Sinuhe Wallinheimo ja Teemu Ramstedt portinvartijoina - kuka saa puhua jääkiekosta?

Mentaalivalmentaja Minna Marshin kommentit Aamulehdessä Tapparan ja Ilveksen puolivälieräsarjasta herättivät kiekkopiireissä tuohtumusta.

Kansanedustaja ja ex-kiekkoilija Sinuhe Wallinheimo toivoi Twitterissä, että "mentaalivalmentaja ei ruotisi julkisuudessa asiakkaidensa asioita".

Myös KHL-pelaaja Teemu Ramstedt otti tapaukseen voimakkaasti kantaa. Kun valtiopäivien edustaja ja Ramstedtin kaltainen poikkeuksellisen ilmaisukykyinen ja sujuvasanainen tähti puhuvat, viidakko kuuntelee (linkit vievät aiheeseen liittyviin Twitter-keskusteluihin).

Mistä on kysymys? Asiantuntijuuden ikiaikaisesta taistelusta.

Kiinnostavaa ei tässä yhteydessä ole kuitenkaan se, kuka oli väärässä ja kuka oikeassa, vaan tapaus on kuvaava esimerkki siitä, mitä, kuka ja miten jääkiekosta saa puhua.

Marshin tapaus vetää yleisimminkin yhteen asiantuntijapuheeseen liittyvää ajankohtaista keskustelua. Se on kuin yhteiskunnallinen peili, joka kertoo asiantuntija- ja kansalaistiedon oikeutuksesta ja jääkiekkojournalismin oletetuista tulokulmista.

Twitter-keskusteluista voidaan löytää ainakin kahdeksan eri näkökulmaa Aamulehden juttua vastaan ja seitsemän sen puolesta.

VASTAAN

1. Jääviys. Wallinheimon edellä mainitun twiitin ydinpointti on, että mentaalivalmentajan ei ole sopivaa julkisuudessa kommentoida asiakkaidensa tekemisiä.

2. Koulutus ja muodollinen asiantuntijuus.

Jos et ole auktorisoitu, laillistettu asiantuntija, et voi Ramstedtin mukaan kommentoida julkisesti. Hämmennystä tapauksessa aiheutti myös se, että alun perin Aamulehdessä Marshin titteli oli urheilupsykologi, joka myöhemmin korjattiin mentaalivalmentajaksi.

Ramstedt palaa Twitter-keskustelussa asiantuntijuuteen ja koulutukseen useaan otteeseen: "Asiantuntijuus ei mielipideasia. Hän ei ole pätevä joten on fakta että ei ole asiantuntija." On sinällään mielenkiintoista, että Ramstedt ei suoranaisesti ota kantaa Marshin argumentteihin vaan nostaa vain vahvasti esiin virallisen auktoriteettiaseman tai sen puuttumisen.

Ramstedtin mukaan vain pätevyys luo asiantuntijuuden.

Koulutus herättää myös monen muun Twitter-kirjoittajan huolen:

Ajallisesti ensimmäisessä Twitter-viestissään Ramstedt toteaa: "Minna Marsh on valeurheilupsykologi." Vale-sana on moderni klassikko, jonka käyttö tällaisessa yhteydessä on melko uutta.

Ehkä legendaarisin 'vale' on Big Brotherin valehäätö. Kilpailija häädettiin talosta, mutta aikuisten oikeasti ei häädettykään vaan palasi sopivassa raossa takaisin peliin.

Vakavin 'vale' lienee valelääkäri Esa Antero Laiho. Hän todisteli lääkärinpätevyyttään väärennetyillä pietarilaisen oppilaitoksen papereilla ja ehti kymmenen vuoden uransa aikana ansaita yli 1,1 miljoonaa euroa. On myös valepotilaita, väärällä identiteetillä vahvoja lääkkeitä tavoittelevat henkilöt.

Tuorein julkinen 'vale' on Rasmus-yhtyeen laulaja Lauri Ylönen, joka esiintyy Laurin talot -ohjelmassa. Professori Pirjo Sanaksenaho ihmettelee Iltalehdessä Lauri Ylösen kutsumista "itseoppineeksi arkkitehdiksi".

3. Argumenttien sisältö. Marshin varsinaiset väitteet todetaan monissa viesteissä kevyiksi.

Marshin perustelut kuulostavat eittämättä köykäisiltä ja jopa puolueellisilta: "On epätodennäköistä, että Ilves voittaa. Tapparassa on enemmän kovia pelaajia, ja eilisen tappion jälkeen siellä skarpataan valmennusta myöten. Tapparan pelaajissa on enemmän niitä, jotka haluavat urallaan eteenpäin ja tiedostavat pääkopan merkityksen."

4. Käytännön kokemus lajista.

Pelkkä asiantuntijuus, teoreettinen tieto ja muodollinen asema eivät välttämättä riitä, vaan käsien on oltava savessa. Juhani Tamminen on systemaattisesti toistanut eri yhteyksissä kysymystä: "Montako peliä sä olet valmentanut/pelannut?". Tältä pohjalta elokuviakin voisivat arvioida vain ohjaajat.

Tamminen usein myös oikeuttaa asemansa ja oman asiantuntijuutensa vanhan leijonakapteeniuutensa kautta.

