Visionääri, edelläkävijä, kasvattaja - Juhani Wahlsten suojattiensa silmin

Timo Nummelin ja Juuso Wahlsten pudottivat lokakuussa avauskiekon lokakuussa TPS:n ja HIFK:n välisessä ottelussa. Kuva: Jaakko Stenroos/All Over Press

Pelaaja, valmentaja, opettaja, esikuva, visiönääri, jääkiekon sanansaattaja, Jääkiekkoleijona, edelläkävijä...Lauantaina 80 vuotta täyttävästä Juhani Wahlstenista voi käyttää monia eri titteleitä ja ylistyssanoja, ja siitä huolimatta jää tunne, ettei "Juuson" valovoimaisuudelle ja vaikutusvallalle tehdä oikeutta.

Kiekkoareena yritti päästä titteleitä ja arvonimiä pidemmälle. Neljä Wahlstenin hyvin tuntemaa turkuaista kiekkopersoonaa kertoi Kiekkoareenalle ajatuksiaan suomalaisen kiekon suurmiehestä.

Kari Kauppila

Wahlstenin oppilas Aurajoen yhteiskoulussa 1960- ja 70-luvuilla. Pelasi kahdessa Wahlstenin valmentamassa joukkueessa. TPS:n edustusjoukkueessa pääsarjaa 1970–76 ja 1978–81. Wahlstenin seuraaja Suomen jääkiekkoliiton aluevalmentajana. Valmensi aikanaan Juuson poika Sami Wahlstenia, Juuso puolestaan opetti Kauppilan poikaa. Nykyisin Turun Palloseura ry:n puheenjohtaja.

"Juuso on opettaja, aikaansa edellä oleva visionääri, minulle aina esikuva urheiluelämässä ja seuratoiminnassa. Koulupojasta asti hän oli esimerkki liikunnallisesta elämäntavasta.

Tepsin valmentajana hän toi meille jään ulkopuolisen harjoittelun, jota silloin kutsuttiin kesäharjoitteluksi. Hän oli itse tehnyt niitä liikkeitä jo pelaajauransa loppupuolella. Juuso muun muassa rakensi Tepsin huvilalle Ruissaloon kuntopiiriradan. Kaikki tämä oli siihen aikaan täysin uutta ja edistyksellistä.

Juuso ymmärsi aina koulussa kannustaa kaikkia, ei vain meitä joista tuli huippu-urheilijoita. Viimeiset 10–15 vuotta hän on ollut minulle mentori missä tahansa asiassa.

Juuso on minulle urheilussa ainoa auktoriteetti, joka ei ole karissut pois. Juuso on jäänyt syvälle. Hän oli se henkilö, joka Aurajoen yhteiskoulussa vinkkasi, että minun kannattaisi mennä jääkiekkoseuran harjoituksiin. Pelasimme yhden pelinkin vastakkain, kun hän pelasi Ilveksessä (kaudella 197071, toim. huom.).

Juusolla oli ilmiömäinen taito yksinkertaistaa opetustoimintaa pienpeleineen kaikkineen. Hänen teesinsä oli, että oikeastaan ei tarvita valmentajaa, vaan peli opettaa, ja niinhän se lopulta on. Yksi esimerkki Juuson kyvystä yksinkertaistaa oli se, kun hän tapasi sanoa junnuille, että kun väsyttää, tulkaa vaihtoon. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta kun asiaa ajattelee, niin niinhän se on – niin jääkiekossa kuin monesti muutenkin elämässä. Juuso ajatteli ja sisäisti, että pelissä tarvittavat taidot ja tekniikat tulevat pelaamisen kautta.

Onhan Juuso aikanaan herättänyt ristiriitojakin. Ehkä se johtuu siitä, että hänen ajatuksensa ovat olleet aikaansa edellä. Kun hän on ne esitellyt, ne eivät ole vielä välttämättä olleet toteuttamiskelpoisia. Siitä on kenties aikanaan syntynyt ihmettelyä.

