Ykkösketjuissa HIFK:lla selkeä etu

Juuso Puustinen on kuin uudestisyntynyt HIFK:n uuden ykkösketjun myötä. Kuva Europhoto/Jukka Rautio.

Silloin sitä ei tietenkään voitu tietää, mutta lauantai helmikuun 18. päivä saattoi olla käännekohta HIFK:n repaleisessa kaudessa. Tuolloin Roope Hintz sai rinnalleen Joonas Raskin ja Juuso Puustisen. Nyt HIFK:n ykkönen johtaa selvästi peliään TPS:n ykköstä vastaan.

Helmikuun lopussa HIFK oli Vaasassa. Se oli edellisenä päivänä hävinnyt kahdella maalilla Turussa, ja oli kauden mittaan loukkaantumissumassaan kokeillut lähes jokaista yhdistelmää. Tulokset eivät olleet tuoneet mitään ihmeellistä, mutta tuon kolmikon kesken klikkasi heti. Hintz teki ottelun ainoan maalin, ja jälkeenpäin voitiin todeta HIFK:n tahdin muuttuneen.

Tuo peli oli kauden yhdeksänneksi viimeinen. Noista yhdeksästä ottelusta HIFK voitti kuusi ja sai yhteensä 19 pistettä. Keskiarvoksi tuli 2.11 pistettä ottelua kohden, kun se oli aiemmissa peleissä ollut vain 1.33. Koko sarjassa HIFK:n pistekeskiarvoksi tuli 1.45. Erot ovat dramaattisen suuria. Sama tahti on jatkunut myös pudotuspeleissä, kun HIFK on voittanut viisi peliä seitsemästä.

Uuden ketjun vaikutus pelaajiin on myös ollut dramaattinen. Näin on ollut etenkin Puustisen kohdalla. Hän oli jo parhaat päivänsä nähnyt snipperi, mutta yhtä äkkiä hän olikin monipuolinen ja myös pelintekemisen hallitseva maalintekijä. Rask jaksaa uurastaan koko ajan ja on tehokas. Nämä ovat kokeneita pelaajia parhaassa iässään, mutta Hintz on vasta nuori kiekkoilija, jolla on Pohjois-Amerikan tulevaisuus edessään. Hänen liukunopeutensa on yksi Suomen parhaista, pelinteko on kunnossa ja maalitehoja löytyy.

Eilen kolmikko ratkaisi kolmannessa erässä peli. Rask teki HIFK:n kolmannen, jossa ketjun yhteispeli oli saumatonta. Tuntui kuin he olisivat tienneet, missä muut liikkuivat. Puustinen iski neljännen osoittaen laukauksensa voivan yhä olla tappavan tehokas. Hinzt teki viidennen tyhjiin pitkältä ahdistettuna juuri punaviivan ylitettyään. Joskus tyhjät ovat helppoja, mutta tuo oli vaikea suoritus.

Perikanadalaiseen tyyliin on vertailtava ykkösketjuja. Niin tehoissa kuin plusmiinuksessa HIFK:n ketju on selvästi edellä TPS:n vastaavaa, mutta luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, kun HIFK on pelannut yhden sarjan enemmän. Peliaika se sijaan on. HIFK voitti Kärpät kahdesti jatkoajalla, mutta kumpikin jatkoaika oli aika lyhyt. Vaikutus ei siis ollut kovin suuri. TPS:stä niin Eric Perrin kuin Tomi Kallio ovat pelanneet reilusti yli 20 minuuttia ottelua kohden, eikä Jasper Lindsten jää kuin hitusen alle. HIFK:n kolmikko on sen sijaan pelannut neljä tai jopa viisi minuuttia vähemmän. Ero on suuri.

Pelaajien iät ovat HIFK:n puolella. Nuorista Hintz on nuorempi kuin Lindsten, Rask ja Puustinen ovat parhaassa jääkiekkoiluiässä, mutta Perrin ja Kallio ovat jo nelikymppisiä ja lähellä uransa päättymistä. Vaikka HIFK on pelannut kaksi pudotuspeliottelua enemmän, niin tässä vaiheessa rasitus kallistuu selvästi TPS:n tappioksi. Jatkossa HIFK ei tarvitsekaan jääkiekon tapaan hyvää alkua, vaan tasainen riittää. Jalkapallon tyyliin se voi sitten ratkaista pelin loppupuolella.

