Elektronista murheilua

Mistä tietää tulleensa vanhaksi? Kun huomaa pudonneensa kelkasta.

Televisiosta tuli toissa viikolla pidemmän puoleinen lähetys, jossa näytettiin livenä, kun kaksi joukkuetta pelasi toisiaan vastaan. No, niinhän noita tulee. Joka ikinen päivä joltakin kanavalta.

Tämä lähetys oli vähän toista maata. Nyt ei näytetty kotoista Liigaa, ei KHL:ää, NHL:ää, eikä edes CHL:ää tai kattaukseen palannutta SHL:ää. Tässä tv-tuotannossa joukkueet mittelivät voimiaan videopelissä. Räiskivät joukkueina toisiltaan pois päiviltä.

Itse pelissä ei vielä ollut mitään kummallista. Onhan noita nähty, pum-pum-pelejä. Mutta ennen niitä ei ole sentään lähetetty valtakunnallisella pääkanavalla. Selostettuna. Oli studiot ja kaikki.

Tiesin tulleeni vanhaksi

Twitterissä joku kehotti katsomaan vartin verran, ”jotta jäät koukkuun”. Yritin. Ensin vakavissani viitisentoista sekuntia, sitten pienen palautuksen jälkeen ihan vaan huumorimielessä uudestaan. Kävi kuitenkin köpelösti, kun kotonamme asuva 12-vuotias sanoi suht painokkaasti: ”KÄÄNNÄ KA-NA-VAA!”

Käänsin. Ja puin hikipuvun päälle ja lähdin lenkille – tyytyväisenä siitä, että ainakaan tässä asiassa kotisohvalta ei löytynyt sukupolvien välistä kuilua. Täytyy myöntää, että juoksulenkki oli varmasti parempi vaihtoehto, vaikka kello oli lauantai-iltana jo puoli yksitoista.

Entä itsenäisyyspäivän Linnan juhlat sitten? Kiinnostavatko ne? Kyllä, jo nykyään. Alkoivat kiinnostaa, kun ikää alkoi kertyä. Arvelisin, että ikävuosia oli siinä vaiheessa kolme tai neljä.