Avoimuuden aika

 

 

Syksyllä 2011 tehtiin eräänlaista Suomi-kiekon historiaa, mitä tulee siirtouutisointiin. Yhtenä päivänä ja jopa yhdellä kellonlyömällä julkaistiin kolme merkittävää siirtouutista.

Kyseessä oli kolmen kovan valmentajanimen triangeli – tai tuolileikki – missä miehet vaihtoivat paikkoja keskenään. Kas näin:
* Risto Dufva siirtyi Rauli Uraman tilalle Lukon päävalmentajaksi.

* Rauli Urama siirtyi Jukka Rautakorven tilalle Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajaksi.

* Jukka Rautakorpi siirtyi Risto Dufvan tilalle Tapparan päävalmentajaksi.

Tai jos tarkkoja ollaan, kukaan ei vielä sopimusten julkaisemisen aikaan siirtynyt yhtään mihinkään. Siirroista vain tiedotettiin hyvissä ajoin etukäteen. Juuri se oli poikkeuksellista. Oli harvinaista, että joku rohkaistui julkaisemaan asiat silloin, kun ne olivat tiedossa tai tulossa julkisiksi salaisuuksiksi.

Jos ajatellaan tämän kauden Lukkoa, peräti 15 pelaajan sopimus umpeutuu kevääseen. Jo pelkkä ajatus siitä, että he kaikki jatkaisivat Raumalla on absurdi.

Yhtä todennäköistä on, että ainakin joku pelaajista muuttaa RD:n ja hänen ei-pelaajatahoa edustavien luottomiestensä perässä Mikkeliin. Ja jos joku kuvittelee, että mikään seura lähestyisi pelaajia kaikkien pykälien ja sisäpalvelusohjesääntöjen mukaisesti vasta pelien päätyttyä, niin… siinäpä kuvittelee.

Jääkiekkoilun vuosikalenterissa ei ole mitään mystistä, vaikka asiat onkin totuttu tekemään peitellysti. Toimeentulostaan huolehtivat kiekkoilijat tekevä muuttopäätöksensä silloin, kun on päätöksen aika. Samoin valmentajat.

Juuri tästä syystä hyvissä ajoin tehdyissä valmentajanimityksissä ei ole erikoista. Eikä myöskään niiden julkaisemisessa. Jo nyt tiedetään, että Jukka Jalonen ottaa Jokerit komentoonsa ensi kaudella. Ja yhtä lailla virallista on, että Lauri Marjamäki siirtyy Kari Jalosen paikalle Leijoniin.

Mikä tämän kuvion logiikka sitten on?
Tosiasiat kertomalla seura pystyy operoimaan pelaajamarkkinoilla avoimin kortein. Huhumyllystä ei tarvitse välittää. Harvassa ovat ne pelaajat, jotka suostuvat allekirjoittamaan sopimuksen tietämättä tulevan kauden päävalmentajaa.

Kokonaan eri asia sitten on, miten tässä karusellissa mukana olevat ihmiset tilanteeseen sopeutuvat. Jos kaikki pyörivät samaan suuntaan, ongelmia ei ole. Jos taas kitkaa ilmenee, sitä ilmenisi takuuvarmasti myös silloin, kun asiat olisi pidetty pienen piirin salaisuutena, eikä niistä olisi avoimesti tiedotettu.

Jos Lukon seurajohdolle on ok, että ensi kauden joukkuetta kokoaa joku muu kuin Dufva, eturistiriitoja ei ole.

Jos Lukon valmentajakopin ilmapiirille on ok, että nykyinen ja tuleva päävalmentaja hörppivät aamukahviaan saman pöydän ääressä, silloinkaan eturistiriitoja ei ole.

Ja vielä yksi jos: Jos joku kuvittelee, että varhaisessa vaiheessa tiedottaminen estäisi etukäteen kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat ongelmat, niin… siinäpä kuvittelee.

Avoimuus itsessään ei ole mikään kaikkivoipa lääke, joka auttaisi jokaiseen vaivaan. Joka tapauksessa kaukalon ulkopuoliset asiat ovat hyvin pitkälti psykologiaa eli sielutiedettä.