Kaksi tuntematonta suuruutta kultajuhlien suuret sankarit

Hukea jätkä! Aleksi Mäkelä tuli kuin puskista paikkaamaan Jani Hakanpäätä ja ratkasi Kärpille liigamestaruuden. Kuva: Jukka Raution / Europhoto.

Mäksy ja Silli! Siis ketkä? Mäksy ja Silli!

Kuka olisi uskonut, että lähes koko kevään sivussa ollut seiska- tai kasipakki Aleksi Mäkelä ratkaisee kuudennen finaalin ja Suomen mestaruuden Kärpille. Syötön antaa nelosketjun Jari Sailio. Työn sankari.

Suurta draamaa ja hienoa tarinaa. Uusia Suomen mestareita on taas iso liuta, vaikka vanhojakin on.

Aleksi Mäkelästä ei pitänyt olla Jani Hakanpään paikkaajaksi, mutta nyt asiantuntijat hävetkööt! Vaikka Tappara painoi torstai-iltana Hakametsässä juuri Mäkelän ja Teemu Kivihalmeen aikana pelin Veini Vehviläisen maskin eteen, Kiimingin suuri poika Mäkelä ei tästä hämmentynyt. Hän iski salakavalasti kuin kuningaskobra.

Miettikää. Finaaliottelun ratkaisu. 1–0. Nyt kultamitali kaukalassa.

Silli-Sailio muistaa koko loppuelämänsä kiekonriiston ja murhaavan syötön Mäkelän lapaan.

Samalla pitää muistaa, kuinka huikeat pudotuspelit 21-vuotias maalivahti Veini Vehviläinen pelasi. Hän mahdollisti Kärppien mestaruusjuhlat. Nuoren miehen pää kesti aivan käsittämättömällä tavalla. Tulevaisuuden suuri tekijä.

Kärpät menettää mestarijoukkueestaan paljon. Tämän joukkueen elikaari oli tässä.

Jani Hakanpää pelaa ensi kaudella NHL:ssä, kuten myös Kristian Vesalainen. Siellä voivat olla myös Julius Junttila, Ville Leskinen, Saku Mäenalanen ja Kärpistä joku muu. Jolleivat lännessä, niin sitten idässä.

Juha Junnon perintöä toimitusjohtajana jatkava Tommi Virkkunen onnistui heti debyyttikaudellaan nappiin.

Loistava suoritus.

Kärpät juhli torstaina joukkueena Tampereen Ihkussa. Oulussa kultamitalisankarit ovat bussilla matkustaen joskus aamulla. Väsyineinä, mutta onnellisina.

Suuri kansanjuhla – kuten perinteisiin kuuluu – voi hyvinkin olla vappupäivänä tiistaina Oulun torilla toripolliisin vieressä. Väkeä paikalla on varmasti kymmeniä tuhansia.

No, kaikki ajallaan. Oulussa Rotuaarilla jo noin kymmenen minuuttia mestaruuden varmistumisen jälkeen soi joissakin ämyreissä täysillä The Queenin legendaarinen ”We are the Champions”.

Klo 23 aikaan kaduilla raikuivat jo vappupillit ja inokkaiden fanien spontaani ilo. Kapakoissa virtasi olut.

"Nyt he kaikki ovat jo edesmenneitä. Kaikki ja suuri kunnia."

Kun kolme oululaista teinipoikaa Jorma Nykänen, Eero Taurianen ja Jouko Lahti päättivät eräänä keväisenä iltapäivänä 1946 perustaa Koulukadun ja Asemakadun kulmassa uuden urheiluseuran Kärpät, he tuskin käsittivät, minkälaista saagaa he olivat pohjustamassa.

Suomessa siihen aikaan olivat jo muun muassa Ilves, TBK, HIFK ja TPS, mutta ei Oulun Kärppiä.

Toukokuussa 1946 oli. Mukana Raatinsaaressa oli myös 21-vuotias Ilmari Mattila, joka oli perustavan kokouksen puheenjohtaja, koska kaikki muut olivat alaikäisiä.

Nyt he kaikki ovat jo edesmenneitä. Kaikki ja suuri kunnia.

"Yhdessä eläminen. Suuret tunteet. Arki. Juhla."

Kun seuraava mestaruusviiri nousee syyskuussa Raksilan legendaarisen hallin kattioon, koko kvartetti on hengessä mukana. Mukana tämän trion rinnalla – siellä jossain – on myös Kärppien legendaarinen toiminnanjohtaja Paavo Pikkarainen, joka oli 1970-luvulla junailemassa Ouluun riittävän suurta jäähallia. Parhaimmillaan Raksilan latoon ahtautui lähes 9000 katsojaa, vaikka säännöissä luki 7600. Sattumus vai sallimus, Kärppien ensimmäisessä historiallisessa liigaottelussa lokakuussa 1977 vastassa oli juuri Tappara.

Juuri näistä edellä mainituista syistä Oulussa on jääkiekkojoukkue, jonka kautta kansa elää ja hengittää. Istuin ihmisten keskellä lauantaina ja tiistaina Oulussa. Se antoi perspektiiviä ymmärrystä, mitä katsoja ajattelee, mikä sille on tärkeää.

Yhdessä eläminen. Suuret tunteet. Arki. Juhla.