5. Sukupuoli. Tammisen kommentista voidaan vetää esiin myös naiskortti. Vaatii kieltämättä rohkeutta kirjoittaa 2010-luvulla "Minnat ". Tähän tarttuu myös Sivi Holtinkoski‏ (@SiviHoltinkoski): "Tarkoitatko, että nainen ei voi olla kiekossa mentaalivalmennuksessa pätevä?" Tämän Tamminen kieltää:

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut - kieli luo mielikuvan, oli sanavalinta tahallinen tai tahaton.

6. Henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu ja tarve olla esillä. Ville Väänänen näkee, että Marsh on tavoitellut esiintymisellään henkilökohtaista hyötyä. Jaana Laurilan mukaan Marsh haluaa vain tuoda itseään esille.

7. Koko oppiaineen kyseenalaistaminen. Oli Marsh oikealla asialla tai ei, koko urheilupsykologia on Tomi Paanasen mukaan humpuukia.

8. Konteksti. Petri Mustakallio mukaan Aamulehdellä on isona toimijana vastuu, ketä se haastattelee.

Mustakallion kommentti voidaan siten tulkIta, että hänen mielestään Aamulehti ei ole valemedia.

Marsh siis voi olla valepsykologi mutta Aamulehti oikea media.

Samaa näkökulmaa käsittelee Jari Koon‏ (@JariKooo) twiitti: "Tuo uutinen kertoo ehkä enemmän @aamulehti arvoista kuin 'menttaali' valmentajasta". Päinvastoin kuin Mustakallio Jari Koo kyseenalaistaa Aamulehden asiantuntijuuden ja luotettavuuden.

PUOLESTA

Twiiteistä löytyy myös Aamulehden juttua ja Marshin kommentteja puoltavia näkökantoja.

1. Asioiden julkinen käsittely on sinällään arvokasta.

2. Sananvapaus. Tom Söderdahlin mukaan kyllä maailmaan puhetta mahtuu.

3. Asioiden kokonaisvaltaisuus ja lokeroimattomuus. Annarita Koli kyseenalaistaa valmentajuuden ja asiantuntijuuden typistämisen kapeaan sektoriin.

4. Länsimaisen valmiin yhteiskunnan eksistentiaalisesta tyhjänpäiväisyydestä kumpuava kollektiivinen mielensä pahoittaminen.

5. Kaikki julkisuus on hyvästä.

6. Hiljaisuuden verho. On sinällään vaikea tulkita, onko Janne Eerikäisen puheenvuoro vastaan vai puolesta, eikä sillä edes ole tässä yhteydessä merkitystä, sillä twiitti kuvaa osuvasti tilannetta: konsultilta saat kommentin, kakkosvalmentaja vaikenee.

7. Asiantuntijatieto vs. viihteellisyys. Saako urheilusta kirjoittaa viihteellisesti?

Marshin synnit ja ristiinnaulitseminen

Twitter-tuomioistuimen syntilista Marshille on pitkä: jääviys, muodollinen kouluttamattomuus, asiantuntijaksi tekeytyminen, käytännön kokemuksen puuttuminen jääkiekosta, sukupuoli, henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu, argumenttien keveys.

Twittaajien huomiot ovat monelta osin aiheellisia.

Samanaikaisesti voidaan kuitenkin yleisellä tasolla pohtia, mitä julkisuudessa saa puhua ja kuka on oikeutettu puhumaan - saako osakekauppaan liittyvää psykologiaa kommentoida vain oikea, oppiarvolla varustettu psykologi? Pörssin setien ja tätien some-raivoon törmää aivan liian harvoin: "Et sä Enbuske voi tulla ilman papereita luennoimaan kurssisuhdanteiden ja kansankunnan henkisen tilan välisestä yhteydestä!".

Ylen Jälkihiki-ohjelman kommentaattorit voivat urheilufanista kuulostaa turisteilta ja saman firman jälkipörssiläiset neroilta. Asiantuntijuus on usein kuulijan korvissa, ja niiden välissä.

Onko lehdellä vastuunsa siitä, ketä se haastattelee? On. Tekeytyykö haastateltava asiantuntijaksi suostumalla haastatteluun? Ei.

Saako kouluttamaton ottaa kantaa? Saa. Saako kentän ulkopuolelta tuleva kommentoida mitään? Saa.

Entä jos ex-kiekkoilija ja psykologi Tuomas Grönman olisi kommentoinut Tapparan ja Ilveksen pudotuspelisarjaa löperösti - olisiko kukaan sanonut mitään? Ei. Entä jos Marsh olisi kommentoinut aihetta terävästi - olisiko kukaan sanonut mitään? Ei.

Marshin kohdistuneessa palautevyöryssä ei ole kysymys vain yhdestä asiasta tai henkilöön liittyvästä piirteestä vaan kokonaisuudesta.

Tapaus kertoo myös siitä, että urheilulla on vahva eksklusiivinen, poissulkeva, identeettinsä, johon ulkopuolisilla ei ole asiaa. Edes kommentointi ei välttämättä ole aina suotavaa.

Urheilijat itse eivät myöskään halua kommentoida vastustajan tai edes omiensa tekemisiä. Se on yksi syy, miksi media kaivaa 'ulkopuolisia' kommentoijia ja 'asiantuntijoita' - varsinainen urheilupuhe kun on usein hyvin kontrolloitua ja varovaista. Se ei tietysti poista median vastuuta tarkoituksenmukaisista haastateltavista.