Välipäivän väite: Maali- ja puheanalyysi paljastaa TPS:n kipupisteen – "Pitkiä sarjoja ei voiteta hosumalla"

Päävalmentaja Kalle Kaskinen antaa Jonne Virtaselle ohjeita trapin murtamiseen. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto.

Puheeseen kohdistuva analyysi kohdistuu kirjoitettuun, puhuttuun tai merkein viestittyyn kielen käyttöön. Yksi analyysitapa on kohdistaa katse käytettyihin sanoihin.

TPS–Tappara-sarjan kohdalla huomio väistämättä kiinnittyy trappiin, keskialueen tiiviiseen puolustuspeliin.

Torstaina TPS:n puolustaja Lucas Ekeståhl Jonsson lähetti Kiekkoareenan haastattelussa piikin Tapparan suuntaan.

- Se oli shokki. Odotin, että Tappara tulisi edes hieman enemmän päälle ja pelaisi dynaamisemmin. En odottanut, että he jäisivät makaamaan pelin alle ihan noin paljon. Ei tätä kovin intensiiviseksi matsiksi voi sanoa. Jääkiekko on nopea peli, mielestäni ohjauspeliä ei pitäisi pelata noin paljon.

Perjantaina samaa laulua Kiekkoareenalle lauloi Oula Palve.

- Harmi yleisönkin kannalta, kun Tappara pelaa hitaita lähtöjä omista ja träppää. Vaikea siinä on itsekään yrittää mitään muuta kuin pelata träppiä, jolloin peli on hidasta. […] aika paljon tuntuu, että vastustaja vain tsippailee päätyyn ja tulee kovaa päälle. Kun me yritämme hyökätä, siellä on trap vastassa.

Jos Ekeståhl Jonssonille trappi oli shokki, Tomi Kalliolle asia oli ilmeisesti tuttu.

– Ei se [trap] häiritse, kun se on etukäteen tiedossa. Toinen asia olisi sitten, jos joku joukkue tekisi sen aivan yllättäen. Meille Tapparan pelityyli on tässä viime vuosina tullut sen verran tutuksi, ettei siihen kyllä kukaan turhaudu. (Iltasanomat 6.4.2018).

Tuliko Tapparan trap TPS:lle yllätyksenä vai ei? Kallio tiesi, mutta muut eivät? Vai oliko Ekeståhl Jonsson kenties jäänyt ruotsalaisena kielimuurin taakse?

Jos puhe kertoo trapista, niin mistä sitten itse peli kertoo?

Maalit voidaan yksinkertaistettuna jakaa syntyneiksi suorien hyökkäysten, päätypelien tai riistojen kautta. Suorat hyökkäykset lähtevät kontrolloidusti omalta puolustusalueelta, päätypelillä tarkoitetaan hyökkäysalueella tapahtuvaa kiekonsiirtelyä ja riisto käynnistää nopean vastahyökkäyksen.

Tappara teki KalPa-sarjassa tasakenttämaaleistaan lähes puolet suorien hyökkäysten kautta, kun TPS ei tehnyt SaiPaa vastaan yhtään. Myös KalPa teki Tapparaa vastaan puolet tasakenttämaaleistaan suorista hyökkäyksistä – tosin määrällisesti niitä oli vain kaksi. SaiPa teki tasakenttämaaleistaan 25 prosenttia suorista hyökkäyksistä.

KalPan, Tapparan, SaiPan ja TPS:n puolivälieräsarjojen maalit tasakentällisin.

Tappara–KalPa-sarjassa tasakenttämaaleista siis lähes puolet syntyi suorista hyökkäyksistä, kun TPS–SaiPa-sarjassa vastaava lukema oli vain 15 %.

Jo TPS–SaiPa-sarja oli siis hyvin tarkkaa keskialueen pelaamista, itse asiassa tarkempaa kuin Tappara-KalPa.

Tapparaa vastaan TPS on tehnyt tasakentin kaksi maalia, joista toinen on päätypelistä ja toinen suorasta hyökkäyksestä. Tappara on tehnyt tasakentin kaksi maalia päätypelistä ja yhden riistosta.

TPS-Tappara-sarjan maalit tasakentällisin.

Pudotuspelisarjoja on paha verrata toisiinsa, mutta se päätelmä on helppo tehdä, että sekä SaiPa, TPS että Tappara tukkivat keskialueensa tehokkaasti, mutta KalPalla se vuosi.

TPS:n ensimmäinen maali Tapparaa vastaan syntyi suorasta hyökkäyksestä. Se oli TPS:n pudotuspelikevään ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa maali suorasta hyökkäyksestä. Tappara taas ei ole tehnyt TPS:ää vastaan yhtään maalia suorasta hyökkäyksestä. Liioitellen voisi väittää, että Tapparan keskialue on vuotanut enemmän kuin TPS:n.

Mistä turkulaisten turhautunut puhe sitten kumpuaa?

Sanoilla peitetään, hämätään ja nostetaan. Päävalmentaja Jukka Rautakorpi on koko kauden puhunut Tapparan pelaajalähtöisyydestä.

Miksi Rautakorpi on jauhanut asiasta haastattelusta toiseen? Rautakorpi ja Tappara eivät varsinaisesti ole tunnettuja ihmisläheisestä johtamistavastaan. Toistamalla uutta agendaansa Rautakorpi haluaa varmistaa, että muutos huomataan.

Kertooko turkulaisten trap-puhe kenties siitä, että he haluavat muuttaa Liigan pelityyliä sen imagon kehittämiseksi? Pelaajia ei tässä vaiheessa kautta kiinnosta markkinointipuhe hevon humppaa. Tai jos kiinnostaa, he ovat väärässä paikassa.

Ei, kyse on turhautumisesta. Toki TPS on lyönyt päätään Tapparan tiiviiseen keskialueeseen, mutta sama pätee myös toisinpäin. Kyse on turhautumisesta tappioon, keskialueen ylittämisen heikkouden ja oman viimeistelyn tehottomuuden peittelystä.

Voidaan esittää myös toinen näkökulma.

Välieräsarja on luonnollisesti herättänyt paljon keskustelua myös kannattajien keskuudessa. Jatkoaika-keskustelupalstalla nimimerkki Hyzzo kirjoittaa: ”Itse ihmettelen myöskin tuota Tapparan pelaamista, rahkeita varmasti olisi dominoivaankin pelitapaan tuolla rosterilla?”

Tähän vastaa Tappara-henkinen nimimerkki Apheu: "Ehkä tuosta teidän asenteesta huomaa, että TPS ei ole kauheasti pudotuspelejä viime vuosina pelannut. Playoffit ovat äärimmäisen kovaa taistelua jokaisesta metristä, eikä pitkiä sarjoja voiteta hosumalla, vaan iskemällä oikeassa kohdassa lujaa."

TPS ei ole pelannut välierissä kahdeksaan vuoteen. Saattaa olla, että ainakaan turkulaiset kannattajat eivät ole aivan nykytodellisuudessa kiinni. 1990-luvulla, TPS:n kulta-aikoina, pelissä oli vielä tilaa hassutella, kujeilla, kikkailla ja soitella viulua. Noista kunnianpäivistä on kuitenkin jo aikaa, ja maailma on muuttunut, koventunut ja valitettavasti kenties myös tylsistynyt.