Anze Kopitar ja kaukaloiden leveys

Anze Kopitar on yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista. Hän on Los Angeles Kingsin ykköskeskushyökkääjänä voittanut kahdesti Stanley Cupin. Pelipaikasta riippumatta yksikään suomalainen nykykiekkoilija ei ole tasossa hänen veroisensa. Nyt hänen joukkueensa on World Cupin loppuotteluissa.

Mutta seuraavassa cupissa hän ei enää ole finaaleissa. Ikä ei ole syy, vaikka Kopitar onkin ”jo” 29-vuotias. Syy on se, että hän on slovenialainen, eikä Slovenian taso riitä mukaanpääsyyn. Maa on aivan liian pieni siihen.

Nyt hän on pelannut kootussa Euroopan joukkueessa, jossa on pelaajia kahdeksasta eri maasta, jotka eivät ole kuuden parhaan joukossa. Toinen yhdistelmäjoukkuehan on ollut Pohjois-Amerikan nuoret eli korkeintaan 23-vuotiaat. Jos nykyiset suunnitelmat toteutuvat, niin neljän vuoden kuluttua näitä yhdistelmäjoukkueita ei ole, vaan nykyisen kuuden maan lisäksi karsimalla tulee kaksi muuta. Nämä löytyvät ryhmästä Latvia, Saksa, Slovakia, Sveitsi, Tanska ja Valko-Venäjä.

Tätä ratkaisua voi ihmetellä. Kritiikki alkoi jo ennen turnausta eli odottamatta tuloksia. Nyt voidaan sanoa turnauksen tason laskevan. Eurooppa on loppuotteluissa, vaikka ratkaisevaa maalia ja tapahtumia sitä ennen voidaankin hämmästellä, ja Pohjois-Amerikka näytti, millaista tulevaisuuden jääkiekkoilu on. Vain kokemuksen puute aiheutti sen, ettei joukkue ollut neljän parhaan joukossa.

Ovat tulevat kaksi maata mitkä tahansa, niin näiden kahden tasolle ne eivät nouse.

Kansainvälisiä turnauksia tilastojen kautta lähestyvät ovat varmasti tyytyväisiä näiden kahden poisjättämisestä, eikä ohittaa voi sitäkään, että monet mukana olleista maajoukkueista ovat mielissään omien mahdollisuuksien parantuessa.

Voidaan tietysti sanoa Euroopan saaneen kohtuutonta kilpailuetua, kun pääsi valitsemaan joukkueensa huippupelaajien joukosta. Oletettavasti näistä jääkiekkoilulisesti pikkumaista tulee hyviä NHL-pelaajia myös jatkossa.

Selvää kuitenkin on se, että turnauksen taso putoaa, eivätkä kaikki huippupelaajat enää ole mukana. Vähin, mitä olisi voinut odottaa, on että olisi edes nähty tulokset ennen kritiikin aloittamista.

Suomi kärsi pahan tappion Pohjois-Amerikalle, mutta ei sen silti voi sanoa kärsineen yhdistelmäjoukkueiden mukana olosta. Jos tekee koko turnauksessa vain yhden maalin ja senkin vastustajan johtaessa jo 4–0, niin syyn päätteleminen on helppoa. Asian korjaaminen onkin sitten ihan toinen juttu.

Siihen on lähdettävä syvältä. Tarvitaan pelaajia NHL-joukkueiden ratkaiseviin rooleihin, joissa suomalaispelaajia on viime aikoina ollut liian vähän. Toivottavasti tulevaisuudessa on, kun uusi sukupolvi rynnistää esiin.

Puuttumatta valmennukseen ja pelaajien kehittämiseen, kaksi asiaa olisi kotimaassa tehtävä.

Ensimmäinen on kaukaloiden pysyvä kaventaminen. Nyt Pohjois-Amerikassa leveys on 26 metriä, kun kansainvälinen standardi on 30. Suomessa oikea koko olisi 28 metriä, joka jo aika monessa liigahallissa onkin. Isoilla ”lentokentillä” pääsee miettimään liikaa ja suorastaan ”piiloon”. Kapeassa ratkaisut on tehtävä nopeasti ja pienessä tilassa, kun koko ajan on varauduttava siihen, että joku tulee päälle. Leveässä jopa laiskistuu.

Katsojan kannalta peli on viihdyttävämpää ja pelaajat oppivat paremmin kapeassa kuin leveässä kaukalossa. On turha kuvitella, että Pohjois-Amerikan loppumattomalta tuntuva pelaajatuotanto olisi kiinni vain suurista asukasluvuista ja pitkästä perinteestä.

Puolikapea eli siis 28 metriä muistuttaa enemmän kapean kuin leveän kaukalon peliä. Se sopisikin hyvin suomalaisiin halleihin, kun kahden metrin leikkaaminen tuottaisi vähemmän ongelmia kuin neljän metrin poisottaminen.

Toinen asia olisi erotuomarilinjan vielä nykyistä kovempi tarkistaminen mailarikkomusten kohdalla. Maila on tarkoitettu vain kiekon pelaamiseen. ”Kahvaaminen” on liian helppo tapa puolustaa. Periaatteessa se pelityyli on kitketty pois, mutta käytännössä sitä sallitaan etenkin loppukaudesta panosten kasvaessa.

Tällaiseen pelityyliin tottuminen johtaa alussa jäähyongelmiin kansainvälisissä otteluissa, ja hidastaa pelaajakehitystä.

Mutta syy ei suinkaan ole erotuomareissa. Nämä viheltävät niin ohjeiden kuin vallitsevan hengen mukaisesti. Syy on seuroissa ja katsojissa, jotka luovat tuon hengen. Sen pitäisi muuttua niin kotoisten otteluiden tason nousun kuin tulevan kansainvälisen kilpailukyvyn takia.