Palomäki: Jaromír Jágrin NHL-haaveet utopiaa – ”Suurin kärsijä oli Aleksander Barkov”

Kohot käsissä. Tshekin kiekkoilun supertähti Jaromir Jagr hätyytteli ikämiesrajaa jo Torinon olympiakisoissa 2006 täytettyään kisojen aattona 34 vuotta. Pronssipelissä vastaan luistellut Venäjän Aleksander Ovetshkin oli tuolloin vasta 18-vuotias teinipoika. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

NHL:n harjoitusleirit käynnistyvät viikon päästä. Joukkueiden voimasuhteiden arvioinnissa harjoitusleireillä ja -otteluilla on sinänsä pieni merkitys, kun ottelukokoonpanot kasataan parhaimmillaankin harvasta vakiokokoonpanon pelaajasta.

Yksilöille harjoitusleirillä on kuitenkin valtava merkitys. Kun joukkueet alkavat karsia pelaajiaan 23 sallitun pelaajan kiintiöön, taistelu on veristä. Kun otetaan vielä huomioon se, että parisenkymmentä näistä paikoista joukkuetta kohden on ilman merkittäviä ihmeitä jo jaettu, jäljellä oleville kymmenille pelaajille ei monta tavoiteltavaa paikkaa jää jäljelle.

Tämä on todellisuus, johon muun muassa Julius Honka, Olli Juolevi, Ville Pokka, Miro Aaltonen, Roope Hintz, Kalle Kossila, Aleksi Saarela, Henrik Haapala ja moni muu suomalaispelaaja astuu näinä päivinä. Joka päivä täytyy olla parempi kuin vieressä oleva pelaaja – ja sitä seuraava.

Yksikin väärä ratkaisu väärässä kohdassa tarkoittaa sitä, että kausi alkaa AHL:n puolella. Jos se alkaa AHL:n puolella, matka NHL-vakiopelaajaksi on taas vähän mutkaisempi. On suuri todennäköisyys, että seuraava aito mahdollisuus koittaa vasta seuraavana syksynä sillä samaisella harjoitusleirillä.

Seurojen vinkkelistä harjoitusleiri ei kuitenkaan edusta ainoastaan sitä, että parhaat valikoituvat 23 pelaajan nippuun. Joillekin totuus iskee leirin aikana silmille; siihen 23 pelaajaan pääsemiseksikin täytyy katsastaa markkinoille. Kokeneita pelaajiakin on vielä vapaana.

Tunnetuin heistä on tänä syksynä eräs 45-vuotias hyökkääjä, joka kantaa selässään numeroa 68. Tai siis kantaisi, jos ottajia ilmaantuisi.

Jágrin tulevaisuudesta on riittänyt tarinaa siitä asti, kun Florida Panthers ilmoitti, että se ei aio NHL-legendan sopimusta jatkaa.

Jaromír Jágrin tulevaisuudesta on riittänyt tarinaa siitä asti, kun Florida Panthers ilmoitti, että se ei aio NHL-legendan sopimusta jatkaa. Tšekkihyökkääjä on itsekin tuonut yllättävän aktiivisesti julkisesti ilmi haluaan jatkaa pelejä NHL:ssä.

Jágr oli äänessä viimeksi tällä viikolla nhl.com:n haastattelussa, jossa hän ilmoitti, että jatkamisessa on myös ehtoja. Itse asiassa jopa erittäin tarkkoja ehtoja.

Jágrin pitäisi omien sanojensa mukaan päästä joukkueeseen, jossa laiturikilpailua ei ole liikaa, jolla on realistinen Stanley Cup -mahdollisuus, joka pelaa vieläpä Jágrille sopivaa jääkiekkoa ja jossa on pelaajia, joiden kanssa Jágr tietää, että hänellä synkkaisi. Sopimuksen raha-arvollakin on Jágrin mielestä merkitystä.

Jo on vaatimukset!

Kun on tehnyt kyseisessä sarjassa 765 maalia ja 1914 tehopistettä, vaatimuksilla on toki katetta.

Mutta. Puhutaan myös pelaajasta, joka on viimeisen neljän vuoden aikana pelannut kuusi NHL:n pudotuspeliottelua. Puhutaan myös pelaajasta, joka on syksyn 2011 NHL-paluunsa jälkeen tehnyt kokonaisen yhden playoff-maalin.

Ja ennen kaikkea puhutaan pelaajasta, joka täyttää helmikuussa 46 vuotta. Vaikka olisi kyse minkälaisesta poikkeustapauksesta, NHL:ssä on tuossa iässä pelannut aikojen saatossa vain kaksi pelaajaa. Heidän nimensä ovat Gordie Howe ja Chris Chelios.

Tästä kaikesta huolimatta Jágrilla on edelleen faninsa. Ja onhan hänellä kiistatta yhä vahvuutensakin. Edelleen Jaromír Jágr on maailmanluokan pelaaja hyökkäysalueella ja ylivoimalla. Kysymys kuuluu, riittävätkö nämä vahvuudet enää tukemaan joukkuetta tavoitteessa voittaa pelejä.

Ainakaan viime kauden perusteella kysymykseen ei voi vastata myöntävästi.

Ennen kaikkea puhutaan pelaajasta, joka täyttää helmikuussa 46 vuotta.

Se kertoo jo itsessään paljon, että Florida ei ollut halukas tekemään jatkosopimusta Jágrin kanssa. Se ylistyksen määrä, mitä takatukka on saanut Panthers-organisaatiosta pelitaidoistaan ja ennen kaikkea kyvystään auttaa joukkueen lukuisia nuoria pelaajia on ollut ylitsevuotavaa parin viime kauden aikana. Teot (sopimuksetta jättäminen) eivät kuitenkaan tässä tapauksessa tukeneet sanoja.

