Ehkä painajaiset eivät tulekaan uniin – Leijonien Ruotsi-ottelun voiton merkitys oli valtava

Painajaismaisilla tai ikävillä asioilla on paha tapa tulla uniin.

Lauantaisen Tshekki-ottelun viimeinen maali oli yksi sellainen, joka ei katoa verkkokalvolta kovin nopeasti. KalPan kookas Niko Mikkola hukkasi punapaitojen nopeassa vastahyökkäyksessä oman miehensä niin totaalisesti, että hidastuksen katsominen tekee vielä vuorokausi tumpeloinnin jälkeenkin pahaa. (Maali löytyy Yle Areenassa kohdasta 2.19–)

En yhtään ihmettelisi, jos Lukas Radilin ja Jan Kovarin syöttöralli tulisi Mikkolan, Leijonien päävalmentajan Lauri Marjamäen tai pakkeja peluuttavan Waltteri Immosen uniin vielä EHT-matkan jälkeenkin. 

Oman miehen vartioiminen ja mailan pois pelaaminen ovat – Hannu Jortikan termistöä käyttäen – sen verran yksinkertaisia perusasioita, että niiden luulisi olevan takaraivossa. Aina. Ja pysyvästi.

"Oman miehen vartioiminen ja mailan pois pelaaminen ovat A-maajoukkuetason pelaajille yksinkertaisia perusasioita." 

Mikkolaa on kehuttu viime viikkoina kovasti, mutta 20-vuotias nuorukainen ja monet muut liigapelaajat saivat huomata, että hyppy kotoisesta sarjasta kansainvälisiin peleihin on iso. Eikä kyse ole ollut pelkästään yhdestä yksittäisestä oman miehen hukkaamisesta, vaan oppimateriaalia tuli tarjolle pidemmänkin videopotpurin verran.

Jos puhutaan siitä kuuluisasta "isosta kuvasta", on puntaroitava suomalaispelaajien tasoeroa suhteessa muiden maiden kärkipelaajiin. Kyse ei ole vain SM-liigapelaajista, vaan samanlaisia sopeutumisvaikeuksia on ollut tämän kauden aikana myös Leijonien KHL- ja NHL-miehillä. Ei liene tarve palata syksyn tähtipitoiseen Toronton turnaukseen sen tarkemmin. Liikanimi Worst Cup kertoo riittävän tarkasti, miten Leijonien tämä kausi alkoi.

Tästä kevääseen kohti oleellista on kuitenkin se, miten tämä kausi jatkuu – ja päättyy. Niin sanottu suuri yleisö elää ja hengittää MM-kiekkoa. Jos Marjamäen Leijonilla kulkee toukokuussa Pariisissa, alkukausi unohtuu nopeasti. Kyse on puolivälieräottelun tuloksesta. Voitolla tulee synninpäästö, tappiolla... tulee päästöjä.

Tässä katsannossa sunnuntain Ruotsi-voiton merkitys on valtava. Some-mylly lähti jo Tshekki-ryöpytyksen jälkeen käyntiin  aika karuilla käyntiäänillä varustettuna. Veli-Matti Savinaisen (2) ja Jarno Kärjen maalit olivat sangen hyvä iskunvaimennin.

"Some-mylly lähti jo Tshekki-ryöpytyksen jälkeen käyntiin aika karuilla käyntiäänillä varustettuna."

Totuus ei ole koskaan niin synkkä, eikä milloinkaan niin kirkas kuin yksittäisen ottelun – tai edes turnauksen – tulos kertoo.

Sukelluksen jälkeen tuli ryhtiliike, peli kehittyi parempaan suuntaan ja takasi Marjamäelle ja hänen ulkomaan liigoissa operoiville valmentajakumppaneilleen työ- ja ajattelurauhan seuraaviksi viikoiksi. Kevään pitkä leiritysjakso antaa aikaa valmistautua ja pelata treenipelejä – ja hokijargonia lainaten – viedä prosessia eteenpäin.

Vaikka paineet voittamiseen ovat kasvaneet, nykytilanteesta ei tarvitse nähdä painajaisia.

Unettomat yöt riittävät.