Ville Husson tähtäin NHL:ssä jo alkavalla kaudella

Ville Husso pelasi koko junioriuransa HIFK:n punaisissa. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto
Ville Husso pelasi koko junioriuransa HIFK:n punaisissa. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Kotimaisen Liigan parhaaksi maalivahdiksi kaudella 2015-16 valittu ja HIFK:n samaisen kauden loppuotteluihin torjunut Ville Husso pelasi viime kauden St. Louis Bluesin farmiyhteistyöseuroissa AHL:ssä ja ECHL:ssä.

Kaikki ikäkausimaajoukkueet läpikäynyttä 22-vuotiasta Hussoa pidetään yleisesti Bluesin organisaation kovimpana maalivahtilupauksena.

Muiden Pohjois-Amerikassa pelaavien kiekkoilijoiden tapaan Hussokin saapui kesäksi takaisin koti-Suomeen harjoittelemaan.

- Kesätreenit ovat menneet hyvin. Tulin toukokuun puolessavälissä Suomeen, ja pidin siitä kesäkuun alkuun omatoimista treenaamista. Sen jälkeen sitten olen treenannut saman valmentajan ja porukan kanssa kuin parina aiempanakin vuonna nyt nämä kaksi kuukautta.

Yksin ei tarvitse rehkiä, vaan samassa porukassa on mukana myös muita nimekkäitä suomalaiskiekkoilijoita.

- Meitä veskareita on minä, Kevin Lankinen ja Niko Hovinen, ja kenttäpelaajia on Julius Honka, Leo Komarov ja Mikael ja Markus Granlund. Jori Lehteräkin oli hetken aikaa mukana.

Husso harjoittelee Suomessa vielä noin kuukauden verran, ennen kuin on edessä paluu Pohjois-Amerikkaan.

- Syyskuun 14. päivä alkaa St. Louisin leiri. Minun ei tarvitse tänä vuonna mennä pelaamaan junioriturnaukseen niin kuin viime vuonna, kun olin mukana Traverse Cityssä nuorten lupausten turnauksessa.

Kaksi eri sarjatasoa ja kuukauden loukkaantuminen

Ensimmäinen kausi uudella mantereella voi olla varsinkin maalivahdeille todella vaikea. Hussolle debyyttikaudesta jäi kuitenkin positiiviset fiilikset.

Todella hyvä mieli jäi kaudesta.

- Näin jälkikäteen ajateltuna todella hyvä mieli jäi kaudesta. Olihan se alku aika vaikea. Ihan uusi paikka, uudet äijät ja kaikki. Olin kuitenkin tottunut kolme vuotta menemään tuttuun paikkaan HIFK:n hallille, ja nyt kaikki olikin ihan uutta.

Husso aloitti kauden AHL:ssä Chicago Wolvesissa, mutta jo lokakuun puolessavälissä tuli passitus tasoa alemmas ECHL:ään.

- Kun jouduin ECHL:ään pariksi kuukaudeksi, niin tuli sellainen fiilis, että ei tässä aina mennäkään vain eteenpäin. Onneksi siellä meni hyvin, ja jouluna pääsin takaisin AHL:ään, jossa pelitkin alkoivat kulkea.

Ammattiurheilu näytti Hussolle vielä ikävämpää puoltaan alkukeväästä, kun hän joutui loukkaantumisen myötä sivuun peleistä. Se ei onneksi jäänyt kuin hidasteeksi.

- Helmikuussa tuli ikävä loukkaantuminen, ja olin kuukauden verran pois peleistä. Viikkoa ennen kuin tulin takaisin, St. Louis treidasi Pheonix Copleyn pois, ja pääsin sen myötä pelaamaan aika paljon. Pelasin kaikki pudotuspelit, niin jäi kyllä hyvä maku, vaikka olisimme voineet pidemmällekin mennä. Putosimme toisella kierroksella, mutta henkilökohtaisesti olen tyytyväinen omaan kauteeni.

Liigojen välillä isoja pelillisiä eroja

AHL:llä on Suomessa maine bussiliigana, jossa pelaajat yrittävät vain yksin tehdä mahdollisimman paljon pisteitä ja esiintyä edukseen päästäkseen NHL:ään. Husson mukaan se on kuitenkin ihan täysiverinen ammattilaissarja.

- Hyvä meininki AHL:ssä pääasiassa on. Liigassahan kaikki oli aivan viimeisen päälle, pelipäivän ruoat oli esimerkiksi hoidettu hallilla, mutta AHL:ssä se pitää itse hoitaa. Muuten kyllä sielläkin pidetään hyvää huolta pelaajista.

Odotukset nuorella maalivahdilla olivat aikalailla Liigan mukaiset.

- Odotin, että siellä olisi asiat hoidettu vähintäänkin yhtä hyvin kuin Suomessa. Ruokailut ja sellaiset ovat aika pikkujuttuja, mutta olisi odottanut että ne hoidetaan. Mutta aikalailla odotusten mukaista se oli lopulta.

