Ville Nieminen treenikaverinsa Henrik Haapalan NHL-sopimuksesta: SM-liiga oli pelattu läpi

Seuraavan askelman aika. Liigan pistepörssin ja kaksi peräkkäistä SM-kultaa voittaneen Henrik Haapalan NHL-sopimus on seuraava askel nousujohteisella uralla. Tämän jutun perässä oleva otsikkolinkkien määrä vahvistaa sen, että rooli Tapparassa ja SM-liigassa on ollut iso.


Tappara-taustaisten nuorten huippukiekkoilijoiden kanssa edelleen treenaava Ville Nieminen sai kuulla Henrik Haapalan NHL-päätöksestä heti tuoreeltaan. Ex-pelikaverukset olivat yhdessä salilla tekemässä voimatreeniä, kun lopullinen päätös Pohjois-Amerikkaan siirtymisestä syntyi.

– Henkka teki oman sarjansa, sitten mä otin painot ja se nojasi sarjansa jälkeen siinä polviinsa ja sanoi, että "kyllä mä taidan lähteä sinne NHL:ään". Mikäs siinä oli sitten mulla jatkaa omaa sarjaa ja hymyillä, että ei siinä sitten mitään", Nieminen kertoo.

Pelillisesti ja henkisesti asetelma oli se, että valintavaa'an vaihtoehtoina oli jatkaa tuttua ja turvallista tai tarttua uuteen mahdollisuuteen.

– Henkka on voittanut kertaalleen Liigan pistepörssin ja kaksi kertaa SM-kultaa. Nyt se SM-liiga on "pelattu läpi".

– Tavoitteelliselle urheilijalle se tarkoittaa, että on seuraavan vaiheen aika. Sopimus on hieno asia, ja NHL on luonnollista jatkoa hänen nousujohteiselle uralleen, Nieminen muotoilee.

Haapala on ammattilaiskiekkoilijaksi sangen pienikokoinen, tai ainakin kevytrakenteinen. Senttejä on 175, painoksi on eri lähteissä ilmoitettu 75 tai 76 kiloa. Hyökkääjän ilman pelivetimiä nähneet sanoisivat, että niitä lukemia ei ole pyöristetty ainakaan alaspäin.

"Nyt se SM-liiga on 'pelattu läpi'."

Nieminen ottaa kilokysymykseen kantaa omalla tutulla tyylillään.

– Vitonen tarttis tulla lisää. Ajokoira tarttee vähän lihasta.

– Pyöreyttä saisi tulla lihaksiin ja vähän nahankin alle täytettä, treenikaveri täsmentää.

Miten Haapala sopeutuu NHL:ään Liigan jälkeen?

– Sitähän minä en tiedä. Mutta kun kaukalon leveydestä otetaan kolme metriä pois, niin se peli muuttuu ihan erilaiseksi. Yksilöt tulevat esiin.

– Lähtökohta on se, että NHL on viihdekulttuuria, se on viihdeurheilua. Siellä pyritään tekemään maaleja, Nieminen täräyttää.

Mitä se viihdekulttuuri tarkoittaa?

– No, ensinnäkin egot pelaavat. Joukkueet ovat täynnä yksilöitä ja joukkueissa yksilöt tekevät sitä omaa juttuaan. Se tarkoittaa, että sellaista yhteistä kiveen hakattua pelitapaa ei ole.

"Kun kaukalon leveydestä otetaan kolme metriä pois, niin se peli muuttuu ihan erilaiseksi."

– Pitää miettiä, että pelkästään se runkosarja on 82 ottelun mittainen, eikä se moraali ole aina yhtä kestävällä tasolla. Paljon on yksilön vastuulla, esimerkiksi se, että olet kauden alkaessa riittävällä tasolla. Olet pitänyt itsestäsi kesällä huolta ja kehittänyt itseäsi ja ominaisuuksiasi mahdollisuuksien mukaan, Nieminen taustoittaa.

Juuri tässä mielessä Niemisen panos on ollut jo vuosia tärkeä nuorten Tappara-taustaisten pelaajien tausta- tai isähahmona. Hän on pitänyt huolta.

Jukureiden apuvalmentajana työskentelevä Nieminen viettäää viikonloput ja vapaa-aikansa perheensä luona Tampereella. Näsinneulan nurkilla on koossa muutaman aktiivipelaajasta ja Niemisestä koostuva treeniryhmä, jossa Haapala ja Aleksander Barkov muodostavat yhden tutkaparin, toinen pitkäaikainen kaveripari on Jori Lehterä ja Kim Strömberg. 

– Mun rooli on ollut olla se onnekas, jonka he ovat treenikaverikseen kelpuuttaneet. Saan lukea treeniohjelmia ja käyttää välillä myös kuulakärkikynää – ei tarvitse pelkästään lyijykynään turvautua, Nieminen sanoo monimerkityksellisesti. 

Nieminen ei kutsu itseään nuorten kiekkoilijakavereidensa valmentajaksi, vaan treenikaveriksi.

"Saan lukea treeniohjelmia ja käyttää välillä myös kuulakärkikynää."

