Kiekkostudio – Valmistavatko pelaajan polku ja muodissa oleva pelitapa painetilanteisiin?

Kiekkostudion tämänkertaisessa purkituksessa analyytikko Juha Juujärvi ja JP Mikola pohtivat laidasta laitaan, mitä kaikkia asioita pelaajakehityksessä pitää ottaa huomioon. Samalla pohdittavaksi nousee se, miksi Suomessa tuntuu aina olevan vallalla yksi – ja yleensä vain yksi – oikea tapa pelata jääkiekkoa. 

– Taktisesti olemme varmasti edelläkävijöitä koko maailmassa, mutta yksi muoti-ilmiö tai suunta saa usein aika voimakkaat mittasuhteet, Juujärvi sanoo.

– Meillä on hyvin harvassa sellainen ajattelu, että seurassa olisi tietty identiteetti ja tietyn identiteetin mukaista pelaamista riippumatta siitä, mikä on muoti-ilmiö ja mikä seuraavaksi tulee muotiin, Juujärvi huomauttaa.

Kiekkostudio asemoi myös sen, mikä on marssijärjestys liigatasolla. Hyvä jääkiekko on voittavaa, kehittävää ja viihdyttävää – ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Linjanvetoja tekevät valmennusihmiset ja strategioita laativat seuratoimijat ovat paljon vartijoina, mutta yhä mutkikkaammaksi yhtälö käy, kun samaan pelikassiin pakataan myös vaatimukset taloudellisesti kannattavasta liiketoiminnasta.

– Se, että Liigaan pääsee nuoria johtuu siitä, että liiga on laajentunut. Se ei varmasti ole huono asia nuorten pelaajien kannalta. Varmasti taso on vähän heikentynyt, mutta toisaalta se on monisyinen kysymys. Pystyykö 10–12 joukkueen liigalla esimerkiksi kehittämään liiketoimintaa. Sarjajärjestelmiä kehitettäessä pitää ehdottomasti turvata se, että nuorille pelaajille on pelipaikkoja alemmissa sarjoissa, siis Mestiksessä.

Yksi osa Suomi-kiekon kilpailukykyä on sarjajärjestelmä.

– Jos puhutaan nuorten kiekosta, suurin ongelma on tällä hetkellä se, että A-nuorten sarjan taso on tippunut.

Pelaajan polkua ei voi käsitellä miettimättä, kuinka kitkattomasti lasten leikkimaailmasta onnistutaan siirtymään kilpa- ja tulosurheiluun.

– Meillä ehkä vähän ravistellaan sitä juttua, että voiko lasten urheilussa kilpailla. Kilpailla pitää, kilpailu kuuluu ihan luonnollisena osana lasten elämään, mutta on eri asia, kuinka raadollista se kilpailu on ja millä ehdoilla se tapahtuu: Pystymmekö me aikuiset ja sarjajärjestelmät luomaan siitä kilpailusta järkevää? Ei varmasti ole tarkoituksenmukaista raahata E-junioreita ympäri Suomea kilpailemassa, kun kilpailuja löytyy lähempääkin.

– Sarjojen joukkuemäärillä on iso merkitys ja varsinkin sillä, että pala palalta valmistetaan pelaajia siihen painetilanteeseen, mitä huippu-urheilu on, Juujärvi muistuttaa. 

Perinteinen kolmiyhteys eli tekninen, taktinen ja fyysinen valmius ei sellaisenaan ole riittävä, vaan myös psyyken pitää olla kovien vaatimusten tasolla.

– Nuorten kisoissa esimerkiksi moni pelaaja joutui kovaan painetilanteeseen niiden vaikeuksien ja turbulenssin takia. Kun esimerkiksi on kyseenalaistettu pelaajien vastuuta, niin (kesken kisojen päävalmentajaksi nostettu) Jussi Ahokas esimerkiksi sanoi, että pelaajat olivat viettäneet siellä unettomia öitä. Pää oli jumissa, ja oli henkisesti aika kovaa lukkoa päällä. 

Lähetyksen puolivälissä esiin kaivetaan fläppitaulu. Juujärvi piirtää seikkaperäisesti, millä tavoin eri pelitavat kehittävät luistelua, kamppailuvoimaa ja tilannenopeutta. 

Lisää aiheesta