Dynamo

Ensimmäinen Jääkiekkokirja. Aarne Honkavaara toimitti senkin.

Täytyy myöntää, että olen sitä sukupolvea, jolle sana ”Dynamo” tuo ensimmäiseksi mieleen Aarne Honkavaaran, toiseksi sähkögeneraattorin, jollaisen avulla sai poikavuosina polkupyörän lampun palamaan. Mitä kirkkaammin polki, sitä virkeämmin valo valaisi.

Nykyisin fillarikuskeilla on ledivalaisimet, eikä edes liikkumiseen tarvita enää polkimia. Sähkömoottorit hoitavat ylämäissä raskaimmat pätkät eli helpottava hapenkuljetusta vähän samalla lailla kuin muotimömmö meldonium itäurheilussa.

Itse asiassa itä, Dynamo ja keskiviikkona pois nukkunut Honkavaara liittyvät kiiinteästi yhteen. Kunnioitettavaan 91-vuoden ikään ehtinyt Suomi-kiekon Grand Old Man ei nimittäin saanut Dynamo-lempinimeään loputtoman energisyytensä vuoksi – vaikka niin voisi luulla.

Mistä Dynamo sitten on saanut alkunsa? Kollega Tero Kainulainen paljasti nimityksen syntyperän radiolähetyksessä, jonka aikoinaan omistimme sotaveteraani Honkavaaran 90-vuotissyntymäpäivinen jälkeen hänen pitkälle, kunniakkaalle ja arvokkaalle kiekkouralleen.

Vielä enemmän pitää puhua lännestä.

Honkavaara oli ensimmäinen suomalainen, joka lähti hakemaan kiekko-oppia Kanadasta. Hän matkusti vuonna 1950 höyrykäyttöisellä rahtilaiva s/s Haminalla Atlantin yli Kanadaan ja maksoi matkan omalla työllään muun muassa lapioimalla hiiliä tulipesään.

Viisumiongelmien vuoksi peliaika IHL:n Sarnia Sailors Hockey Clubissa jäi syksyn mittaiseksi. Tuliaisinaan Honkavaaralla oli taktisia kuvioita – siitä huolimatta, ettei pelaajavalmentaja Dick Kawsnihak suostunut puhumaan suomalaiselle sanaakaan koko vierailun aikana.

Suomi-kiekon menestys rakennettiin tämän matkalla valetulle perustalle.

Honkavaaran arvo ei ole pelkästään siinä, mitä hän on tehnyt ja saanut aikaan. Ja hän todellakin sai aikaan paljon, niin kuin monista muistokirjoituksista olemme saaneet lukea.
Yksi merkittävimmistä vaikutuksista ei kuole, vaikka iäkäs kiekkovaikuttaja poistuikin ajastamme. Se on rohkeus ja aikaansaavuus. Hänen innovatiivisuutensa (sana toki on keksitty suomen kieleen vasta paljon Honkavaaran aktiivivuosia myöhemmin) kantaa perintönä meille tuleville kiekkosukupolville.

Jos Honkavaaralla olisi ollut sodan jälkeisinä vuosikymmeninä nykyajan sähköpolkupyöräilijän luonne, SM-lligan playoffeja pelattaisiin varmaan tänäkin keväänä puumailoilla Pyhäjärven jäällä.

Ja mikä tärkeintä, aikaansaannoksiin pääsee myös tutustumaan Jääkiekkomuseossa Tampereella.   Lajilegendan poismenon hetkellä on sopiva hetki paitsi muisteluksille, myös tulevaisuuden pohtimiselle.

Mistä Suomi-kiekko saa seuraavat loputtoman energiset ideanikkarit, jotka ovat valmiit mullistamaan lajin? Kuka uskaltaa hypätä höyrylaivaan, lapioida matkan kustantaakseen hiiliä matkustaa suureen tuntemattomaan ja palaa takaisin henkisenä pääomanaan jotain sellaista, jota muistellaan lajipiireissä vielä kuuden vuosikymmenenkin päästä.

Jokainen laji ja jokainen vuosikymmen tarvitsee omat Dynamonsa.