HIFK tarvitsee hyvän lopun

Tom Nydondasin huippuhetki: Canada Mallja yhdessä kapteeni Ville Peltosen kanssa. Kuva Europhoto/Jukka Rautio.

HIFK pelasi tiistaina Ilvestä vastaan juuri niin kuin koko kauden: ailahtelevasti, tehohetkiensä aikana tehottomasti ja vailla onnentynkääkään. Sillä on runkosarjassa jäljellä vielä kymmenen ottelua, mutta jos tahti ei muutu, niin on mielenkiintoista nähdä, ketkä valmistautuvat ensi kauteen HIFK:ssa.

Loppukauden vastustajat ovat: TPS (v), Sport (v), KooKoo (k), SaiPa (k), HPK (v), Pelicans (k), Kärpät (v), Lukko (v), Ässät (k) ja JYP (k). Joukossa on siis muutama kärkijoukkue, pari pudotuspelin ensimmäiselle kierrokselle päätyvää, muutama nykytilanteen kannalta elintärkeä peli sekä pari vastustajaa, jotka ovat jo ”heittäneet pyyhkeen kehään”.

Riippuu tietysti paljon pahimpien vastustajien pelaamisesta, mutta keskimäärään päästäkseen HIFK:n olisi saatava noista peleistä 15 pistettä. Kun kymmenen viime ottelua ovat tuoneet vain kuusi pistettä, niin pelin pitäisi parantua aivan oleellisesti. Nykytahdilla se ei olisi kymmenen joukossa ja olisi ylivoimaisesti kauden suurin floppi. Suurin syy olisi mieletön loukkaantumissuma, mutta se ei olisi ainoa.

Käännettä yritetään isolla pelaajakaupalla. Yksi peli on tietysti todella vähän, eikä sen perusteella pidä liikoja johtopäätöksiä vetää. Jarkko Malinen on pelannut yhden todella hyvän kauden Tapparassa, Kai Kantola on joskus iskenyt kunnolla maaleja ja Ryan O’Connorin saldot Kanadan pääjunioriliigasta ovat erinomaiset. Kaikki kolme olivat pelanneet hyvän kauden KooKoossa.

Mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa. Kolmikon tulo pudotti väistämättä joitain muita alemmas kokoonpanossa ja jopa ulos joukkueesta. Robert Leino on pelaaja, jonka varaan kannattaisi rakentaa, ja Lennart Petrell oli edellisen kerran HIFK:ssa pelatessaan liigan paras maalinedustapelaaja. Mutta jotain piti tietysti yrittää. Kun loukkaantumissuma on sotkenut pelin, niin urheilujohtaja Tom Nybondasin johdolla päätettiin hankkia lisää pelaajia.

Jos loppukausi ei onnistu, niin tuleva uusi halli jää hetkeksi taka-alalle, ja alkaa keskustelu siitä, kuka HIFK:ssa johtaa jatkossa. Siinä keskustelussa tuskin Nybondasia ohitetaan. Hän on ollut urheilujohtaja vuodesta 2008 lähtien. Suuria meriittejä ovat vuoden 2011 mestaruus ja viime kausi. Paha virhe on oikeastaan vain Raimo Summasen palkkaaminen valmentajaksi Pasi Sormusen tilalle tammikuussa 2013. Tietenkin ”Soppakin” oli virhe, mutta palkkaaminen oli aika luonnollista Petri Matikaisen yllättävän KHL:ään lähdön myötä.

Mutta jos joukkue ei pääse edes ”sääleihin”, niin aika hyvä selitys ja uusi suunnitelma hänellä saa olla.

Yhtä lailla Antti Törmäsen jatko päävalmentajana olisi vaakalaudalla. Hän on kiistatta menestyjä, kun meriitteinä ovat Bluesin A-nuorten, Sportin Mestiksen ja Bernin Sveitsin A-ligan mestaruudet sekä viime kausi HIFK:ssa. Mutta tarkasteluun joutuisivat ”toisen kauden” pettymykset eli niin potkut Bernistä melkein heti mestaruuden jälkeen kuin tämä kausi HIFK:ssa. Silloin mietitään, onko hänen johtamistyylinsä liian vaikea.

Julkistettuja sopimuksia HIFK:lla on ensi kaudeksi vain kymmenkunta, ja ratkaisupelaajia niiden joukossa ei ole kuin Joe Finley. Tietysti julkistamattomia saattaa olla enemmän. HIFK on pelaajien silmissä hyvässä maineessa niin maksajana kuin muiden asioiden hoitajana, mutta huono menestys jäällä heikentää tuota asemaa. Silti sen luulisi saavan hyvin pelaajia.

Julkistettujen pelaajasopimusten joukossa ei ole tähtihankinta Juhamatti Aaltosta. Hän on selkeästi joukkueen maali- ja pisteykkönen. Plusmiinuskin on HIFK:n nykymittapuulla kohtuullisen hyvä, mutta HIFK:n pitäisi miettiä myös sitä, onko hän tehnyt joukkueestaan ja joukkuetovereistaan parempia. Hänen taitojaan, tehojaan ja myös joukkuemenestyksiään ei kukaan voi kiistää, mutta oliko hän sittenkään oikea pelaaja HIFK:lle? Ja toisinpäin, oliko HIFK sittenkään hänelle oikea seura?

Mutta on turha mennä asioiden edelle. HIFK:lla on vielä aikaa kääntää nykyinen huono tilanne edes siedettäväksi. Siihen pelaajamateriaali riittää. Jos peli loksahtaa paikoilleen, niin keväästä voi tulla ihan kohtuullinen. Jos se sitä tee, niin edessä on iso keskustelu, jonka tuloksena ensi syksyn koittaessa seurassa voi olla aika paljon erilaisia kasvoja kuin nyt.