuja vastaan. Puolustusalueen puolustuspelaamisessa Islanders tukkii keskustan niin säntillisesti, että Jaroslav Halakilla ja Thomas Greissilla on tolppien välissä täysi työrauha. Islanders ei monta maalia omiin ottelua kohden päästä.

UHKAKUVA: Kun pelitapa lähtee voimakkaasti oman maalin tukkimisesta, on päivänselvää, että se heijastuu hyökkäystehokkuuteen. Kun Jack Capuanon aikana iso prioriteetti oli jouheva pelaavuus, Weightin aikana se on riskittömyys. Islanders leikkii sitä vähemmän kiekolla, mitä lähempänä omaa maalia ollaan.

Usein tämä johtaa tilanteeseen, jossa omista roiskitaan puoliosoitteetonta kirikiekkoa keskialueelle. Pelitapa perustuu siihen, että Joshua Ho-Sangin ja Anthony Beauvillierin kaltaisille vauhtikoneille pyritään luomaan tilanteita, joissa he pääsevät haastamaan vastustajan puolustajia yksi vastaan yksi.

Islandersin kannalta ongelmallista on se, että John Tavaresin takana sen eturivistö ei kestä vertailua kovinkaan moneen joukkueeseen. Kun hyökkäyspelaamisen kollektiivinen tuottavuus kumpuaa yksilöistä, se jää vähäiseksi. Usein se tarkoittaa sitä, että Islandersin on käytettävä harvat tilanteensa todennäköisyyksiä uhmaavalla prosentilla hyödykseen.

SEURAA TÄTÄ: Koko NHL seuraa, mitä tekee John Tavares. Kesän 2009 ykkösvarauksesta on tulossa rajoittamaton vapaa agentti ensi kesänä, ja Islanders ei ole antanut viimeisen reilun vuoden aikana yhtään ainoaa syytä Tavaresille olla seurauskollinen. Tavares-seuranta leimaa väkisinkin Islandersin kautta.

Juuri kauden alla 27 vuotta täyttänyt Tavares on NHL:n top10-sentteri, jollaisia on tarjolla ehkä kerran kymmenessä vuodessa, jos ei satu uskomaton tuuri varaustilaisuudessa. Sen takia NHL:stä ei monta joukkuetta löydy, jotka Tavaresista eivät olisi kiinnostuneita. Kaikki valttikortit ovat pelaajan nurkkauksessa.

ARVIO: Tähdet täytyy olla todella suotuisasti kohdillaan, jos Islanders aikoo pudotuspeleissä esiintyä. Tuloksellisesti hyvä alkukausi on käytännössä pakko saada, koska epävarmuustekijöitä joukkueen ympärillä on niin valtava määrä. Jos eroa playoff-viivaan alkaa syntyä, korttitalo on vaarassa romahtaa.