Juusolla on aina kyky ottaa erilaisia tilanteita haltuunsa ja luoda hyvä ilmapiiri. 1970-luvulla hän järjesti pelireissuja Keski-Eurooppaan, mikä on yksi esimerkki hänen kansainvälisyydestään. Kerran eräällä reissulla menimme pelin jälkeen ruokapaikkaan, ja ruoka ei ollutkaan vielä valmista. Nälkäiset pelaajat hermostuivat ruokaa odotellessaan. Juuso taisi olla pahoillaan, kun homma ei sujunutkaan niin kuin oli suunniteltu. Ravintolan kulmassa oli piano, ja Juuso laukaisi tilanteen astelemalla pianolle ja soittamalla kylmän viileästi jonkun biisin. Ei hän ollut mitenkään erityisen musikaalinen, mutta tämäkin tilanne osoittaa, millainen monilahjakkuus hän oli. Ei hän tietääkseni mikään pianisti ollut, mutta kyllä sieltä biisi irtosi, kun sitä tarvittiin. No, pelaajien hermostus vaihtui iloiseen nauruun ja hetken päästä olikin ruokaa pöydässä.

Juuso ja hänen edesmennyt vaimonsa Leena olivat myös pariskuntana erittäin miellyttävä. Leenan kasvoilla näkyi aina ilo, kun hänet tapasi. Juusolla ja Leenalla oli varmasti suuri vaikutus siihen, että Aurajoen yhteiskoulusta tuli ensin liikuntapainotteinen ja myöhemmin täysiverinen urheilulukio.

Juuso on turkulaisen jääkiekon suurimpia. Hän on ollut monen pelaajan ja valmentajan opettaja ja mentori matkan varrella. Toivon, että Turku nimeäisi jonkin liikuntapaikan hänen mukaansa. Jos se liittyy jääurheiluun, oikea paikka on Impivaaran jäähalli. Jos ei, niin sopiva paikka olisi Kuuvuoren urheilukenttä. Uskon, että tällainen aloite lähivuosina tehdäänkin.

Juusolta on aina saanut tukea, oli se sitten joku viisas ohje tai vaikka kirja. On ollut todella miellyttävää saada elää yli 50 vuotta hänen lähellään. Hän on antanut minulle paljon, nyt minä yritän antaa hänelle sen mitä voin."

Jukka Koivu

Pelaajana Wahlstenin TPS:n harjoitusringissä 1971–72. Juuson poika Samin valmentaja A-junioreissa, Juuson seuraaja Aurajoen urheilulukion valmentajana. Poika Saku kävi Aurajoen urheilulukion ensimmäistä vuosikurssia. TPS:n apuvalmentaja 1992–96, päävalmentaja 2003–05 ja 2010–11. Lukon päävalmentaja 2005–06.

"Parikymppisenä 1970-luvun alussa pääsin ensimmäistä kertaa edustusjoukkueen harjoituksiin ja Juuson valmennukseen. Mieleen jäi se, että kesäharjoittelu muuttui radikaalisti. Juuson ajatukset olivat aikaansa edellä.

Juuso oli iso auktoriteetti. Minullekaan nuoruus ei ollut lainkaan helppo, ja nuorella pojalla oli mielessä aika paljon muitakin asioita kuin jääkiekko. Juuso sai kuitenkin kunnioitukseni. Hänen lähtönsä Barcelonaan 1972 olikin pettymys. Juuso oli hyvä koutsi joka sai minut ruotuun, vaikka meikäläisellä oli tosiaan silloin vähän muitakin rautoja tulessa…Se Barcelona-pestikin osoittaa, että Juuso on jääkiekon suuri lähettiläs.

Valmentaessani TPS:n A-nuorissa joukkueessa pelasi Juuson poika Sami. Sami oli sen ikäiseksi pelaajaksi edelläkävijä. Hän oli fiksu joka tavalla, ja hänestä näki, että maailmallakin on käyty. Kertakaikkiaan poikkeuksellinen juniori.