TPS on menettänyt ketjullisen kärkipelaajia, kun Dave Spina, SaiPasta tullut Curtis Hamilton sekä Ilkka Pikkarainen ovat sivussa loukkaantumisten takia. HIFK:hon verrattuna loukkaantumiset ovat iskeneet pahemmin. Kun reservit ovat pienet, niin peluutus on ollut huomattavan epätasaista.

Mutta on aivan turha kuvitella, etteikö TPS:llä olisi yhä erinomainen mahdollisuus mennä jatkoon. Neljännen pelin se olisi voittanut jatkoajalla, jos kaksi mahdollisuutta saanut ylivoimapeli olisi ollut tehokasta. Eilen se olisi voinut taas yhdellä alivoimamaalilla ensimmäisessä erässä jo 3–0-johtoon, tai olisi voinut kaventaa kolmannessa ja nousta takaisin peliin.

Perrinin ketjun jaksamisen ohella katseet kääntyvät Erik Thorelliin. Yksi maali on vähän seuran runkosarjan parhaalta maalintekijältä. Mutta kärkihyökkääjien kohdalla yksi hetki voi kääntää kaiken. Tästä on hyvä esimerkki HIFK:n paras maalintekijä Juhamatti Aaltonen.

Eilen hänellä oli malttia odottaa, houkutella TPS:n puolustusvirheeseen ja syöttää sitten HIFK:n elintärkeä kakkosmaali. Jo sillä vieraat ottivat etulyönnin, ja samalla ”Juhis” sai paljon anteeksi muuten passiivista, tehotonta ja jopa vain muodollista pelaamistaan.

Saman Thorell voi tehdä huomenna. Tai, jos Perrinin ketju alkaa todellakin olla väsynyt, niin hänen on pakko. Jos ykkönen väsyy, niin kakkosen on otettava vastuu. Se on yksinkertainen asia.

Silloin sitä ei tietenkään voitu tietää, mutta lauantai helmikuun 18. päivä saattoi olla käännekohta HIFK:n repaleisessa kaudessa. Tuolloin Roope Hintz sai rinnalleen Joonas Raskin ja Juuso Puustisen. Nyt HIFK:n ykkönen johtaa selvästi peliään TPS:n ykköstä vastaan.

Helmikuun lopussa HIFK oli Vaasassa. Se oli edellisenä päivänä hävinnyt kahdella maalilla Turussa, ja oli kauden mittaan loukkaantumissumassaan kokeillut lähes jokaista yhdistelmää. Tulokset eivät olleet tuoneet mitään ihmeellistä, mutta tuon kolmikon kesken klikkasi heti. Hintz teki ottelun ainoan maalin, ja jälkeenpäin voitiin todeta HIFK:n tahdin muuttuneen.

Tuo peli oli kauden yhdeksänneksi viimeinen. Noista yhdeksästä ottelusta HIFK voitti kuusi ja sai yhteensä 19 pistettä. Keskiarvoksi tuli 2.11 pistettä ottelua kohden, kun se oli aiemmissa peleissä ollut vain 1.33. Koko sarjassa HIFK:n pistekeskiarvoksi tuli 1.45. Erot ovat dramaattisen suuria. Sama tahti on jatkunut myös pudotuspeleissä, kun HIFK on voittanut viisi peliä seitsemästä.

Uuden ketjun vaikutus pelaajiin on myös ollut dramaattinen. Näin on ollut etenkin Puustisen kohdalla. Hän oli jo parhaat päivänsä nähnyt snipperi, mutta yhtä äkkiä hän olikin monipuolinen ja myös pelintekemisen hallitseva maalintekijä. Rask jaksaa uurastaan koko ajan ja on tehokas. Nämä ovat kokeneita pelaajia parhaassa iässään, mutta Hintz on vasta nuori kiekkoilija, jolla on Pohjois-Amerikan tulevaisuus edessään. Hänen liukunopeutensa on yksi Suomen parhaista, pelinteko on kunnossa ja maalitehoja löytyy.

