”Jääkiekko kuuluu yleissivistykseen”

”Rakasti tai vihasi sitä, jääkiekko on keskeinen osa kulttuuriamme. Etenkin Suomen maajoukkue kokoaa ihmisiä MM- ja olympiakisojen aikaan jäähalleihin, oluttupiin ja olohuoneisiin.”

Tällä viikolla ilmestyneen Kiekkokansa-kirjan takakansiteksti onnistuu tiivistämään sen, mistä jääkiekosta on kyse. Kulttuurisena ilmiönä kyse on yhteisöllisyydestä, yhden ylivoimaisen vahvan lajin seuraamisesta.

Turun yliopiston kulttuurintutkijoiden kirja julkistetaan otolliseen aikaan, puolivälieräpäivän jälkeisenä perjantaina. Kiekkokansa kertoo 298 sivullaan siitä ylivertaisen kiinnostavasta urheilulajista, joka kokoaa varsinkin MM-kisojen aikaan kolmasosan kansasta jännittämään yhteisen kokemuksen äärelle. Silmäpareiksi muutettuna se tarkoittaa yli 1,5 miljoonaa ihmistä – tai jopa isomaa joukkoa. Viime kevään Minskin MM-finaalia seurasi 2,2 miljoonaa tv-katsojaa. Jos se tosiaan pitää paikkansa, ei ole vaikea ymmärtää, miten suuresta sosiaaliseta tapahtumasta on kyse.

Kulttuurintutkija Benita Heiskanen, professori Hannu Salmi ja muu kirjoittajat kuvaavat jääkiekkoa ylivertaisena urheilulajina ja karnevaaliviihteenä. Esille tulevat jääkiekkokulttuurin kaikki muodot keräilykorteista kannatuslauluihin ja pelaajien some-postauksista selostajien sanamuotoihin tai koodi-kirjoituksista ja fanimatkoihin. Ja tässä tuli listattua vasta osa ilmenemismuodoista.

Kirjan tekijät etsivät ennen kaikkea vastausta siihen, mikä on tämä ”kiekkokansa”? Ketkä siihen kuuluvat, ketkä jäävät ulkopuolelle? Missä ja miten jääkiekko yhdistää ja erottaa? Mikä on jääkiekko-ottelun sosiaalinen lumo?

Tutkijoiden mukaan jääkiekon tarjoaman sosiaalisen lumon rinnalla myös sen tuomalla yhteisöllisyydellä on tärkeä merkitys. Peli tuo ihmiset yhteen. Tai käänteisesti sanottuna: Osa 2000:sta tutkimyskyselyyn vastanneesta totesi, että he ”kokisivat olonsa ulkopuolisiksi, elleivät seuraisi jääkiekkoa”. Varsinkin jälkipelien, kahvipöytäkeskustelujen, pukukoppijutustelun käyminen vaikeutuisi. ”Jääkiekko kuuluu yleissivistykseen”, totesi eräs vastaajista.

Tutkijoiden mukaan tutkimuksen valossa yllättävintä on jääkiekon yhdistävä vaikutus kansanivälisellä tasolla. ”Toisin kuin jalkapallon MM-turnauksessa, jääkiekossa ei esiinnyt juuri lainkaan huliganismia, vaan kisäkävijöiden välillä on voimakas solidaarisuuden tunne… Fanit kokevat voimakkaasti eri maiden kisakansojen yhteisöllisyyden.”

Väite on tietysti totta, vaikka tämän ja viime kevään Venäjä-ottelun tuomariratkaisut ja tapahtumat ovatkin kiristäneet ”kiekkokansan” tunteita niin itä- kuin länsinaapurin suuntaan. Paidaton Putin ratsastamassa ruotsalaistuomarin reppuselässä on yksi osa ajankuvaa, samoin uudelleen tekstitetyt YouTube-videot.

Tutkijat todellakin ovat tavoittaneet lajista paljon.

Jo 13-sivuinen lähdeluettelo on lukemisen arvoinen. Jääkiekkokirjojen, lehtijuttujen ja kiekkoaiheisten elokuvien sekä radio- ja tv-ohjelmien määrä on massiivinen. Jääkiekko tosiaan on osa suomalaista kulttuuriperimää ja modernia viihdettä.

Pitää silti muistaa, että jääkiekossa on viihteen lisäksi se toinenkin puoli: itse tekeminen. Hikoilu, harjoittelu ja pelaaminen ovat osa jääkiekkokulttuuria. Onneksi kirjassa sivutaan tätäkin kulmaa, tosin vain ohuesti.

Pihapelit, kiekkoämpärit, pukukoppien seiniin pinttynyt hienhaju tai tähän vuodenaikaan kuuluvat pk-lenkit, askelkyykyt ja mäkivedot ovat yhtä lailla oleellinen osa kiekkokulttuuria kuin Den glider in -rallatus. Tekisi mieli sanoa, että jopa oleellisempi.

Maila kädessä, pilli kaulassa tai sormi toimitsijapöydän kellon start-napilla vietetty ottelu on vähintään yhtä arvokasta kiekkoyhteisöllisyyttä kuin olutlasi kädessä katsottu ottelu. Urheilun tekeminen on palkitsevampaa kuin sen seuraaminen. Tämän voi todeta, jos ei bisnes-katsannossa, niin ainakin kansanterveydellisessä mielessä. Siksi on sääli, että tällä viikolla vietetty kansallinen pihapelipäivä on pienempi tapaus kuin torstai-illan tv-peli Suomi–Tshekki.

Se tosin on jo toisen oman kirjoituksensa aihe.

Benita Salmi ja Hannu Salmi (toim.): Kiekkokansa. Teos 2015. 298 s. Kirja julkaistaan Turussa perjantaina 15. toukokuuta.