Vuonna 1974 syntynyt poikani Saku oli mukana ensimmäisellä vuosikurssilla, kun Aurajoen urheilulukiotoiminta alkoi 1990-luvun alussa. Juuso oli jääkiekkoilijoiden opettajana. Muistan hyvin tapauksen aivan ensimmäisiltä päiviltä, se saattoi olla jopa ihan ensimmäinen koulupäivä urheilulukiolaisille. Osa jääkiekkoilijoista asteli Impivaaran jäähalliin aikalailla maailman omistajina lippikset päässä ja leuat vääränä. Heti oven vieressä kahviossa odotellut Juuso otti tilanteen oitis haltuunsa ja ilmoitti, että otetaanpa tämä nyt kokonaan uudestaan. Kun ovesta tullaan sisään, niin lakki otetaan pois päästä ja opettajaakin saa tervehtiä vaikka ihan kädestä pitäen…

En tiedä, oliko kyse vain auktoriteetista vai ylipäätään Juusosta ja Leenasta ihmisinä, mutta he olivat sellaisia persoonia, joille ei kerta kaikkiaan voinut ryppyillä.

Juuson jälkeen Aurajoen urheilulukion valmennustehtävät siirtyivät minulle. Siinä työssä huomasin nopeasti, että Juuso oli kylvänyt lukiolaisiin siemenen siitä, mitä huippu-urheilu vaatii. En tarkoita vain pelillisiä asioita, vaan koko ilmapiirin luomista.

Juuso oli esikuva, puhdas nuorten urheilijoiden sytyttäjä, jolla oli vahva ote koko toimintaan. Kasvattaja."

Robert Lamoureux

TPS:n historian ensimmäinen ulkomaalaisvahvistus. Pelasi TPS:ssä 1971–73 ja 1974–75, ensimmäinen kausi Wahlstenin valmennuksessa. 2000-luvulla TPS:ssä juniorivalmentajana. Asuu edelleen Turussa, Wahlstenin pitkäaikainen ystävä.

"Juuso oli ensimmäinen valmentajani Suomessa. Ensimmäisen jouluni Suomessa vietin Juuson luona, saunoin ensimmäisen kerran Juuson luona ja Juuson mökillä uin ensimmäistä kertaa suomalaisessa järvenrannassa.

En todellakaan ollut valmennettavana tai persoonana helppo tapaus. Juuso ja Kale (1970-luvulla Turussa vaikuttanut Kalervo Kummola, toim. huom.) kestivät sen ja tukivat minua.

Juuso intoutui jopa opettelemaan ranskaa, ja sitten puhuimme sitä keskenämme. Juuso tietysti oppi kieltä sitäkin kautta. Joskus kävi sitten niin, että Juuso ja hänen vaimonsa Leena olivat autoreissulla Ranskassa ja poliisi pysäytti heidät. Myöhemmin Leena sanoi minulle hiukan kuivasti että kiitos vaan Bobby, sinun ansiostasi auto seisoi tunnin, kun Juuso vänkäsi poliisien kanssa…

Juuso on tosi tarkka. Hän on hyvin organisoitu, koulutettu, akateeminen tyyppi. Hänen rakkautensa lajiin oli ja on mieletön. Hänellä oli hirveä halu keksiä aina uudenlaisia ratkaisuja.

Juuso taisi olla ensimmäisiä, jotka toivat musiikin pukukoppiin. Kanadassakaan en ollut koskaan törmännyt siihen, että kopissa soitettaisiin musiikkia. TPS:ssä niin kuitenkin tehtiin. Juusolla oli jo silloin ajatus, että musiikki saisi pelaajat rentoutumaan ja ajattelemaan muuta. Nerouden pieni varjopuoli oli se, että eihän Juusolla ollut kopissa kuin yksi levy. Täytyy sanoa, että Lynn Andersonin (I Never Promised You a) Rose Garden tuli kuultua riittävän monta kertaa.

