Veli-Pekka Ketola: "En usko Suomessa olevan intohimoisempaa kiekkopaikkaa kuin Pori"

Yksi Ässien historian ja myös Veli-Pekka Ketolan suurimmista tähtihetkistä. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Ässät pelaa tänään 50-vuotisjuhlaottelunsa. Vastassa on HIFK.

50 vuotta on pitkä aika, eikä Ässien merkitys seurana ole Porissa ihan vähäinen. Merkityksen osaa parhaiten kuvailla Veli-Pekka Ketola, seuran todennäköisesti legendaarisin ja tunnetuin pelaaja kautta aikojen.

- Porin kokoisessa paikassa Ässillä on ilmeinen asemansa. Ässien voittaessa myös koko Porin kaupunki voittaa. Tappion hetkellä nimenomaan Ässät häviää, Ketola naurahtaa.

- En usko, että Suomessa on intohimoisempaa paikkaa jääkiekolle kuin Pori. Yhteisö Ässien takana on voimakas ja seura on kahvipöytien puheissa ympäri vuoden. Voiton ja tappion välinen ero on kuin yö ja päivä. Edellisen pelin lopputulos vaikuttaa mielialoihin erittäin vahvasti.

Ketola on ollut Ässien mukana koko seuran historian ajan. Mukaan mahtui myös pitkä pätkä, milloin hän ei peleissä käynyt. Seura oli silti koko ajan mukana jollain tavalla hänen arjessaan.

- Alusta asti olen ollut mukana Ässien matkassa. Pienen kädenväännön takia siinä tuli taukoa peleistä, mutta ei rakkaus lajiin ja seuraan koskaan minusta poistunut. Katselin vaan pelejä salaa. Heikki Riihiranta minulle sanoikin, että mene nyt jo sinne hallille, kun kuitenkin koko ajan Ässiä seuraat ja pelejäkin katsot.

Ketola on ollut Ässissä melkeinpä kaikissa rooleissa. Pelaajana, valmentajana, toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Mikä tehtävistä on ollut vaikein ja mikä helpoin?

- Olen tosiaan tehnyt Ässissä melkein kaikkea, mutta bussia en ole koskaan vieraspeleihin ajanut. Pelaajan homma oli ylivoimaisesti helpointa. Kaikki passattiin nenän eteen, eikä siinä joutunut tekemään oikeastaan mitään muuta kuin pelaamaan ja harjoittelemaan.

- Vastaavasti valmentajan työ oli kaikkein vaikeinta. Siinä oli pahimmillaan aika yksin. Voittojen hetkillä selkään taputettiin porukalla, mutta tappioiden jälkeen oli raskasta. Yleensä kolme peräkkäistä tappiota tarkoitti sitä, että päätä alettiin vaatimaan vadille.

Ketola oli Ässien toimitusjohtaja samaan aikaan, kun hän oli joukkueen päävalmentajana. Yhtälö kuulostaa nykypäivänä jopa mahdottomalta. Pystyikö töissä keskittymään kunnolla molempiin rooleihin?

- En usko, että se olisi mahdoton nykyäänkään, jos ympärille on rakennettu hyvä tiimi. Tietynlaista luonnetta se totta kai vaati. Itse en stressaa asioista liiaksi, vaan päästän höyryt pois kuntoilemalla tai kävelemällä ulkona. Jos ottaa helposti negatiivisista kommenteista itseensä, olisi tehtävä luonnollisesti mahdoton, Ketola näkee.

- Peli ei ole kuitenkaan muuttunut, eli siinä mielessä se voisi onnistua. Paljon on tullut uusia termejä, mutta ne ovat tuttuja asioita pelissä, jota on pelattu todella kauan. Nyt kaikilla taktiikoilla on vain oma nimensä. 60-luvulla niitä tehtiin samalla tavalla, mutta ilman hienoja nimiä.

Päivän juhlallisuuksissa Ketolalla on oma roolinsa. Hän pelaa Ässien ja HIFK:n alumniottelussa, on mukana Ässien historian ensimmäisen joukkueen esittelyssä, ja Ketola pitää myös juhlapuheen ennen illan ottelun alkua.

- Kyllä tapahtuma on minulle tärkeä, koska olen niin pitkään ollut mukana tässä hommassa tavalla tai toisella. Ilman muuta 50 vuotta on enemmän kuin pelkkä luku. Sen taustalle sisältyy valtavasti historiaa ja muistoja. Hienoimpina juttuina tietysti mestaruudet, Ketola päättää.