NÄKÖKULMA: Vuosikymmenen sulaminen – Leijonien johto särkyi vajaassa vartissa

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Oskar Osala käy lohduttamassa Joonas Korpisaloa. Leijonavahti piti maalinsa koskemattomana yli 47 minuuttia, mutta lopulta taakse upposi neljä kiekkoa. Kuva: HSP

Sunnuntain skandaalimainen tappio sai suoraa jatkoa maanantain sensaatiomaisesta sulamisesta. Voi vain kuvitella, kuinka monta juttua päätyi delete-nappulan tai don't save -komennon avulla ikiajoiksi roskakoriin.

Se on kuitenkin häviävän pieni riesa sen rinnalla, kuinka pahasti tappio sattui Leijonien sieluun. 

Tshekkiä vastaan Leijonat kirjoitutti kyseenalaista kiekkohistoriaa hukkaamalla 3–0-johtonsa kymmenessä minuutissa. Kun se kymppi osui kolmanteen erään, ei enää mitään ollut tehtävissä. Jatkoajan vihkoon menneet tuomaritulkinnat sitten jo ikään kuin kuuluivat tarinaan.

Silti vielä eilisenkin jälkeen pitää muistaa, että näissä(kin) kisoissa kaikki kulminoituu puolivälierään. Jos siihen otteluun selviää ja jos sen voittaa, niin... kaikki on avoinna jopa finaalisaumaa myöten.

Se ei tietenkään poista tähän mennessä nähtyä. Siksi yllä on jos-sanoja kertoimen kanssa. Ja niitä leijuu myös alkusarjan seuraavien pelien yllä. 

Tämän kauden MM-kisaryhmä on osoittautunut henkisesti hämmentävän hauraaksi.

Ennen kokematonta Suomen sulaminen ei – tietenkään – ollut.

Ennen kokematonta Suomen sulaminen ei – tietenkään – ollut. Anders "Masken" Karlssonin kaksi maalia vuoden 1986 Moskovan MM-kisojen viimeisellä minuutilla ovat synkistä synkintä kiekkokansanperinnettä. Ensin 59.20 kavennus 3–4:ään ja yhdeksän (9!) sekuntia myöhemmin tasoitus 4–4:ään.

Ruotsi voitti kisoissa lopulta hopeaa, mitalin syrjässä kiinni olleen Suomen kohtalo oli jäädä neljänneksi.

Vuonna 1991 oli Mats Sundinin vuoro tehdä ”Maskenit”. Hän tasoitti kahdella salamamaalillaan Suomen 4–2-johdon pelin viimeisellä minuutilla. Koska siitäkin katastrofista on kulunut jo yli 25 vuotta, nyt voi jo vitsailla, että maailmantähti Sundin tarvitsi ihmetekoonsa 15 sekuntia, kun tavalliselta Carlssonilta meni vain yhdeksän

Eivätkä Suomi-kiekon pettymykset siihen lopu.

Vuoden 2003 kotikisojen 5–1-johdon viemäriin valumistakaan ei vielä ole unohdettu. Ei ole kuin pari viikkoa, kun Urheilulehti analysoi sen synkän päivän sulamisen koko aukeaman laajuisessa jutussaan. 

Se synkistä muistoista. 

Eilisenkin ottelun suomalaisonnistumiset tulevat jäämään kuriositeetiksi, sillä 3–0:n kääntyminen 3–4-tappioksi ei jää aikakirjoihin Valtteri Filppulan ja Topi Jaakolan salamamaaleista. Ne antoivat Leijonille – viime perjantain Valko-Venäjä-ottelun tavoin – lentävän lähdön.

Kun ottelua oli pelattu 2.41, Suomi johti 2–0.

Kun ottelua oli pelaamatta 2.14, Suomi johti enää 3–2.

Ja niin kuin leijonatarustoon kuuluu, senkin johdon Suomi sai vielä sössittyä. Niin voi käydä, kun pelko ja virheiden välttely ohjaa tekemistä. Eilen epäonnen soturi oli Jaakola, mutta se olisi voinut olla moni muukin.

Vuosikymmenen pahin sulaminen alkoi Roman Horakin maalista 47.37. Siinä vaiheessa ei vielä näyttänyt pahalta.

Kun Radko Gudas laukoi siniviivalta kiekon maaliin ajassa 57.46, tarkkamuistisimmat (ja meitä on tässä maassa miljoona) alkoivat googlettaa aivojensa sopukoista aiempia sulamisia. Ja kun Jan Kovar juksasi Joonas Korpisaloa ajassa 58.09, piti googlettaa ja kellottaa jo ihan oikeasti.

Päätöserän synkkä jakso kesti 10 minuuttia ja 32 sekuntia.

Tuoreimman katastrofin viimeisiä numeraaleja ei tarvinnut pitkään laskeskella. Leijonat todellakin töpeksi 23 sekunnissa kahden maalin johtonsa tasatilanteeksi. Robin Hanzlin voittomaalikisan ratkaisuosuma ei enää kokonaiskuvaa muuksi muuttanut.

No, mikä se kokonaiskuva on? Tämän kevään leijonajoukkueen hauraus. Jänne ei kestä, johtajuus ei riitä, eikä johtoasema pidä.

Leijonille ei tunnu näissä kisoissa sopivan mikään: ei ennakkosuosikin asema, ei puoli-ilmaiseksi saatu johtoasema, eikä varsinkaan voittaminen. Kun joukkueen pelitapa perustuu enemmän pelolle, puolustamiselle ja virheiden välttelylle, ollaan jo puolimatkalla tappioon.

Siitä ei enää ole pitkä matka varhaiselle kotimatkalle. Enempää Leijonat ei ole ansainnutkaan.