Lukko-kantta saa vielä odottaa

Kysyin piruillani jo yhdeksännen Laukauksia -kirjan yhdessä valokuvaaja Jukka Raution kanssa julkaisseelta kiekkoguru JP Mikolalta, miksi Lukko ei päässyt tälläkään kertaa kirjan kanteen. Vastaus lähti terävästi kuin kiekko ihmepoika-Paten mailasta: ”Jos pärjää, niin pääsee kanteen”.

Joku toinen, vähemmän diplomaattinen henkilö, olisi voinut sanoa niinkin, että Lukkoa ajatellen kirjan teko aloitettiin ihan liian myöhään, yli puoli vuosisataa liian myöhään.

Raution taidokkaita valokuvia ja Mikolan sekä neljättä vuotta tiimissä mukana olevan Marko Leppäsen asiantuntevanjäätäviä analyyseja yhdistävän kirjan kansi on perinteisesti varattu menestyjille. Tällä kertaa tarjolla on peräti kaksi vaihtoehtoa eli ”yleisliigalainen” versio, missä mestarit nostavat maljaa ja täystapparalainen versio, jota koristaa kirveen kuva porkkanapohjalla.

- Raution Jukka on Tapparan legendaarisia kuuskaseja, mikä ehkä selittää pelkästään Tapparan fanishopissa myynnissä olevan erikoiskannen, Mikola selittää.

Sen verran tekijätiimi on toki antanut periksi kaupallisuudelle, että erikoiskansia on saatavilla myös eräästä Suomalaisesta kauppaketjusta. Tässä tapauksessa suomalainen on tarkoituksella kirjoitettu isolla alkukirjaimella.

Kiekkokautta ensimmäisestä pillinvihellyksestä aina viimeiseen asti peilaavan uusimman Laukauksia -kirjan helmi ei ole kuitenkaan Tapparan menestys, vaan se on Mikolan kynästä lähtenyt analyysi suomalaisen jääkiekkoilun uudesta noususta otsikolla ”Peloton sukupolvi”. Kannattaa lukea ja ihan ajatuksen kanssa, suosittelen erityisesti juniorivalmentajille ja myös juniorien vanhemmille eli näin syntyvät Pu-La-Ahot.

Varsinaiseen liigakauteen lähdetään huipulta eli Tapparan rakentamisesta uuteen Olli Palolan jälkeiseen aikaan. Tarina etenee sujuvasti HIFK:n historian ensimmäisen runkosarjavoiton kautta kauden surullisimpaan episodiin eli espoolaisen Sinisen sadun päättymiseen.

Ennen etenemistä Lukkoon edessä on vielä kultaista historiaa haviseva, mutta jo pahasti kapiselta ja harmaan tomukorvaiselta vaikuttava Ilves. Ilveksestä kerrotaan otsikolla ”Nopeasti unohdettava vuosi”. Ikävä sanoa, mutta onkohan otsikon viimeisestä sanasta pudonnut jatko-osa pois. Ettei siinä sittenkin pitänyt lukea vuosituhat tai ainakin vuosisata. Kivi teki kerran ihmeitä, mutta salamakaan ei kuulemma iske kahdesti samaan paikkaan.

Rauman Lukon kausi on paketoitu ytimekkäästi otsikolla ”Dufvan jäähyväiset”. Sen verran sinikeltaisin silmin kirjaan tutustuin, että voin sanoa tältä osin ainakin määrällisesti pettyneeni. Ässillekin nimittäin suotiin enemmän tilaa. Pettymystä tosin edes pienen hiukan verran lievensi tarina siitä, miten kirves heilahti jälleen kerran ja lähetti Lukon lauluun. Marko Leppäsen mukaan Patrik Laine juhli viimeistä voittoa lähtemällä tyttöystävän kanssa pizzalle. Mutta missä kuva pariskunnasta mopoautossa?

Rautiolle, Mikolalle ja Leppäselle pitää antaa iso käsi siitä, että kirjassa ei ole yhtään kuvaa Tamista. Yhden Kunnaksen sen sijaan sieltä pettymyksekseni bongasin, mutta ainahan voi käyttää jeesusteippiä.

Laukauksia on mitä mainioin tapa muistaa isää. Erinomaisia kuvia on sen verran paljon, että toimii vähemmän innostuneenkin lukijan tapauksessa. Eli ei kun kauppaan, Sirpa ja lapset.

Jukka Rautio (kuvat), Marko Leppänen & JP Mikola (tekstit): Laukauksia – Liigakausi 2015–16 kuvina. Emu Kustannus Oy, 2016. 120 s.