Pitkäjänteisesti mitä tahansa yksilölajia treenanneet tietävät, että hyvä treenikaveri on todellakin valmentajan veroinen – ja lisäksi vielä monin muilla tavoilla tärkeä, esimerkiksi henkisesti läheisempi.

– En ole ohjelmoinut heidän kesäharjoitteluaan, olen enemmän sellainen hyvä kaveri, joka lukee niitä treeniohjelmia ja on ystävä. Siihen ystävyyteen kuuluu hienoja juttuja.

– Välillä pääsee vetämään treenejä ja välillä saa vetää itse mukana. On erilaisia treeniohjelmia, mutta se porukka, jonka kanssa reenaa on aika merkityksellinen.

Peliaikojen poseeraus. Ville Nieminen ei ole hylännyt rautoja aktiiviuran jälkeenkään, mutta nykyisin puntit eivät enää kolise Jaakko Kailajärven (taustalla vas.) valvonnassa samalla lailla kuin Tappara-aikoina. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto


Haapalan palkannut Florida Panthers julkaisi kaksivuotisen sopimuksen torstaina samaan aikaan kuin venäläisen Maksim Maminin, 22, kontrahdin. Vaikka molemmat tulokkaat ovat laitahyökkääjiä, pelaajaprofiileissa on iso ero. Haapala on parikymmentä kiloa kevyempi kuin fyysisestä pelityylistään tunnettu Mamin. 

NHL-seura kuvaili suomalaishankintaansa dynaamiseksi pelintekijäksi. Siinä roolissa ei tarvita muurinmurtajan vartaloa, mutta toisaalta kropan pitää kestää muurimurtajien pehmitysyritykset.

– Kestävyys, elastisuus ja hapenotto – se on se juttu, Nieminen tiivistää.

Tapparassa fyysisen harjoittelun ohjelmointi on kautta vuosikymmenten ollut Suomi-kiekon kärkeä. Myös kesäajan pienryhmässä on oltu ennakkoluulottomia.

– Kaikenlaista mekin olemme kokeilleet ja nauraneet välillä räkäisesti päälle, Nieminen hymähtää.

Haapala ja vuotta nuorempi Barkov ovat tehneet vuosien varrella valtavan määrän omatoimista harjoittelua. On kyse sitten luistelutekniikasta tai fyysisten ominaisuuksien parantamisesta, seuravalmentajat ovat olleet vapaajaksoillaankin valmiita paiskimaan hommia kehitystä janoavien nuorten pelaajien kanssa.

Nieminen antaa tälle työlle varauksettoman tunnustuksen.

– Olen saanut seurata Ojasen Maken ja Kailajärven Jaskan tekemiä ohjelmia. Välillä on menty myös sen mukaan, mitä olen raapustanut omilla harakanvarpaillani.

Harjoittelu on yksilökeskeistä sanan täydessä merkityksessä, vaikka arkista treenaamista ei mitenkään erityisesti edes mieltäisi yksiköharjoitteluksi.

"Jos teet samalla lailla kuin ennenkin, pysyt samanlaisena. Jos teet eri lailla, voit jopa kehittyä..."

– Sitä täytyy aina vähän tutkia, minkälainen tyyppi ja pelaajatyyppi kukakin on. Samalla täytyy ajatella sitä, missä vaiheessa ura on. Ihan jokaista ominaisuutta ei pysty yhtä aikaa kehittämään. Monella elämäntilanne tai uran tilanne määrittelee, mitä harjoitellaan, Nieminen sanoo.

– "Sasha" on nyt siinä tilanteessa, että hän voi miettiä ja kehittää ominaisuuksia, Nieminen sanoo Barkovista, joka on pelannut NHL:ssä jo neljä kautta, vaikka ei ole vieläkään kuin 21-vuotias.

Niemisellä on napakka nyrkkisääntö fysiikkaharjoitteluun:

– Jos teet samalla lailla kuin ennenkin, pysyt samanlaisena. Jos teet eri lailla, voit jopa kehittyä...

Vuoden 2001 Stanley Cup -voittaja kuvailee olleensa saamapuolella hikoillessaan nuorten tähtien kanssa ja seuratessaan heidän urakehitystään lähietäisyydeltä.

– Näiden jätkien kanssa on niin hieno tehdä tätä hommaa. Ahkeruus, halu tehdä ja kehittyä on koko ajan ollut niin kova. Henkka ja Sasha pumppaavat toisiaan ja sitten Jori ja Strömberg pumppaavat toisiinsa tekemisen meininkiä. On hieno katsoa, miten iso on kaverin ja sen porukan merkitys.

Huhtikuussa 40 vuotta täyttänyt Nieminen on siinä ryhmässä – jos ei nyt vanha, niin – keski-ikää lähestyvä. Nuoren kaartin into on selvästi tehnyt vaikutuksen.

– Olen kyllä ollut saamapuolella. Jos miettii, mitä tästä on saanut, niin onhan se hienoa, että on saanut seurata heidän uraansa näin tiiviisti, Nieminen sanoo.