Aina on tilaa uusille tähdille

Osuin sattumalta paikalle, kun Aleksi Saarela osallistui ensimmäistä kertaa Lukon liigajoukkueen harjoituksiin joulukuussa 2012.

Hämmästystä herätti, että kiekot lähtivät yhdeksäsluokkalaisen juniorin lavasta yhtä terävästi tai jopa räväkämmin kuin Justin Azevedon vedot, ja että 15-vuotias Saarela ei arastellut vähääkään viipottaessaan Juhani Jasun ja Filip Riskan ketjukaverina.

Nuoren hyökkääjän taidot olivat toki tiedossa.

Edellisellä kaudella hänet oli valittu Pohjola-leirin parhaaksi pelaajaksi. C-juniorien 28 ottelussa hän oli nakuttanut 72 (33+39) tehopistettä ja kerännyt ikäluokkansa yhdeksässä playoff-ottelussa pisteitä (14+15=29) vieläkin muhkeammalla tahdilla.

Nyt, syyskuussa 2016, Saarela on tilanteessa, missä hänestä odotetaan sateentekijää uutta rakennusvaihetta elävässä Lukossa.

Pohjilla on kahden vuoden aikuistumisriitti 50 kilometrin päässä Porissa, taskussa 20 maalia Ässissä, nuorten MM-kulta sekä kesällä solmittu NHL-sopimus. Samalla nuori superlupaus on ottanut pelin kokonaisvaltaisessa ymmärtämisessä ja puolustusvalmiuksissa ne askeleet, jotka miesten peleissä tarvitaan. Kypsymisjakso vaati välillä pelaamista laitahyökkääjänä sentterin vaativan ruudun sijasta.

Pohjilla on kahden vuoden aikuistumisriitti 50 kilometrin päässä Porissa, taskussa 20 maalia Ässissä, nuorten MM-kulta sekä kesällä solmittu NHL-sopimus.

Vastuu on kehittänyt. Nyt Saarela on valmis. Hänen odotetaan ottavan SM-liigan johtavan keskusmiehen viitan harteilleen.

Mutta.

Niin kuin kaikissa hyvissä tarinoissa, tässäkin on omat konkelonsa.

Saarelasta on kehittynyt ensimmäisten edustusjoukkueen treeniensä jälkeen niin hyvä, että Lukon kannattajat joutuvat elämään syyskuun tulisilla hiilillä.
Tilanne on paradoksaalinen. Kukaan tuskin toivoo, että Saarela epäonnistuisi NHL-joukkueensa Carolina Hurricanesin harjoitusleirillä, mutta training campin väkevät otteet merkitsisivät sitä, että tuskin koskaan saataisiin tietää, mihin paluumuuttaja Lukon paidassa pystyisi.

Kas, siinäpä pulma.

Jos Saarela jää koko kaudeksi Pohjois-Amerikkaan, se herättää tietysti jatkokysymyksiä.

Miten Lukon peli toimii ilman treenipelikauden parasta pelaajaa?

Keskikaistalta löytyy yhä Aaron Gagnon, jonka Jääkiekkolehti rankkasi perinteisen kultanumeronsa top 50 –listansa kakkoseksi. Mutta riittävätkö muiden sinikeltaisten ratkaisijoiden rahkeet, jos tehovitjaan jää Saarelan kokoinen aukko? No, uusina niminä tyrkyllä ovat Eetu Koivistoinen ja Joose Antonen, jotka jakoivat muutama vuosi sitten Pohjola-leirin pörssivoiton kaksistaan.
Kukako oli kolmas? Muuan Aleksander Barkov Tampereelta.

Potentiaalia siis on. Nyt se tarvitsee vain saada esille.

 

Lisää aiheesta