Eikä ihme. Vaikka Jágr teki ikäisekseen vielä ihan komeat pisteet (16+30) ja vaikka hän veivasi muutaman maailmaa hurmanneen highlight-maalin, hän oli jo viime kaudella ensisijaisesti jarru Panthersin pelille.

Suurin kärsijä tilanteessa oli suomalaissentteri Aleksander Barkov, jolta odotettiin vauhdin kiihtymistä upean läpimurtokauden jälkeen. Barkov sai lopulta taisteltua kauden henkilökohtaisesti positiivisen rajoille, mutta helpolla tämä ei tullut. Syy löytyi liian usein oikealta laidalta.

* * *

Selasin muistiinpanojani Floridan otteluista viime kaudelta. Näin niistä kolmanneksen, joten otantaakin on ihan kohtuullisesti. Seuraavan kaltaiset lauseet toistuivat turhan useasti Barkovin ketjun kohdalla.

Barkov antaa avaimet nopeaan give-and-go lätkään – rinnalle ei tahdo löytyä samanlaisia jätkiä. Peli tyssää toistuvasti Jágriin. Eväät pelata formulalätkää vähissä. Jágr yhä vaarallinen päätypelissä, mutta sinne asti pääseminen yhä ongelmallisempaa. Jágrilla lisenssi varastaa puolustuspelistä, mikä lisää painetta etenkin Barkoville.

Floridan viime kauden ongelmiin pelaajat olivat pienimpiä syitä, kun toimistolla sekoiltiin oikein urakalla. Mutta kun Florida lähti Tom Rowen johdolla hyperaktiivisen formulalätkän tielle, Jágr putosi kyydistä täysin. Jotta hän ehti hyökkäyksiin mukaan, hänen täytyi ottaa jatkuvasti ennakkoa omista. Kun peli kääntyi omiin, Jágrista ei ollut iloa ketjukavereille.

Jágrin pelasti Barkov, jonka pelissä kenttätasapainon ymmärtäminen on prioriteettilistan ykkösenä. Barkov pelasi koko ajan toinen jalka puolustussuuntaan, mikä söi hänen hyökkäystehojaan. Sen seurauksena Floridan tärkein hyökkäyspään pelaaja ei päässyt riittävästi auttamaan ketjuaan ja joukkuettaan tuloksen tekemisessä, mikä sekin vaikutti negatiivisesti voittamisen yhtälöön.

Karu totuus paljastui niissä muutamissa otteluissa, kun Barkov oli sivussa. Hyvänä iltana Jágrin tehot vain kuihtuivat pois. Huonoina iltoina vastustaja teki tuhoisaa jälkeä Jágrin ketjun kustannuksella.

Räikein esimerkki nähtiin 30. maaliskuuta Montréalissa, kun Jágrin sentterinä pelasi tulokas Denis Malgin. Ketju oli jatkuvasti jyrän alla vailla aseita pysäyttää Habsin vyöryä. Jágr otti kolme pakkasmerkintää, Malgin peräti viisi. Joukkue hävisi 2–6.

* * *

Kun Jágr sanoo haluavansa joukkueeseen, jossa pelataan hänen tyylistään jääkiekkoa, on vaikea keksiä yhtään määritelmää vastaavaa joukkuetta, joka taistelisi Stanley Cupista. Puhutaan jopa utopistisista haaveista.

Urheiluromantikot haluaisivat nähdä numeron 68 vielä kerran Pittsburghissa, joka jahtaa kolmatta perättäistä mestaruutta. Ajatuksena se on vähän samanlainen kuin se, että lähtisi polkuautolla F1-kisaan.

Pittsburgh edustaa Mike Sullivanin johdolla jääkiekon pelillisen evoluution aallonharjaa. Se on se sama evoluutio, josta Suomessa on kohkattu SM-liigakauden alla, mutta Pittsburghissa se on aavistuksen pidemmällä. Jos luistin ei kulje, Penguinsin paidassa ei ole mitään annettavaa. Ei mitään, vaikka olisi tehnyt 4000 pistettä NHL:ssä.

"Ajatuksena Jágr ja Pittsburg "vielä kerran" on on vähän samanlainen kuin se, että lähtisi polkuautolla F1-kisaan."

Samassa kelkassa on yhä useampi NHL:n kärkijoukkue. Nashville meni kesällä Stanley Cup -finaaliin pitkälti luisteluvoiman, jatkuvan paineistamisen ja pelaavuuden yhdistävällä pelitavalla. Tampa Bay edustaa vähän eri painopistein samaa suuntausta – samoin Edmonton, Toronto, Montréal tai vaikkapa Carolina. Listaa voisi jatkaa vielä pitkään.

On toki mahdollista, että jostain löytyy joukkue, joka näkee Jágrissa vielä arvon markkinoinnillisesti ja myös urheilullisesti. Sellainen voisi löytyä vaikkapa Las Vegasista, mutta sitten aletaan olla jo aika kaukana Jágrin omasta visiosta.

Sille on syynsä, että Jaromír Jágr on yhä ilman sopimusta syyskuun alussa. Hänen aseensa ovat yhä maailmanluokkaa, mutta ympäristön muututtua hän ei pääse käyttämään aseitaan riittävän useasti. Kun näin on, hänen pelaamisensa ei tuota voittavaa jääkiekkoa joukkueelle.

Tilanne voisi olla hyvin toisenlainen Euroopassa ja vaikkapa ilman NHL-pelaajia pelattavissa olympiakisoissa. Kunhan mainitsin…