Columbuksen yllä mustia pilviä – kestääkö Kekäläisen kantti?

Paperit ovat pedantin Jarmo Kekäläisen pöydällä hyvässä järjestyksessä Kuva: Ari Lahti/All Over Press

Vellu Ketola, Juhani Tamminen, Heikki Riihiranta ja kumppanit muistelevat mielellään aikoja, kun he yrittivät raivata asemaansa Pohjois-Amerikan kaukaloissa. Aikoja, jolloin nikkarikiekkoilijoiden keskuudessa valtasi klassinen ”tulevat viemään meidän työpaikat ja naiset” -asenne.

He olivat uudisraivaajia, jotka tekivät ison työn seuraavien sukupolvien puolesta, vaikka tuskin suomalaispelaajat silloin uutta aluevaltaustaan niin mielsivätkään.

Jarmo Kekäläinen on omalla tavallaan takavuosien suomalaiskiekkoilijoiden tapainen edelläkävijä – uudisraivaaja kravatissa.

Jarmo Kekäläinen on omalla tavallaan takavuosien suomalaiskiekkoilijoiden tapainen edelläkävijä – uudisraivaaja kravatissa.

Kekäläinen kohahdutti kiekkomaailmaa, kun hänestä tuli NHL:n ensimmäinen eurooppalainen GM vuonna 2013. Suomalaiselle jääkiekolle se oli komea sulka hattuun, vaikka yhdenkään kiekkojohtajan onnistuminen ei saa kiekkofanissa aikaan samanlaista ylpeydentunnettu kuin Patrik Laineen yläpesään rävähtävä ylivoimatykki.

Se on varma, että fyysisesti Kekäläinen on päässyt helpommalla kuin Vellu ja kumppanit, joiden kylkiluut ja ranteet saivat vastaanottaa illasta toiseen järkälemäisten vastustajien puumailojen iskuja.

Muutenkin paine Kekäläisen ympärillä on ollut verrattain pientä. Hän on selkeästi saavuttanut muun muassa pohjoisamerikkalaisen median kunnioituksen.

Columbuksesta on pikku hiljaa kasvanut keskikova kiekkokaupunki, mutta asenneilmapiiri on vielä valovuoden päässä Torontosta tai Montrealista. Kekäläinen on päässyt tekemään rakennustyötään rauhassa ilman välittömiä menestysodotuksia.

Vaatimukset ovat kuitenkin kasvussa. Blue Jackets on voittanut Kekäläisen aikana kolme pudotuspeliä.

Kohta pitää tapahtua.

***

Syksy 2015 oli Kekäläiselle ja Columbukselle painajaismaista aikaa. Joukkue hävisi heti kauden alussa kahdeksan ottelua putkeen ja oli ulkona pudotuspelitaistelusta käytännössä ennen kuin sarja ehti kunnolla alkaakaan.

Siihen nähden tason petraus viime kauteen oli huikea: sijoittuminen kolmanneksi kovassa Metropolitan-divisioonassa oli hyvä suoritus. Blue Jackets voitti sensaatiomaisesti 16 ottelua putkeen ja nousi hetkeksi kaikkien huulille. Onko tässä jopa tuleva mestariehdokas?

Blue Jackets ei ollut vielä valmis. Tuleva mestari Pittsburgh Penguins näytti raastavan rutiininomaisella pelillään eron kärkeen ja voitti ensimmäisen kierroksen sarjan 4-1.

Hyvän siemen oli kylvetty, ja tämänkin kauden alku näytti hyvältä. Joulutauon jälkeen Nationwide Arenan yläpuolelle on kuitenkin kerääntynyt synkkiä pilviä. Kymmenestä viime ottelusta voittoja on kertynyt vain viisi.

Blue Jackets on edelleen pudotuspelipaikassa kiinni, mutta taistelu Metropolitan-divisioonassa on äärimmäisen tiukkaa. Divisioonan viimeinen Carolina Hurricanes on divisioonakakkosta perässä vain viisi pistettä.

***

Keskustelu Columbuksen ympärillä on ollut kielteisempää kuin aikoihin. Joukkue ei selvästikään saa itsestään kaikkea irti.

Eniten ihmetystä on aiheuttanut ylivoimapeli, joka on valunut peräti koko sarjan huonoimmaksi. Se on outoa, sillä viime kauden alkupuolella Columbuksen ylivoimapeli oli sarjan paras. Kaiken lisäksi hyökkäys sai täksi kaudeksi riveihinsä taiturimaisen Artemi Panarinin, joka on 12 pisteellä joukkueen tehokkain ylivoimapelaaja.

Panariniin tiivistyy tavallaan Columbuksen ristiriitaisuus. Hän on joukkueen paras pistemies, mutta silti peli ailahtelee laidasta toiseen. Panarin tuntuu oireilevan edelleen eroa Chicago Blackhawksin parivaljakostaan Patrick Kanesta.