Eilen kolmikko ratkaisi kolmannessa erässä peli. Rask teki HIFK:n kolmannen, jossa ketjun yhteispeli oli saumatonta. Tuntui kuin he olisivat tienneet, missä muut liikkuivat. Puustinen iski neljännen osoittaen laukauksensa voivan yhä olla tappavan tehokas. Hinzt teki viidennen tyhjiin pitkältä ahdistettuna juuri punaviivan ylitettyään. Joskus tyhjät ovat helppoja, mutta tuo oli vaikea suoritus.

Perikanadalaiseen tyyliin on vertailtava ykkösketjuja. Niin tehoissa kuin plusmiinuksessa HIFK:n ketju on selvästi edellä TPS:n vastaavaa, mutta luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, kun HIFK on pelannut yhden sarjan enemmän. Peliaika se sijaan on. HIFK voitti Kärpät kahdesti jatkoajalla, mutta kumpikin jatkoaika oli aika lyhyt. Vaikutus ei siis ollut kovin suuri. TPS:stä niin Eric Perrin kuin Tomi Kallio ovat pelanneet reilusti yli 20 minuuttia ottelua kohden, eikä Jasper Lindsten jää kuin hitusen alle. HIFK:n kolmikko on sen sijaan pelannut neljä tai jopa viisi minuuttia vähemmän. Ero on suuri.

Pelaajien iät ovat HIFK:n puolella. Nuorista Hintz on nuorempi kuin Lindsten, Rask ja Puustinen ovat parhaassa jääkiekkoiluiässä, mutta Perrin ja Kallio ovat jo nelikymppisiä ja lähellä uransa päättymistä. Vaikka HIFK on pelannut kaksi pudotuspeliottelua enemmän, niin tässä vaiheessa rasitus kallistuu selvästi TPS:n tappioksi. Jatkossa HIFK ei tarvitsekaan jääkiekon tapaan hyvää alkua, vaan tasainen riittää. Jalkapallon tyyliin se voi sitten ratkaista pelin loppupuolella.

TPS on menettänyt ketjullisen kärkipelaajia, kun Dave Spina, SaiPasta tullut Curtis Hamilton sekä Ilkka Pikkarainen ovat sivussa loukkaantumisten takia. HIFK:hon verrattuna loukkaantumiset ovat iskeneet pahemmin. Kun reservit ovat pienet, niin peluutus on ollut huomattavan epätasaista.

Mutta on aivan turha kuvitella, etteikö TPS:llä olisi yhä erinomainen mahdollisuus mennä jatkoon. Neljännen pelin se olisi voittanut jatkoajalla, jos kaksi mahdollisuutta saanut ylivoimapeli olisi ollut tehokasta. Eilen se olisi voinut taas yhdellä alivoimamaalilla ensimmäisessä erässä jo 3–0-johtoon, tai olisi voinut kaventaa kolmannessa ja nousta takaisin peliin.

Perrinin ketjun jaksamisen ohella katseet kääntyvät Erik Thorelliin. Yksi maali on vähän seuran runkosarjan parhaalta maalintekijältä. Mutta kärkihyökkääjien kohdalla yksi hetki voi kääntää kaiken. Tästä on hyvä esimerkki HIFK:n paras maalintekijä Juhamatti Aaltonen.

Eilen hänellä oli malttia odottaa, houkutella TPS:n puolustusvirheeseen ja syöttää sitten HIFK:n elintärkeä kakkosmaali. Jo sillä vieraat ottivat etulyönnin, ja samalla ”Juhis” sai paljon anteeksi muuten passiivista, tehotonta ja jopa vain muodollista pelaamistaan.

Saman Thorell voi tehdä huomenna. Tai, jos Perrinin ketju alkaa todellakin olla väsynyt, niin hänen on pakko. Jos ykkönen väsyy, niin kakkosen on otettava vastuu. Se on yksinkertainen asia.