Erottamisiin on suhtauduttava samalla tavalla

Liigaviikko alkoi aika hämmentävästi, kun kaksi joukkuetta vaihtoi päävalmentajaa lähes yhtä aikaa. Lienee liigaennätys. Mutta lähes yhtä hämmentävää on se, miten eri paikoissa tapahtuviin potkuihin suhtaudutaan eri tavoin.

Jos näin käy Liigassa, niin syyttävä sormi osoittaa herkästi seurajohtoon. Ei ole osattu nähdä tilannetta oikein, ei ole ollut kärsivällisyyttä ja on tehty virheratkaisuja. Syy on seurajohdon.

Jos tapaus on sattunut KHL:ssä, niin vastaus on aina valmiina: venäläisillä ei ole lainkaan kärsivällisyyttä ja taitoa seurajohtamiseen.

Mutta jos kyse on NHL:stä, niin tilanne onkin toinen. Silloin herkästi mietitään ensin, että valmentaja oli sopimaton joukkueeseen, eikä hän saanut sitä pelaamaan niin hyvin, kuin joukkueen potentiaali edellyttäisi. GM esikuntineen ei suinkaan ole ensimmäinen ihmettelyn kohde, jos on sellainen edes missään vaiheessa.

Kuitenkin yleensä tilanteet ovat samanlaisia kaikkialla.

Juha Vuori oli peräti kahdeksan kautta Lukon valmennusryhmässä ennen palkkaamista päävalmentajaksi tämän kauden alussa. On täysin inhimillistä, että seuran johto uskoi hyvin tuntemansa ja monipuolisen taustan valmentajan olevan uusi nouseva kyky. Noin monen vuoden aikana henkilö opittiin tuntemaan hyvin. Mutta johtajuus on selittämätön asia. Se kyky joko on tai sitä ei ole. Mitään helposti luonnehdittavaa kaavaa sille ei ole.

Väistämättä mieleen tulee Waltteri Immonen ja Jokerit. ”Wade” oli kaudella 2005–06 päävalmentaja oltuaan sitä ennen ensin joukkueen kapteeni ja johtava pelaaja ja sitten uransa jälkeen niin joukkueenjohtaja kuin apulaisvalmentaja. Jokerien johto tunsi Immosen todella hyvin, mutta silti joutui erottamaan hänet vain 20 ottelun jälkeen. Immonen jäi seuraan muissa tehtävissä ja on sittemmin ollut Sveitsissä. ”Wade” on aivan erinomainen apulaisvalmentaja, mutta ei sopinut päävalmentajaksi. Vaikea Jokerien johtoa oli tapahtuneesta kuitenkin syyttää. Immosella ei vain ole kaikkia ominaisuuksia päävalmentajaksi, vaikka pelaajana oli ollut johtajatyyppiä. Sitä eivät voineet tietää Jokerien johto eikä Immonen itse.

Kun ei tunne taustoja, niin on vaikea arvioida Vuoren tapausta, mutta vielä vaikeampaa se on KooKoon ja Petri Mattilan kohdalla. Hänellä on yksi outo tapahtuma Tapparan kanssa, kun luopui jo ennen kauden alkua päävalmentajan tehtävästään. Viime kausi sujui Mattilan johdolla nousijajoukkueelta erittäin hyvin, kun se oli yhdestoista jääden vain niukasti pudotuspelipaikasta.

Mutta tämä kausi ei mennyt odotusten mukaisesti, vaikka KooKoo jäikin muiden vielä pahempien floppien varjoon. Näihin kuuluvat Lukon ohella HIFK, JYP ja Kärpät. Ainakin tähän asti seurajohto on Kouvolassa tehnyt aivan erinomaista työtä luodessaan liigavalmiudet niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Vasta tulevaisuus näyttää, tekikö se tässä kohdassa virheen.

Jokaisessa maassa, jokaisessa palloilulajissa ja jokaisessa sarjassa on aina onnistujia ja epäonnistujia. Jos ei muuten, niin viimeistään sarjataulukko osoittaa sen. Sarjan tason myötä tapaukset vaihtelevat. Mitä korkeammasta liigasta on kyse, niin sitä enemmän valmentajat ovat jo ehtineet osoittaa niin osaamisensa kuin johtajuutensa. Mutta myös näissä sarjoissa on valmentajavaihdoksia.

Liiga on hyvä sarja, mutta se ei kuulu jääkiekon ykkösliigojen joukkoon. Resurssit ovat aivan erilaiset kuin NHL:ssä tai KHL:ssä, ja erot vaikka Ruotsiin ja Sveitsiin ovat myös suuret.

Silti tapauksia olisi arvioitava edes lähtökohtaisesti samalla tavalla. Ihmiset onnistuvat tai epäonnistuvat ja ihmiset tekevät ratkaisuja on kyse sitten Liigasta tai NHL:stä. Ei voi olla niin, että toisessa johto epäonnistuu ja toisessa valmentaja epäonnistuu tai on soveltumaton kyseiseen tehtävään.

Vielä vähemmän pitää tulevaisuutta arvioida vain menneisyyden mukaan. NHL:ssä valmentaja voidaan palkata toiseen seuraan hänen saatuaan potkut toisesta. Häntä ei katsottu epäonnistujaksi vaan paikkaa vääräksi. Vaikka nyt tulivat erotetuksi, niin Juha Vuori ja Petri Mattila voivat vallan hyvin onnistua jossain muualla.