Kaunis tarina modernin urheilun rumassa maailmassa

Modernin urheilun yksi kiistellyimmistä ilmiöistä ovat upporikkaat miljardöörit, jotka eri motiivein ostavat tai rahoittavat urheiluseuroja. Englannin valioliigassa Manchester City on perinteisesti ollut isoveljensä, suurseura Manchester Unitedin varjossa. Cityn kannattajien identiteetti on osittain muodostunut altavastaajan asemasta. Takavuosina jokainen voitto Unitedista oli kuin aikainen joululahja.

Modernissa urheilussa seurojen kuluerät ovat kasvaneet valtavasti. Jalkapallossa pelaajien palkat ja siirtosummat seurojen välillä ovat käsittämättömiä. Tottenhamista Real Madridiin siirtyneestä Gareth Balesta maksettiin miltei sadan miljoonan euron siirtokorvaus. Jos summan suhteuttaa kotimaiseen jalkapalloon, niin sillä maksettaisiin viidentoista vuoden ajan kaikkien veikkausliigapelaajien palkat.

Moni perinteinen seura, lajista riippumatta, on ajautunut talousvaikeuksiin kuluerien kasvaessa. Tämä on avannut urheilusta kiinnostuneille upporikkaille uuden pelikentän. Vuonna 2008 sheikki Mansour osti Manchester Cityn. Seuraavana kesänä sheikki käytti omistamansa yrityksen kautta sata miljoonaa puntaa pelaajahankintoihin. Yhtäkkiä City-kannattajat saivat nuorten lahjakkuuksien sijaan valmiita maailmanluokan tähtipelaajia joukkueeseensa.

Kolme vuotta myöhemmin Manchester City voitti ensimmäisen valioliigamestaruutensa.  Mestaruutta ei ostettu pelkästään siirtomarkkinoilta, vaan se vaati myös organisaatioon ja valmennukseen osaamista. Cityn kannattajille mestaruus maistui makealta. Seurahistorian ensimmäinen mestaruus vietiin sarjan viimeisellä kierroksella paikallisvastustajan nenän edestä.

Silti osa pitkän linjan City-kannattajista on uuden omistajajärjestelyiden myötä etääntynyt seurasta. Kun paikallisvastustajan kannattajat voivat ylpeinä puhua seurastaan aitona suurseurana, niin osa Cityn kannattajista häpeää sheikin öljyrahoja ja sen tuomaa menestystä. Kärjistäen voisi sanoa, että on eri asia rakentaa oma talo omilla rahoilla perustuksista lähtien kuin saada valmis talopaketti ulkopuolisen lahjoittamana.

***

KHL : ssa joukkueet pyörivät pitkälti isojen yhtiöiden rahoittamina. Vastapainoksi yritykset saavat Venäjän valtiolta ja presidentti Putinilta erilaisia tuottoisia sopimuksia. Käytännössä KHL pyörii niin kauan nykyisessä suuruudessaan kuin sillä on poliittisen johdon hyväksyntä. Näiden turvin KHL – seurat takovat jättimäisiä tappioita. Jokseenkin kuvaavaa on, että loppuunmyydyille areenoille ja finaaleissa pelanneen Lev Prahan taru loppui rahoitusongelmien vuoksi.

Puristisessa urheiluromanttisessa ajattelussa varsinkin ulkopuolisella rahalla on aina ikävä kaiku. Siltikin, vaikka kaikki seuroille tuleva sponsoriraha tulee ulkopuolelta. Pelkällä lipunmyynnillä ei elä yksikään seura. Urheiluromantikon ajattelua ohjaa vahvasti kokemus hyvistä aikeista. Siinä kun sheikki miljardöörin pumppaama raha luo epäluottamusta ja häpeää, niin makkaran ostaminen väliajalla on todellista oman seuran tukemista.

***

Rauman Lukon kannattajana saa toistuvasti lukea kömpelöitä ivailuyrityksiä RTK:sta, eli Rauman Teollisuus - ja Kiinteistöpalvelu oy:sta. Ivailun taustalla on kirjoittajan tietämättömyys Raumalaiskiekkoilun Tuki ry:n historiasta sekä ajatus siitä, että RTK olisi raumalainen vastine sheikki Mansourille. Kyse on myös puhtaasti perisuomalaisesta kateudesta. RTK:sta ivailu on sama asia kuin yrittäisi kuittailla espoolaisille hyvästä juniorityöstä.