Columbuksen tuskaisessa 2-1-voittopelissä Arizona Coyotesista tuli tilanne, joka kuvastaa hyvin Columbuksen peliä. Arizona sai 2-1-vastahyökkäyksen, jonka Blue Jacketsin puolustus sai selvitettyä. Sen jälkeen kiekko ajautui keskialueelle Panarinille, joka yritti kynäillä yksin kolmea Coyotesin pelaajaa vastaan.

Eihän siitä mitään tule, vaikka taitava pelaaja onkin. Columbuksen peli on liian monena iltana tuskaista yksittäisten pelaajien sinkoilua.

***

Blue Jacketsin taivalta on vaikeuttanut kova loukkaantumissuma, joka on tosin helpottamaan päin. Sivussa ovat puolustaja Ryan Murray, sentteri Brandon Dubisnky ja laituri Sonny Milano.

Dubinskyn tapaus oli hämärä, sillä hänet lähetettiin kotiin kesken vieraskiertueen. Medioihin levisi huhuja, että kyse olisi henkilökohtaisista ongelmista tai kurinpidollisista toimista. Blue Jacketsin leiri kuitenkin tyrmäsi väitteet ja vakuutti, että Dubisnky toipuu tappelussa saamastaan vammasta.

Atkinson on hakenut välillä vauhtia paikasta, johon kukaan pelaaja ei halua – valmentaja John Tortorellan koirankopista.

Varsinkin Alexander Wennbergin ja Cam Atkinsonin loukkaantumiset ovat syöneet tehoja. Atkinson on hakenut välillä vauhtia paikasta, johon kukaan pelaaja ei halua – valmentaja John Tortorellan koirankopista.

Kekäläinen onkin tehnyt peliliikkeitä ja täydentänyt kokoonpanoa pelaajilla, jotka ovat tilkinneet aukkoja, mutta eivät varsinaisesti vahvistaneet joukkuetta.

Los Angeles Kingsistä hankittua Jussi Jokista uhkaa sama kohtalo kuin Lauri Korpikoskea viime kaudella. Hän tuli täydennysmieheksi Columbukseen – ja siihen NHL-ura tyssäsikin. Jokinen tuo kokemusta alempiin ketjuihin, ei enää juuri muuta. 

Jeff Zatkoff saapui tuomaan syvyyttä maalivahtiosastolle ja tuuraamaan Joonas Korpisaloa mahdollisten farmikomennusten ajaksi. Sveitsistä tullut Nathan Gerbe aloitti niin ikään farmijoukkue Clevelandissa.

Hankinnat ovat sinänsä perusteltuja, eivätkä ne tyhjentäneet vielä rahavarastoja, joita Kekäläinen suojelee kuin Roope Ankka kolikoitaan.

Hankinnat ovat sinänsä perusteltuja, eivätkä ne tyhjentäneet vielä rahavarastoja, joita Kekäläinen suojelee kuin Roope Ankka kolikoitaan.

Isompi kysymys kuuluu, että mitä tapahtuu ennen siirtorajaa.

***

Kekäläinen on hokenut jo St. Louis Bluesin ajoista sitä, miten tärkeää varausten onnistuminen joukkueen rakentamisessa. Oikeassa hän siinä on. Niin moni muukin kiekkojohtaja toistaa samaa, mutta hädän tullen ääni muuttuu kellossa, rahahanat aukeavat ja lentokentälle saapuu kallispalkkainen sateentekijä.

Kekäläinen ja hänen scouttitiiminsä ovat hoitaneet hommansa erinomaisesti. Muiden muassa Zach Werenski, Wennberg, Oliver Björkstrand, Pierre-Luc Dubois, Markus Nutivaara ja Milano ovat nousseet Kekäläisen ajan varauksista tärkeiksi palasiksi.

Kekäläinen leimattiin epäisänmaalliseksi, kun hän varasi vuoden 2016 varaustilaisuudessa Jesse Puljujärven sijaan Duboisin. Ei sitäkään ratkaisua voi puolentoista kauden otannalla kovin vääräksi leimata, vaikka Puljujärvi onkin petrannut otteitaan. Dubois on kuitenkin joukkueen kuudenneksi paras pistemies.

Kekäläinen on superviileä ammattimies, mutta väkisinkin hänenkin mielessä käy joukkueen vahvistaminen tulevaisuuden kustannuksella. Se olisi kuitenkin suurin mahdollinen virhe.

Blue Jackets on hyvä joukkue, muttei niin hyvä, että se kamppailisi vielä Stanley Cupin voitosta. Malttia, malttia.

Blue Jackets on kuitenkin yhdessä Colorado Avalanchen kanssa sarjan nuorin joukkue 25 vuoden keski-iällä. Menestysikkuna on auki tällä ydinryhmällä vielä monta vuotta.

Kekäläinen on juossut maratonin alle kolmen tunnin.

Nyt on aika palauttaa mieleen maratonin opit. Se on eri juttu kuin keskimatkan juoksu.