Marko Jantunen hyppäsi takaisin kuskin paikalle

Marko Jantunen on päässyt huumehelvetistä jaloilleen. Kuva: Roni Rekomaa

Onko Jantunen ollut taas sähläämässä? Käsittämätöntä, että se pystyy silti pelaamaan noin hyvin!
Juu, juu, hoituu, hoituu.

Marko Jantusesta liikkui kiekkopiireissä vuosien ajan hilpeitä tarinoita, joiden ansiosta "omalla osaamisalueellaan" lyömättömästä moottoriturvasta tuli yökiitäjien ja tilannekomiikan kruunaamaton kuningas. Mies, jolle mikään ei tuntunut olevan mahdotonta.

Ajan kuluessa tarinat alkoivat saada entistä synkempiä sävyjä. Iloinen velikulta vaipui synkistelijäksi, joka pelasi kiekkoa enää vain rahoittaakseen päihteiden käyttöään.

Jantunen ei ollut kiekkokielellä ilmaistuna enää kuskin paikalla, vaan eteen liukuneesta päihderiippuvaisuudesta tuli elämän vaarallisin vastustaja.

Tarinansa Jantunen kertoo toimittaja Marko Lempisen kirjassa Läpi Helvetin – Marko Jantusen tarina (Otava 2016).

– Kirjaa on itseni vittumainen lukea. Toivon todella, että vanha elämä on kansissa ja jää sinne, Jantunen huokaa.

– Itse asiassa kirja on hyvä työkalu, jos alkaa tehdä mieli päihteitä. Tempaisen siitä jonkun sivun eteen, niin eiköhän mielihalut siitä poistu!

Kiekkopiireissä "syytä skarpata"

Viattomilta tuntuneista juhlimisputkista Jantunen ajautui vuosien saatossa pisteeseen, jolloin peleihin ja harjoituksiin valmistautumisesta päihteiden vaikutuksen alaisena tuli tavanomaista.

Lisäksi Jantunen on ikävä esimerkki siitä, kuinka lyhyt urheilijan matka tähteydestä katuojaan voi uran päättymisen jälkeen olla. Jantunen, 45, sanoo olleensa raittiina nyt reilun vuoden ajan.

– Aloitan päivän aina toteamalla, että tästä tulee päivä ilman viinaa, pillereitä ja huumeita. Pikkuisen on tuollaisen matkan jälkeen teroitettava miekkaa, mutta sen jälkeen päivä jatkuu kuin kellä tahansa muulla.

Lapsuudesta asti Jantusen tuntenut toimittaja Lempinen kertoo epäilleensä Jantusen raittiuslupausta kirjaprojektin alussa.

– Arvioin, että raittius pysyy noin viiden prosentin varmuudella. Nyt minulla ei ole mitään syytä epäillä, ettei lupaus pitäisi. Marko on aikuistunut valtavasti ja löytänyt rehellisyyden itsestään, Lempinen kuvailee.

Kierteeseen ei uran aikana löytynyt pysäyttäjää, vaikka Jantusta yritettiinkin auttaa. Toisaalta kaukalossa syntyi tulosta, ja suurta osaa hänen toilailuistaan katsottiin siksi läpi sormien.

Jantunen antaa ymmärtää, että häntä olisi pitänyt jo uran aikana puskea tarmokkaammin kohti hoitoa. Toimittaja Lempinen puolestaan totesi kirjan julkistamistilaisuudessa, että kiekkopiireissä olisi "syytä skarpata" päihdeongelmien suhteen.
Jantunen kuitenkin korostaa olleensa itse syypää ongelmiinsa.

Sekoiluun paloi miljoona euroa

Uran päättymisen jälkeen Jantusen elämä eteni nopeasti umpikujaan. Hän sanoo olleensa hyvin lähellä kuolemaa kymmenientuhansien eurojen huumevelkojen takia. Lopulta hän raitistui ystävien ja perheen tuella.

– Polvistuin. Kadulla tuli sellaisia tilanteita, että henki lähtee.

Jantuselle asetettiin tiukat ehdot taloudellisesta avusta. Piti raitistua ennen kuin tukea tuli.

– Velat on melkein kuitattu. Ja jos kirja myy hyvin, aion lahjoittaa osan tuotosta päihdetyölle.

Jantunen arvioi, että hänen päihteiden käyttöönsä on palanut kaikkine kuluineen noin miljoona euroa.

– Olisi ollut ihan sama, kuinka paljon rahaa olisi ollut. Kaikki olisi mennyt.

Kiitettävä arvosana kiekkourasta

Yhtenä Suomi-kiekon lahjakkaimpana pelaajana pidetty Marko Jantunen pelasi maajoukkueessa, tuikki vuosia Ruotsin pääsarjan tähtenä sekä luisteli muutaman pelin NHL:ssäkin. Kiekkourastaan Jantunen antaa itselleen kiitettävän arvosanan, vaikka osa lahjakkuudesta meni hukkaan päihteiden takia.

– Nimelläni on myyty pääsylippuja, ja olen tehnyt tulosta jokaisessa organisaatiossa, missä olen ollut. Arvosana voisi olla täysi kymppi, mutta en pystynyt ottamaan sitä viimeistä askelta ja sitoutumaan täysillä niin kuin ne suomalaispelaajat, jotka ovat lyöneet läpi NHL:ssä.

Jantunen pelasi liigassa KalPan, TPS:n, Jokerien ja Pelicansin riveissä. Turussa kaudella 1993-94 hän voitti sarjan maalikuninkuuden. Hurjalta tuntuu se, että Jantunen pystyi huipputasolla tekemään maaleja ankarassa krapulassa tai jopa päihteiden vaikutuksen alaisena.

– Minulla on valtavat harjoituspohjat ulkojäiltä. Pihapeleistä ovat peräisin ne selviytymistaidot, joilla mentiin huonona päivänä. Saatoin lapsena ja nuorena pelata päivittäin kahdeksan tuntia kiekkoa – peli tulee selkäytimestä.

Paitsi taidoistaan Jantunen tunnettiin myös kiekkojoukkueiden eräänlaisena epävirallisena seremoniamestarina – tapauksena, jonka toilailujen perusteella saatiin yleensä pukukopin maukkaimmat tarinat. Koitko missään vaiheessa, että olit tietyllä tavalla roolisi ja maineesi vanki?

– Tuossa voi olla perää... Tuli sitä joskus äkkiä mietittyäkin. Mutta olisi itse pitänyt tajuta muuttaa suuntaa.

STT