Toinen esimerkki Juuson innovatiivisuudesta oli eräs kerta, kun hän keksi vetää harjoitukset katsomosta käsin. Pelaajat menivät kentälle, Juuso kiipesi Kupittaan hallin katsomoon ja alkoi karjua megafonin kautta ohjeita. Me pelaajat lähinnä naureskelimme, eikä se homma kyllä oikein toiminut. Mutta jutun pointti onkin se, että Juuso kokeili. Eivät kaikki hänenkään ideansa onnistuneet, mutta hän uskalsi kokeilla. Sitä kautta on syntynyt aika monta todellista älynväläystä. Ja kyllä hän sitten jälkeenpäin nauroi koko jutulle itsekin.

Juuso ikään kuin pakottaa olemaan hyvä ihminen. Ei hän tuomitse, vaikka minullekin silloin 1970-luvulla sattui ja tapahtui. Hän kannusti ja jaksoi aina auttaa.

Juuso on hyvä esimerkki muualta Turkuun tulleesta, josta tuli tepsiläinen. Kaikesta, mitä hän on tehnyt, on ollut hyötyä TPS:lle ja jääkiekolle muutenkin. TPS on Juusolla sydämessä. Omalla urallaankin hän oli todella hyvä pelaaja, ja ennen kaikkea hän on äärimmäisen hieno ihminen."

Hannu Virta

Wahlstenin valmentaman, kuuluisan TPS Lokit -juniorijoukkueen pelaaja. TPS:n edustusjoukkueessa 1980–82, 1986–94 ja 1996–97, kaksi ensimmäistä kautta Wahlstenin valmennuksessa. TPS:n apuvalmentaja 1998–2003 ja 2005–07, päävalmentaja 2007–09. Nyt KHL:ssä Salavat Julajev Ufan apuvalmentajana.

"Juuso alkoi valmentaa minua jo ihan junioriputken alkupäässä E-junnuista, ja oikeastaan koko junnuputki meni Juuson valmennuksessa. Niin meni lopulta ensimmäinen vuosi TPS:n edustusjoukkueessakin. Ja niinhän siinä sen ensimmäisen kokonaisen liigakauteni jälkeen kävi, että Juuso oli junailemassa kuviota Buffalo Sabresin suuntaan keväällä 1982. Scotty Bowman (Sabresin silloinen valmentaja, toim. huom.) sanoi Juusolle, että tuo poika näytille ja käske pakata luistimet mukaan. Siinä pelattiin sitten vielä silläkin kaudella kolme NHL:n runkosarjapeliä ja muutama play-off-matsi kaupan päälle.

Juuso oli opettaja. Peli oli aina keskiössä. Juuso opetti aina kaikkia pallopelien lainalaisuuksia. Kun saat pelivälineen tai syötät sen eteenpäin, lähde liikkeelle…Aivan pelin ytimessä olevia asioita. Niitä mekin opettelemme Venäjällä yhä edelleen.

Omassa valmentajuudessani kulkee todella paljon Juuson oppeja mukana. Koutsaamme nyt Salavat Julajev Ufassa Erkka Westerlundin kanssa, ja myös Erkalle Juuson vaikutus on ollut todella suuri. Valmennamme Venäjällä edelleen paljolti niiden teesien mukaan, jotka Juuso meihin iskosti. Ne opit pelistä ja pelien lainalaisuuksista ovat täysin päteviä ja kurantteja tänäkin päivänä, vaikka aikaa on kulunut.

Juuso oli myös isähahmo. Hän opetti tärkeitä asioita ihan käytöstavoista alkaen. Jos joku asteli väärin elkein pukukoppiin, Juuso ilmoitti välittömästi, että menepä uudelleen ulos kopista, kävele sitten takaisin ja tällä kertaa sisälle astuessasi tervehdit muita hyvien tapojen mukaisesti.

Juuson yhteydessä mainitaan usein meidän juniorijoukkueemme, vuonna 1963 syntyneiden TPS Lokit. Olisi väärin ajatella, että me, Tapparan 'kuuskasit' tai Tepsin 'seiskaseiskat' olisivat pohjimmiltaan sen parempia ikäluokkia kuin muutkaan. Tarvitaan valmentaja, joka jalostaa junioreista huippuja. Juuso oli meille se valmentaja."