Isommat erot Suomeen nähden ovat kaukalossa. Pohjoisamerikkalainen pelityyli eroaa melko paljon suomalaisesta.

- Pelillisestihän se on vähän nopeampaa siellä. Joka paikasta lauotaan ja pelaajia tulee maalille ja kovaa. Se tietysti oli tiedossa jo kun lähdin. Pelin rytmin muutos on niin iso asia, että se ei ihan parissa ensimmäisessä pelissä tule, vaan se vaatii vähän enemmän aikaa, että siihen tottuu. Hyvin se lähti melkein heti siitä sitten rullaamaan.

Jos hallilla ei ole edes omaa punttisalia, niin voiko sitä kunnolla kutsua ammattilaisseuraksi?

Kun AHL:stä mennään vielä pykälää alaspäin, päädytään ECHL:ään eli East Coast Hockey Leagueen.

- Siellä on jo isojakin eroja AHL:ään. Jos hallilla ei ole edes omaa punttisalia, niin voiko sitä kunnolla kutsua ammattilaisseuraksi? Asuin viiden jätkän kanssa omakotitalossa, ja sieltä yhden slovakialaisen kanssa kävimme aina iltaisin paikallisella golf-klubilla salilla, kun sitä sai käyttää.

- Peleissä eron huomaa siinä, että jengi haluaa vain tehdä pisteitä, ja näyttää että ne kuuluisivat AHL:ään tai NHL:ään, puolustaminen aika usein jää. Siellä tulee veskarin kannalta pahoja tilanteita vähän väliä.

Husson tilastot ECHL:stä eivät vakuuta, mutta sen selittääkin pitkälti juuri sarjojen pelitapojen ero. Myös entinen NHL-maalivahti Ty Conklin on painottanut samaa Hussolle.

- Conklin on St. Louisin maalivahtien kehitysvalmentaja, ja hän sanoi että peli helpottuu mitä ylemmäs täällä siirtyy. AHL on helpompi kuin ECHL, ja NHL on sitten siitä vielä helpompi. Siellä tietää aina, mitä pelaajat tekevät ja mihin ne pystyvät, jolloin siihen pystyy valmistautumaan. ECHL:ssä se ei muistuta aina ammattijääkiekkoa, enemmän sellaista meininkiä kuin ehkä jossakin kesäjäillä.

Vertailukohta ECHL:n tasolle löytyy Suomesta.

- Mestis on aikalailla saman tasoinen kuin ECHL. Suht' samanlaista peliä, mutta Mestiksessäkin pyritään toteuttamaan jonkin sortin pelitapoja, jolloin peli pysyy paremmin kasassa kuin ECHL:ssä. Samantasoisia pelaajia silti aikalailla.

Tavoite ylhäällä

Husson kesätreenit Suomessa jatkuvat vielä elokuun ajan. Tavoitteet rapakon taakse ovat kuitenkin jo selvät.

- Syyskuun alussa hyvillä mielin takaisin sinne, ja ei muuta kuin syömään Carter Huttonia tai Jake Allenia. Tavoite olisi olla ensi kaudella jo ylhäällä jossakin kohdassa. Ei välttämättä heti, mutta tavoite olisi saada ensimmäiset pelit jo ensi kauden aikana. Sitten kun sen näytönpaikan saa, niin pitää onnistua ja pysyä siellä ylhäällä.

- Jossain vaiheessa se näyttöpaikka tulee, kun jaksaa vaan tehdä hommia. Sitten kun se tulee, niin pitää vaan olla hyvä itseluottamus ja rento fiilis, ei mitään pönötystä.

Olen vähän sellainen hokinörtti.

Husso kilpaili koko juniorimaajoukkueuransa ykkösvahdin paikasta samanikäisen Juuse Saroksen kanssa. Nashvillessä Pekka Rinteen kakkosvahdiksi viime kaudella nousseen Saroksen ura on ollut tiukassa seurannassa myös Hussolla.

- Seuraan aika paljon muiden suomalaisten menoa. Juusea on hieno seurata vierestä. Meillä on ollut kova kamppailu hänen kanssaan maajoukkueessa aina. Hienosti on mennyt Juusella. Vaikka hän on pienikokoinen, niin pystyy silti pelaamaan NHL:ssä, mikä on hieno nähdä.

Aikaeron myötä kotimaassa pelattavat pelit tulevat Pohjois-Amerikassa jo aamupäivän tienoilla. Sen myötä Hussokin ehti seurata myös kotimaista kiekkoilua.

- Joitakin pelejä kerkesin Ruudusta katsella aina silloin tällöin. Pleijareita sitten melkein kaikki pelit. Aika aktiivisesti seuraan kyllä mitä tapahtuu sekä Suomessa että Pohjois-Amerikassa, olen vähän sellainen hokinörtti.