Vanha kunnon persmiina

Ilveksen Antti Kangasniemi ylittää keskialueen ja purjehtii Lukon puolustusalueelle. Puolustaja Jesse Virtanen luistelee päin ja kyyristyy matalaksi. 

Hyökkääjä Juhani Jasu antaa vielä lisävauhtia. Kangasniemi kierähtää, ja luistimet osoittavat hetken kohti Äijänsuon hallin kattoa. 

Siinä oli vanhan ajan tyyliä, kunnon ”old school hockeytä”. Kunnon persmiina. 

”En tiedä mistä taklaus tuli”

– En tiedä oikein, mistä se tuli. Kangasniemi oli pääsemässä ohi, eikä ollut oikein muuta vaihtoehtoa, Virtanen muistelee. 

Virtasen mukana hän uskalsi mennä tilanteeseen vähän rohkeammin, kun Jasu tuli takaa apuun. 

– Aika harvoin tuollaisia tasavoimaisia hyökkäyksiä tulee. Yleensä tulee ylivoima- tai alivoimahyökkäyksiä. 

Vielä 1990-luvun alkupuolella peleissä nähtiin huomattavasti useammin vastaavia lonkkataklauksia. Peli oli sen verran hitaampaa, että taklauksen ehti virittää. 

Jarmo ”Maukka” Kuusisto on tunnettu kunnon persmiinastaan, jonka uhriksi joutui lukuisia vastustajia. Kuusiston erinomainen luistelutaito helpotti tähtäämistä. 

– Kyllä minäkin niitä Maukan taklauksia muistan. Jos nyt niitä yrittäisi enemmän, mies menisi monta kertaa ohi.  

Virheiden ja jäähyjen pelko jarruttaa

Lonkkataklauksessa pakin pitää luistella poikittain tai hyökkääjää vastaan, mikä on aina riski. Ohi mennyt pommi tietää väistämättä ylivoimahyökkäystä – ja aika pian viltitystä. 

– Yksi virhe tietää häviötä ja kaksi virhettä kahden maalin häviötä, Lukon valmentaja Juha Vuori kärjistää. 

Kaiken lisäksi sekava tuomarilinja jarruttaa pelaajia. Tuomarit viheltävät SM-liigassa herkästi isojakin rangaistuksia leikkaamisesta, jos pakki vetää itsensä matalaksi ja osuu vastustajan polviin. 

– Vanha sääntö, että saa tehdä, muttei jäädä kiinni, Vuori virnistää.