Kausiennakko: Välivuosi ei kuulu oululaisten sanavarastoon

Vaativa yleisö takaa sen, että kärppäpaitojen pitää vääntää tälläkin kaudella tulostavoitteiden eteen tosissaan. Arkistokuva: Pekka Lehmuskallio

Kärpät mestaruuteen vuonna 2004 valmentanut Kari Heikkilä käytti sanan miekkaa ja osui KHL-vuosinaan asian ytimeen.

”Jos Oulussa pärjää valmentajana, mikään ei enää huimaa, ja pärjää varmasti ihan missä päin maailmaa tahansa.”

Kysymys on paineista, ja avainsana on vaativuus, eikä se rajoitu pelkästään valmennusjohdon ja pelaajien väliseen vuoropuheluun.

Eniten Oulussa vaatii yleisö, joka ei tunne välivuosia. Kaupungissa kauhistellaan edelleen, kun vuosina 2010–2013 Kärpät ei päässyt pelaamaan mitaleista. 2000-lukuun mahtuu sentään kuusi mestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.

On kysymyksessä sitten uskollinen kärppäfani, peruskatsoja tai korujaan helisyttävä yritysjohtajan pikku rouva. He kaikki vaativat äänekkäästi menestystä joka vuosi. Heille vain paras on kyllin hyvää.

"Kärppien kannalta on kuitenkin lohdullista, että synnyinkaupunkiinsa Ouluun jäivät 35-vuotiaat ikätoverit ja suuret suunnannäyttäjät Lasse Kukkonen ja Mika Pyörälä."

Alkusyksystä 2016 puhuttaessa tilasto on varsin omituinen. Kärpät voitti kaikki pelaamansa neljä CHL-ottelua, mutta jokaisessa neljässä harjoitusottelussa tuli kuonoon.

Onko tämä nyt ymmärrettävä niin, että harjoitusotteluissa harjoitellaan, mutta kun panoksena ovat sarjapisteet ja jatkopaikka, Kärpät panee kaiken likoon?

Niin tai näin, Kärppien palapeli on vielä vaiheessa. Eikä ihme, sillä joukkueesta lähti viime kauden päätteeksi peräti 18 pelaajaa, ja tilalle tuli sama määrä uusia. Kärppien kannalta on kuitenkin lohdullista, että synnyinkaupunkiinsa Ouluun jäivät 35-vuotiaat ikätoverit ja suuret suunnannäyttäjät Lasse Kukkonen ja Mika Pyörälä.

Ilman heitä uuden palapelin kokoaminen olisi jopa mahdoton tehtävä.

"Kärpiltä puuttuu hyökkäyslaidoilta kliininen viimeistelijä, maalintekijän prototyyppi, joka iskee kiekon pussiin silloin kun paikka aukeaa."

Kovissa liemissä keitetty uusi päävalmentaja Kai Suikkanen sai liigakauden kynnyksellä huojentavia uutisia. Joukkueen sentteriosasto nimittäin on kuosissa. Nivusvaivoistaan toipunut John Albert nousee suuresta tuntemattomuudesta suuriin otsikoihin, Niklas Olausson on monikäyttöinen kahden suunnan luottosentteri, ja KalPassa 26-vuotiaana kukkaan puhjennut Mikael Ruohomaa takoo tehopisteitä tasaiseen tahtiin. On makuasia, kuka kolmikosta saa velvoittavan ykkössentterin paikan. Ehkä kukin vuorollaan.

Ei hyvää, ettei jotain pahaakin. Kärpiltä puuttuu hyökkäyslaidoilta kliininen viimeistelijä, maalintekijän prototyyppi, joka iskee kiekon pussiin silloin kun paikka aukeaa. Kutsukaa apuun siis Mika Pyörälä – monipuolisuusihme, joka voi hyvinkin nousta sisäisen maalipörssin ykkösnimeksi.

Puolustuksessa Shaun Heshka on vaarallinen viivapelote, mutta uuden kiekollisen johtajan viitan voi sovittaa 21-vuotiaan Taneli Ronkaisen harteille. Norjalaisvahvistus Nicolai Bryhnisveen on tärkeä osa alakertaa.

Ennen liigakautta Suikkanen peluutti maalivahteja vuorotellen, mutta valistuneen arvion perusteella Jussi Rynnäs saa enemmän vastuuta ja minuutteja kuin Sami Aittokallio.

Vuosi sitten Kärpistä NHL.ään lähtivät Joonakset Donskoi ja Kemppainen. Nyt suuren veden taakse lentävät Markus Nutivaara, 22, Sebastian Aho, 19, ja Jesse Puljujärvi, 18.

Kuka nykyjoukkueesta lähtee vuoden kuluttua?

John Albert.

 

Läpimurto. Hyvät naiset ja herrat, saako esitellä puolustuspään kiekollisen liiderin Taneli Ronkaisen, 21. Kuusamossa syntynyt, mutta Kärppien juniorimyllyn kolunnut Ronkainen nousi viime keväänä hetkeksi parrasvaloihin, kun hän ratkaisi Oulussa pelatun pronssiottelun 3–2:een. Ronkaisessa on paljon samaa kuin Columbus Blue Jacketsiin lähteneessä Markus Nutivaarassa. Hyvin liikkuva ja oivaltava pakki.

Kivijalka. On yksi pelaaja, jonka johtajuutta, joukkueen eteen pelaamista ja voitontahtoa ei voi koskaan korostaa liikaa. Lasse Kukkosella on maailman suurin kärpän muotoinen sydän. Kapteeni pitää huolta, että vaatimustaso joukkueen sisällä pysyy korkeana illasta toiseen. Hänellä varaa vaatia muilta, koska hän vaatii itseltä niin äärettömän paljon.

Uhkakuva. Miksi verkko ei heilu, Mikko Lehtonen? Syöttöpisteitä neljässä CHL-ottelussa ja neljässä harjoitusottelussa syntyi yhteensä neljä, mutta kookkaan (194 cm) laitahyökkääjän enskimmäinen kärppämaali on vielä tekemättä. Vielä puolikymmentä vuotta sitten mies takoi Providence Bruinsissa ja Skellefteåssa kunnioittavia maalimääriä 28, 23 ja 30, mutta viime vuosina ruuti on ollut varsin märkää.