Raumalaiskiekkoilun Tuki ry perustettiin 1960-luvulla kun raumalainen jääkiekkoilu eli toistaiseksi parhainta aikakauttaan. Raumalle tuli huomattavan paljon menestystä, mutta jo silloin oli nähtävissä tulevat haasteet : miten pienessä kaupungissa pystytään vastaamaan suurien puristuksessa ja mistä resurssit alati kasvaviin kustannuksiin?

Apu ei tullut upporikkaiden sheikkien anteliaisuuden myötä, vaan joukko vannoutuneita raumalaisia jääkiekonkannattajia kokoontui yhteen ja perusti tukiyhdistyksen. Kaikilla oli yhteinen huoli raumalaisen jääkiekkoilun tulevaisuudesta. Aluksi yhdistys rahoitti junioritoimintaa ja pyrki saamaan talkootyöllä harrastuksen kustannuksia alas. RKT kehitti myös raumalaista kannattajakulttuuria järjestämällä pelimatkoja Lukon vierasotteluihin 1960-luvulla.

Yhdistyksen varainhankintamallit kehittyivät. Aluksi kioski- ja bingotoimintaa pyörittänyt yhdistys laajensi toimialaansa ja lähti mukaan Lukko Tuen, Rauman Lukon ja Säpin perustamaan Rauman Teollisuus- ja Kiinteistöpalveluun. Ajan kuluessa RTK siirtyi kokonaan Raumalaiskiekkoilun Tuki ry:n omistukseen. 1980-luvulla raumalaisten tekemä kauaskantoinen ja viisas päätös alkoi kantaa hedelmää. Avustuksia myönnettiin kasvavin määrin junioritoimintaan. Vasta 1990-luvulla Lukon varainhankinnan romuttaneen Bosman - päätöksen myötä yhdistys muutti sääntöjään niin, että myös edustuskiekkoilua oli mahdollista tukea.

***

Tänä päivänä hiljainen taustavaikuttaja Raumalaiskiekkoilun Tuki ry tukee edustuskiekkoilua noin 1,5 miljoonalla eurolla vuosittain. Tuki on mittava Rauman Lukolle ja antaa pienen liigapaikkakunnan joukkueelle edun kilpailijoihin nähden. Yhdistys on panostanut merkittävästi juniorityön lisäksi harjoitusolosuhteisiin Raumalla ja rakentanut muun muassa tekojääradan ja harjoitushallin.

Urheiluromantikon näkökulmasta tarina on erittäin kaunis. Tukiyhdistys perustettiin tavallisten raumalaisten kannattajien toimesta. Kaikkia yhdisti intohimo jääkiekkoon ja huoli tulevaisuudesta. Kaikki nykypäivänä saatava tuki on ansaittu aikoinaan tehtyjen hyvien päätöksien ja kovan työn kautta. Nyt siitä pääsevät nauttimaan Lukon kannattajat, juniorit ja jääurheiluharrastajat.  Vahvan juniorityön ja edustuskiekkoilun tukemisen lisäksi yhdistys tekee kansanterveyttä edistävää työtä.

Kauppalehden toimittaja kirjoitti taannoin jutun Lukon tilikauden päätöksestä. Tavan mukaan jutussa reviteltiin RTK:n pohjattomalla kukkarolla, joka kuittaa jääkiekkotoiminnasta aiheutuvat karmeat tappiot. Huomioon ei otettu, että vuosittainen tuki on valmiiksi budjetoituna eikä omistajakuvioita avattu ollenkaan. Tämä johtui siitä, että toimittaja ei tiennyt niistä. Lähetin miehelle sähköpostia asiasta ja vastaukseksi sain, että en kai kuvittele RTK:n olevan perustettu raumalaista kiekkoilua varten.

***

Siitä voi perustellusti ivailla onko Raumalaiskiekkoilun Tuki ry:n mahdollistama kilpailuetu aina käytetty parhaalla mahdollisella tavalla ja parhaalla mahdollisella osaamisella. Siitäkin voi ivailla kuinka monta mestaruutta raumalainen varainhankintamalli on tuonut kanaalikaupunkiin.

Tuki ry:n tarinasta ei saa kuitenkaan rumaa millään. Se on kaunis tarina raumalaisesta sinnikkyydestä ja kauaskantoisesta ajattelusta.  

Sitä ei tarvitse hävetä eikä sitä tarvitse korostaakaan. Raumalainen kannattaja tietää sisimmissään olla ylpeä siitä. Tuki ry:lle kuitenkin soisi, että valtamedia kirjoittaisi asiasta niin, että pioneerien aikoinaan tekemä työ nähtäisiin ennemmin kauniina tarina kuin sheikki Mansourin kaltaisena sieluttomana kassana.

Kyllä hyvä tarinakin myy. Joskus ivallisuuttakin paremmin.