Kalleus on valintakysymys

Pääsylippujen hinnat ovat ikuisuuskysymys, josta riittää parranpärinää aina, kun A-maajoukkueen venäläisomisteisessa kotipesässä pelataan jotakin muuta kuin KHL-kiekkoa.

Viime tammikuussa Jääkiekkoliitto sai valtavasti kiitosta hinnoiteltuaan alle 20-vuotiaiden MM-turnauksen lippupaketit perheystävällisesti. Runsaat puoli vuotta myöhemmin on ollut toinen ääni kellossa.

”Liian kallista. Mahdotonta lapsiperheille. Törkyhintaista.”

On totta, että 250 euroa paraatipaikalle on posketon hinta, varsinkin lopputuloksen kannalta yhdentekevässä harjoituspelissä.

Kolikolla on silti toinenkin puoli.

Jääkiekon asema Suomen suurimpia yleisömääriä keräävänä lajina on vuosikymmenten aikana hankittu.

Valitusvirttä voisi veisata, jos areenalla olisi ollut 3000–4000 myymätöntä paikkaa. On hirveän hankala saada aikaan suurta haloota silloin, kun halli on täynnä – tai lähes loppuunmyyty.

Eilen ilmoitettu yleisömäärä oli 11634.

"Bisneslogiikan kannalta rajoille hinnoitteleminen on pelkästään järkevää. Sitä kutsutaan markkinataloudeksi."

Kalliillekin lipuille tuntui riittävän kysyntää. Väljintä oli pääkatsomon puolella, mutta sielläkin tyhjän tilan suurimpana syynä oli kaukalon kaventaminen neljällä metrillä normaaleista KHL-mitoista. Eturivin ringside-paikoilla ei tarvinnut pelätä, että hanakalla taklaustuulella olleen Leo Komarovin ryskääminen olisi taivuttanut joustokaukalon pleksin ”päälle tai syliin”.

No, oliko treenipeli 79–250 euron arvoista hupia?

Paha sanoa. Täyttöasteen perusteella kyllä. Hartwall-areenalla ei näkynyt kovin monta tyhjää tuolia.

Mielekkyysraja kulkee kaiketi siinä, että maksaa parisataa euroa siitä, että kiskoo ylihintaista kaljaa pubin puolella samaan aikaan, kun peli on käynnissä.

Bisneslogiikan kannalta rajoille hinnoitteleminen on pelkästään järkevää. Sitä kutsutaan markkinataloudeksi.

"Mielekkyysraja kulkee kaiketi siinä, että maksaa parisataa euroa siitä, että kiskoo ylihintaista kaljaa pubin puolella samaan aikaan, kun peli on käynnissä."

Eilinen Ruotsi-peli oli Suomen ainoa kotimaan kamaralla pelattava treenipeli ennen Toronton turnausta, jossa koolla ovat maailman parhaat kiekkoilijat, vieläpä 12 vuoden tauon jälkeen.

Tietysti niitäkin ihmisiä löytyy, jotka valittavat kotisohvalla ja katsovat pelin tv:stä. Tai niitä, jotka ajattelevat osan lippunsa hinnasta palkkatueksi, jotta nuorisomaajoukkueilla olisi tulevaisuudessakin päätoimisia valmentajia tai suomalaisseuroilla koko maan kattava taitovalmentajaverkosto.

Urheiluviihteeseen uhratut euromäärät ovat aina suhteellisia – tai vähintäänkin valintakysymys. Maksaako yhdestä NHL-tähtien harjoitusottelusta sata euroa vai ostaako parikymppiä pienemmällä rahalla juhlavuottaan viettävän Lukon kausikortin tai kolmen pelin paketin johonkin Jokerien huokeaksi hinnoiteltuun kotipeliputkeen?

Elämä on valintoja täynnä.

Lisää aiheesta