"Viisikko Pekka Arbelius – Kari Jalonen – Kai Suikkanen, Kari Suoraniemi – Juha Tuohimaa viritti itsensä täydelliseen huippuhurmioon."

1950- ja 1960-luku olivat harjoittelua, kunnes 1970-luvulla alkoi tapahtua. 1980 joukkue otti ikimuistoisen pronssin huippupakki Reijo Ruotsalaisen johdolla. Vastassa kolmeosaisessa pronssiottelussa oli TPS.

Vielä tätäkin ikimuistoisempaa eeppistä timanttia hiottiin vuotta myöhemmin, kun Tappara kaatui finaaleissa voitoin 3–2. Viimeinen ottelu pelattiin Tampereella, missä oululaiset voittivat kirvesrinnat 5–2 oltuaan ensimmäisen erän jälkeen kahdella Jorma Sevonin osumalla 2–0-tappiolla. Viisikko Pekka Arbelius – Kari Jalonen – Kai Suikkanen, Kari Suoraniemi – Juha Tuohimaa viritti itsensä täydelliseen huippuhurmioon.

Päävalmentaja Kari Mäkinen oli joukkueen henkinen kapellimestari ja otti täydellisen niskalenkin Rauno Korvesta. Legenda kertoo, että kolmea päivää ennen ratkaisevaa finaalia Mäkinen jakoi Oulussa Kärppien pukukoppiin nipun Helsingin Sanomia, joissa urheilusivut julistivat Tapparan varmaa mestaruutta. Olihan Tappara voittanut kolmannen finaaliottelun huimalla tavalla 13–2, ja Oulun silloisessa hotelli Vaakunassa mestaruussauna kuohujuomineen oli varattu tamperelaisilla.

Toisin kävi. Kärpät voitti Oulussa neljännen ottelun 6–1, ja loppu olikin historiaa.

"Juuri nyt katossa roikkuu seitsemän mestaruusviiriä vuosilta 1981, 2004, 2005, 2007, 2008, 2014, 2015. Kari Mäkinen, Kari Heikkilä, Kari Jalonen, Lauri Marjamäki..."

1980-luku oli mitaliherkuttelua, kunnes 1989 kaikki alkoi mennä päin seiniä. Alkoi 11 vuotta kestänyt korpivaellus.

Johtoon tarvittin 1996 toimitusjohtajaksi Juha Junno ja puheenjohtajaksi Seppo Arponen. Ja valmentajaksi Juhani Tamminen 1998. 11. huhtikuuta 2000 lienee edelleenkin oululaisen huippujääkiekkoilun ikimustoisin päivä. Kärpät nousi kevään 1977 jälkeen toisen kerran Liigaan. Suuret tunteet pääsivät kaupungissa irti.

Menestys seurasi menestystä, vaikka välillä tuli kuonoon. Nyt katossa roikkuu seitsemän mestaruusviiriä vuosilta 1981, 2004, 2005, 2007, 2008, 2014, 2015. Kari Mäkinen, Kari Heikkilä, Kari Jalonen, Lauri Marjamäki...

Syyskuussa sinne nousee viiri vuosimallia 2018. Suurena mestariarkkitehtina on toiminut Mikko Manner. Noviisi päävalmentaja, joka lyttäsi kaikki itseään kiekkoasiantuntijana pitävät toimittajat. Ei liene yllätys, että Mannerin kännykkä täyttyy suuronnitteluista. Vehje piippaa viestejä sadoilta pohjoissuomalaisilta, ja kaikkialla asuvilta ikikärpiltä, mutta myös A-maajoukkueen päävalmentajalta Lauri Marjamäeltä. Entiseltä työkaverilta.

"Kun 1981 mestaruus varmistui Kärpille Hakametsässä, kultapuolustaja Juha Tuohimaalle selvisi pian ihmeellinen totuus. "

Tämä kausi on ollut Mikko Mannerin vuosi. Hän tuli viisi vuotta sitten Kärppiin noviisina ja tavallisena kakkosvalmentajana. Viimeisen vuoden aikana hän on muovannut itsestään ykkösen. Kiekkojargonilla ilmaistuna päävalmentajan.

Kun mestaruus varmistui torstai-iltana Tampereella, siinä oli vaivähdys nostalgiaa. 37 vuotta sitten mahdottomasta syntyi mahdotonta, kun Kanada-malja lähti ensimmäistä kertaa Suomen liigahistoriassa triangelin Turku – Tampere – Helsinki – ulkopuolelle.

Kun 1981 mestaruus varmistui Kärpille Hakametsässä, kultapuolustaja Juha Tuohimaalle selvisi pian ihmeellinen totuus. Tuohimaalle kerrottiin Kalevan haastattelussa, että Oulusta Hakametsään faneja oli tullut yksi bussilastillinen eli noin 50 mustakeltaista kannattajaa.

– Mitä? Niin vähän? Tuntui, että heitä olisi ollut tuhat, Tuohimaa ihaili fanien merkitystä mestaruuden valloittamisessa.

Hieno tarina. Hieno ihminen.

Mutta palataan 2010-luvulle. Mannerin vahvuus on ihmisten johtamisessa. Hän ei tee itsestään numeroa.

Hän osaa näyttää kiitollisuuttaan. Hän antaa luontevasti kunnian heille, kenelle se kuuluu.

Pelaajille.