Ilomäen lähtö ei hetkauta Tapparaa – hyökkäyksen historiallisessa leveydessä onneakin mukana

Arttu Ilomäki vaihtaa oranssin jälleen Kalpan väreihin. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Arttu Ilomäen lähtöyhtälön kaava (x = a+b) Tapparasta Kalpaan on helppo ratkaista: x = a (Ilomäki ei ollut tyytyväinen rooliinsa) + b (Tappara ei loppupeleissä tarvitse Ilomäkeä). Loppupeleissä-sanalla on edellisessä sekä konkreettinen että kielikuvallinen merkitys.

Ilomäki on pisteitä tekevä taitosentteri, mutta sitä osastoa Tapparalla on enemmän kuin kotitarpeiksi. Tapparan hyökkäyskalusto on ollut ennakoimattoman ja myös budjetoimattoman leveä.

Iso kysymys ennen kautta oli, kuka korvaa Kristian Kuuselan ja Patrik Laineen. Nyt tuo kysymys tuntuu hassulta.

Voidaan perustellusti sanoa, että lähtökohtiin nähden Tapparan hyökkäysarsenaali on ylisuorittanut. Jos Jussi Tapola ja Mikko Leinonen osasivat ennen kauden alkua ennustaa seuraavat kehityskulut, nostan heille hattua:

- Henrik Haapala nousee aivan uudelle tasolle ja johtaa Liigan pistepörssiä.

- Veli-Matti Savinainen pelaa parasta kauttaan ja kolkuttelee MM-kisakoneen ovia.

- Teemu Nurmi rikkoo ensimmäistä kertaa urallaan 40 pisteen rajan.

- Sebastian Repo tekee tehoja lähes piste/peli-tahdilla.

- Joona Luoto on valmis pelimies Liigaan ja tekee kahdeksassa pelissä neljä maalia.

- Jere Karjalainen, Jukka Peltola ja Jan-Mikael Järvinen ovat vähintään viime vuoden pistetahdissaan (viime kausi oli Karjalaisen ja Peltolan paras, Järvisen toiseksi paras).

- Tapparan hyökkäys on tehoiltaan Liiga-historiansa levein. Jos suhteutetaan kaudet toisiinsa maali- ja ottelumäärien mukaan, koskaan aiemmin yhtä monta (6) pelaajaa ei ole yltänyt ”yli 40 pisteen” kauteen. Esimerkiksi viime vuonna laskennallisesti ”yli 40 pistettä” (suhteutettuna ottelumäärään) tekivät vain Laine ja Kuusela, edellisenä Kuusela ja Olli Palola. Alkukauden menolla tuon teoreettisen rajapyykin ylittäisivät Haapala, Savinainen, Peltola, Karjalainen, Nurmi ja Repo. Ja toki myös Luoto, mutta hänen pelimääränsä on varsin alhainen. Eikä kaukana neljästäkympistä ole kohta kolmekymppinen Järvinenkään. Tietysti kautta on vielä paljon jäljellä.

- Edellisissä kohdissa ei ole tarvinnut puhua Jani Lajusen tasoisesta kaverista mitään.

Tapparassa on siis tällä kaudella varsin monta pelaajaa, jotka ovat ylittäneet odotukset. Yhtään Tapparan tekemistä ja pelisilmää vähättelemättä: jos muiden otteet olisivatkin edes jollain tasolla olleet ennustettavissa, Revon ja Luodon esitykset voidaan laskea suoranaisiksi joululahjoiksi ja Haapalan vire lottovoitoksi.

Potentiaalinen 30 pisteen mies

Ilomäen kiekolliset ratkaisut eivät ole aina nopeimpia mahdollisia eikä luisteluvauhti tai laukaus ole maailmanluokkaa. Silti Ilomäki on potentiaalinen 30 pisteen mies, joka ansaitsee ja tarvitsee enemmän peli- ja ylivoima-aikaa kuin Tapparassa oli mahdollista. Siksi siirtyminen Kalpaan on molempien osapuolien kannalta looginen. Tappara hankkinee Ilomäen tilalle jykevämmän kahden suunnan sentterin ja Kalpa saa kokoonpanoonsa kaivattua leveyttä.

Kiekkoareena seurasi Tapparan kiekollisia suorituksia (ks. myös) seitsemän pelin ajan kauden alussa syyskuussa, jolloin Ilomäki pelasi yhdessä Savinaisen ja Peltolan kanssa. Ketju oli tuolloin selvästi Tapparan paras. Erityisen silmiinpistävää oli, miten ketju pystyi pitkiin myllytyksiin hyökkäyspäässä.

Kyseisen tarkastelujakson aikana Ilomäki antoi hyökkääjistä eniten syöttöjä, kolmanneksi eniten murtavia syöttöjä ja oli toiseksi eniten irtokiekoissa. Peliaikaan suhteutettuna Ilomäellä oli koko joukkueesta eniten hyviä kiekollisia suorituksia. Pisteitä seitsemässä pelissä syntyi silti vain 1+3, joka toki on 57 prosenttia koko kauden (2+5) tehoista. 

Kehuin vuolaasti Ilomäen miehistyneen ja ottaneen sen kuuluisan seuraavan askeleen. Sitten tapahtui jotain, ja Ilomäen taso laski. Syystä tai toisesta alkukauden jälkeen otteet olivat selvästi heikompia. Ainakin yksi syy oli Tapolan ketjunvaihtoviikot – hyökkäysvitjat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Tapola halusi pitää äijät hereillä, hakea ideaalisia ryhmityksiä ja totuttaa pelikaverit toisiinsa (tyypillistä valmistautumista kevään playoffeihin siis).

Joka tapauksessa Ilomäki on Liiga-urallaan osoittanut kykenevänsä pelaamaan merkittävässä hyökkäyssuunnan roolissa. Silti Tapparalla oli heittämällä varaa antaa Ilomäen mennä.

Lisää aiheesta