Iso-D on ison maan iso ongelma

Venäjän maineelle on parin viime vuoden aikana käynyt kuin Sotshin olympiakisoista ostamalleni kisamukille. Kyljessä kimaltanut kullattu kaksipäinen kotka on haalistunut hädin tuskin erottuvaksi varjokuvaksi.

Vaakuna ei ole ainoa venäläinen asia, josta on kadonnut hohto.

Kansainvälinen politiikka, pakotteet, vallan huipulle ulottuvat veroparatiisi-kähminnät ja – nyt tuoreimpana – systemaattiseksi paljastunut valtiojohtoinen doping monien lajien massakäryineen on romahduttanut urheilun suurvallan maineen.

Meldonium-käryjen iso määrä peräti 16 lajissa on saanut jääkiekkoväen pohtimaan, voiko yksi laji olla ainoa puhdas saareke vilppikeinojen tahraamassa huippu-urheilussa. Kirjoitin aamulla kolumnin, jossa pohdin onko yhden lajin puhtaus mitenkään mahdollista, koska aineen suorituskykyä lisäävä vaikutus on kiistaton? Miksi jääkiekossa ei pelattaisi uhkapeliä ja rikottaisi sääntöjä, kun sitä tehdään yli tusinassa muussa lajissa?

Oli puhdasta (tai epäpuhdasta) sattumaa, että vastaus tuli jo samana päivänä. Venäläinen jääkiekkoilu sai oman doping-pomminsa – ja vieläpä alaikäisten urheilijoiden massakärystä.

Kävi karulla tavalla selväksi, että jääkiekko on samassa syvässä suossa kuin muukin venäläisurheilu.

Venäjän alle 18-vuotiaiden maajoukkue katosi yllättäen maan virallisilta jääkiekkosivuilta. Valtaosan joukkueesta kerrottiin kärynneen kohuaine meldoniumista vain viikko ennen ikäluokan MM-kisojen alkua. Niinpä Venäjän jääkiekkoliitto on erottanut valmentajat ja lehtitietojen mukaan myös koko joukkueen, joka on tarkoitus korvata vuotta nuoremmalla ikäluokalla eli 1999 syntyneillä.

Sepelvaltiomataudin ja sydäninfarktien hoitoon kehitetyn lääkkeen vaikutukset on joka tapauksessa vuosien ajan tiedetty KHL-seuroissa. Koska aine lisättiin kiellettyjen aineiden listalle vasta vuoden 2016 alussa, sen käyttö oli siihen asti sallittua.

Jos joku miettii, mikä vaikutus meldoniumilla on jääkiekkoilijalle, vastausta kannattaa kysyä sellaiselta, joka on ainetta kokeillut.

Juttelin KHL:ssä pelanneen suomalaispelaajan kanssa tennistähti Maria Sharapovan käryn jälkeen. Hänen omakohtaisten kokemuksiensa perusteella kävi kiistatta selväksi, että tarinat meldoniumin (mildronaatin) hapenottokykyä parantavista ihmeominaisuuksista ovat totta.

Sen ansiosta jaksoi pelata 30–40 sekunnin normivaihdon paljon pidempään. Happi riitti helposti 60–70 sekunnin hurlumhei-vaihtoon.
Sama koski pidempikestoista treenikauden juoksutestiä. ”Kyllä juosta jaksoi, kyllä todellakin jaksoi”, kuului arvio kokeilusta.

Ei ihme, että ainetta käyttäneet kertovat ihmetelleensä, miten tällainen aine ei kuulu kiellettyjen listalle.
Enää ei tarvitse ihmetellä. Kielletty on

Latviassa kehitetty sydänlääke ei ole ainoa doping-aine, josta venäläisurheilijat ovat viime viikkoina kärynneet. Viimeksi tiistaina räjähti edellinen doping-pommi, kun 18 venäläisen yleisurheilijan kerrottiin jääneen kiinni, kun vuoden 2005 Helsingin MM-kisojen näytteitä tutkittiin jälkikäteen.

Tässä yhteydessä on turha toistella väsynyttä värssyä siitä, että politiikka ja urheilu eivät kuuluisi yhteen. Kyllä ne kuuluvat, ovat aina kuuluneet.

Valta, maailmanlaajuiset finanssiverkostot ja urheilubisnes liittyvät erottumattomasti toisiinsa. Siksi on turha voivotella, kummastella tai toivoa, ettei ikäviä asioita yhdistettäisi Pietarissa ja Moskovassa pelattavaan MM-turnaukseen.
Tuoreen kiekkokäryn jälkeen ne pitää ehdottomasti yhdistää, tahtoi sitä tai ei.

Pelkkä ajatus yhden lajin puhtaudesta on outo. Yksi laji ei – tietenkään – voi olla Venäjällä doping-vapaata vyöhykettä.
Myös muut vanhat uskomukset joutavat romukoppaan. Doping-ongelma ei enää ole käyttäjien ja testaajien välistä kilpajuoksua, jossa väärintekijät ovat perinteisen käsityksen mukaan aina edellä.

Koska testaustavat ovat kehittyneet huimasti, yhä pienemmät pitoisuudet näkyvät testeissä. Näytteiden säilöminen on tuonut käry-uhan myös takautuvasti.

D-ongelmasta on tullut mitä suurimmassa määrin poliittinen. Uljaat urheilutapahtumat ovat yksi keino yrittää kirkastaa mustunutta mainetta.

Doping-leima on nyt niin sitkeässä, että edes onnistunut MM-turnaus ensi kuussa ei muuta mitään. Ei muuta, vaikka kiekkoväki hyssyttelee, eikä halua nostaa mörköä päivänvaloon. Eilen esimerkiksi kukaan ei tohtinut ottaa puheeksi sitä, voiko Venäjä ylipäätään isännöidä koko kisoja.

Kansainvälisen jääkiekkoliiton varapuheenjohtajana yhä jatkava Kalervo Kummola kiersi Ilta-Sanomissa jopa kysymyksen siitä, saako Venäjä osallistua U18-kisoihin. ”Ovathan he kuitenkin vaihtaneet kärynneet pelaajat”, kuului selitys.

Pelaajien – tai painijoiden, yleisurheilijoiden, taitoluistelijoiden, tennistähtien tai kenenkään muunkaan – vaihtaminen ei poista perusongelmaa. Isolla naapurimaalla on ISO ongelma isosta-D:stä.

Esimerkiksi yleisurheilussa Venäjä on tällä hetkellä suljettu kaikista IAAF:n alaisista kisoista, eikä maan yleisurheilijoita tulla tämän hetken tiedon mukaan näkemään Rion kesäolympiakisoissa.
Mittasuhteista saa jonkin käsityksen, kun lukee venäläisten urheilupomojen suomeksi tai englanniksi käännettyjä lausuntoja massakäryjen jälkeen.

Katastrofin kaltainen epidemia ja erittäin vaikea psykologinen tilanne, voivotteli Venäjän painiliiton puheenjohtaja Mihail Mamiashvili uutistoimisto Ria Novostille kun hän kertoi kymmenien painijoiden kärynneen.

”Katastrofin kaltainen epidemia” on näissä olosuhteissa lievä ilmaus. Kaksipäisen kotkan doping-tahra on nyt niin syvälle pinttynyt, että tätä sotkua ei pysty pesemään puhtaaksi millään. Kun U18-joukkue käryää K18-aineesta, sitä ei kannata edes yrittää.

Kirjoittaja on Jääkiekkolehden toimituspäällikkö