Helvetinviikko

7 päivää jotka muuttavat elämäsi”, lupaa kirjan takakansiteksti.
Niinhän takakansiteksteillä on tapana, luvata kaikenlaista.

Tällä kertaa ei kannata turvautua helpoimpaan mahdolliseen tulkintaan. Tämä 7 päivää ei ole viittaus suomalaisista keltaisista lehdistä keltaisimpaan. Kyse ei ole Kääk-juoruista tai tuoreimmista viihdeuutisista.

Ei, kukaan ei ole tällä kertaa kohauttanut, eikä nyt vain odotella ja arvuutella, kuinka moneksi kappaleeksi julkisuus repii tämänkertaisen töpeksijän.

Ei, nyt puhutaan toisenlaisesta Helvetinviikosta. Norjalainen Erik Bertrand Larssen (s. 1973) on kotimaassaan suosittu luennoitsija ja mentaalivalmentaja. Koulutustausta on lupaavan poikkitieteellinen: upseeri, laskuvarjosotilas ja taloustieteilijä. Hybridin pohjalta on mentoroitu – siis mentaalivalmennettu – Martin Jonhsrud Sundsby hiihtomaailman huipulle ja Suzann Petersen golfin kärkikaartiin. Siinä sivussa Bertrand Larssen on tehnyt leveän tilin liike-elämässä keskittymällä muutosjohtamisen valmentamiseen.

Helvetinviikon tarkoituksena on horjuttaa lukija pois mukavuusalueeltaan: saada ihminen miettimään tavoitteitaan ja elämäänsä, korjaamaan luutuneita tapojaan ja koettelemaan rajojaan. Ylittämään itsensä.

Mikä siinä nyt sitten on niin ihmeellistä? Ja millä keinoin se muka onnistuu?

Bertrand Larssenilta on aiemmin ilmestynyt kirja, jonka nimi on ytimekkään yksisanainen: Paras. Helvetinviikko on periaatteessa jatko-osa sille, siirtymä teoriasta käytäntöön.

Kuinka muutos voi tapahtua? Norjalaisnäkemys nostaa tärkeäksi, että ihminen kokee koko inhimillisen elämän asteikon epävarmasta hapuilusta huipulle nousuun. Niin armeijassa kuin arjessa on sisäistettävä tosiasia, että vastoinkäymiset kuuluvat asiaan, kun pyritään tavoitteeseen. Mielihyvä on aina oman ponnistelun ja suorituksen seuraus, joka liittyy onnistumisen tunteeseen.

Kuulostaa sellaiselta, että playoffien loppumetreilläkin voisi olla käyttöä näiden näkemysten syvemmälle sisäistämiselle.

Bertrand Larssen luisteluttaa lukijan silmien eteen sovelluksen armeijan helvetinviikosta, fyysisesti ja psyykkisesti äärimmäisen raskaasta harjoitusjaksosta. Siviilimuunnelma alkaa maanantaina kello 05.00 ja päättyy sunnuntaina kello 22.00 – juuri parahiksi niin, että lukija ehtii ajoissa nukkumaan, ehtiäkseen herätä maanantai-aamuna uuteen viikkoon, normiviikkoon… tosin tietysti niin, että jos takakansitekstin lupauksia on uskominen, normit menevät uusiksi ja sinusta (tai minusta) tulee parempi ihminen.

Tuleeko? En tiedä? Mikä sitten muka muuttuu? En tiedä vielä sitäkään, sillä olen täsmälleen sellainen kuin norjalaisguru kirjoittaa: ”Kaikkein kriittisimmin sanomaani suhtautuvat koulutetut yli nelikymppiset miehet…”

Pakko myöntää, että lupaukset paremmasta ihmisyydestä eivät tee sen suurempaa vaikutusta kuin kiekkokatsomon pirulliset läpsyttimet, ne lähinnä ärsyttävät, mutta kriittisyyden kärkeen nostaminen kuulostaa lupaavalta. Se on juuri sen verran provosoiva väite, että ehkä juuri siksi kirjaan ja norjalaismetodiin kannattaa tutustua.

Voisihan sitä harkita, vaikken todellakaan jaksa avata silmiäni maanantai-aamuna vielä viideltä. En ainakaan vielä ensi maanantaina…