Vaatii vastauksen: Saavatko seurat pyytää finaalien lipuista mitä haluavat?

Oulun Raksilan yleisökapasiteetti on 6614. Jo nyt lauantain kolmanteen finaaliin on myyty enemmän lippuja kuin tiistain finaaliavaukseen. Lippujen hintoihin on tullut välieristä parin euron korotus. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Tämän kevään liigafinaalien hintahaitarilla on leveyttä runsaat neljä kymppiä, tarkalleen ottaen 46 euroa. 

Oulun Raksilassa pääsee loppuottelutunnelmaan edullisimmillaan 12 eurolla. Kalleimmat normaalipaikat ovat Tampereen Hakametsän 58 euron hintaisia istumapaikkoja.

Seisomapaikkalippu Tapparan finaaliotteluihin maksaa aikuisilta 33 euroa, alle 16-vuotiailta kuusi euroa vähemmän. Oulun Raksilassa seisomaan pääsee 12–16,50 eurolla.

Hakametsässä on 1359 seisompaikkaa eli täpötäysi seisomakatsomo tuottaa seurojen yhteiseen playoff-pottiin enimmillään noin 61 000 euron rahasumman. 

Vaikka Oulussa seisomapaikkoja on enemmän kuin Tampereella, maksimituotto jää huokeutensa vuoksi miltei kolmasosaan Hakametsän vastaavasta. Jos Raksilan 1749 seisomapaikkaa täyttyvät viimeisiä jalansijoja myöten, yhteissumma kohoaa runsaaseen 20 tuhanteen euroon.

Netin kautta toimitusmaksu nostaa Oulun edullisimpien seisomapaikkojen hintoja niin, että lippu maksaa 14 euroa ja 50 senttiä. Tapparalla hinta on sama ostopaikasta riippumatta.

SM-liigan kilpailutoimenjohtaja Arto I. Järvelä, miten on mahdollista, että lippujen hinnoittelu vaihtelee niin paljon kahden eri paikkakunnan välillä?
– Ei meillä ole mahdollisuutta hinnoitella lippuja niin, että eri paikkakunnilla olisi samat hinnat. Joka paikkakunnalla ja alueella on oman näköisensä tilanne. On erilaisia halleja, katsomokapasiteetteja ja tilanteita. 

Millaiset asiat vaikuttavat hinnoitteluun?
– On ihan selvä, että Helsingissä ovat kalleimmat liput. Niinhän se menee kaikessa bisneksessä, että markkinat ohjaavat, missä mennään. Sellainen ei vain toimi, että Helsingissä, Lappeenrannassa ja Oulussa olisi yhtenäinen hinnoittelu.

– Esimerkiksi Oulun nurkkapaikoilla näkyvyys on aika huono, jos tällaisia näkörajoitteita on, se näkyy luonnollisesti lippujen hinnoissa. Galleissa on myös muita eroja, toisissa aitioita on hyvinkin runsaasti, osassa vähän.

Suomen vanhimman jäähallin yleisökapasiteetti on vaihdellut vuosien varrella. Hakametsän alkuaikoina 1960-luvulla katsomoon mahtui yli 10 000 lipun ostanutta. nyt kapasiteetti on 7300. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Meneekö hinnoittelu niin, että seurat ehdottavat ja Liiga hyväksyy?
– Periaatteessa kyllä. Me katsomme sen, että hinta on relevantti esimerkiksi runkosarjan hintoihin nähden. 

Missä vaiheessa hinnat lyödään lukkoon? 
– Ne on päätetty jo ennen playoffien alkua. Sen on oltava niin jo siksi, jotta playoff-kausikortit osataan hinnoitella linjan mukasesti.

Muistatko vuosien varrelta tilannetta, että SM-liigan olisi ollut syytä puuttua hinnoitteluun?
– Ainahan sitä on matkan varrella monesta asiasta neuvoteltu. Tyypillisiä ovat tilanteet, että matkan varrella on tullut yllätyksiä, eli joukkue on pärjännytkin paremmin kuin ehkä on odotettu. Siinä sitten on tullut erilaisia tllanteita kysyntään ja tarjontaan kuin on ajateltu.

Finaalien tässä vaiheessa kallein istumalippu on Hakametsän 58 euron paikka. Miltä se kuulostaa?
– Liigafinaalit ovat paras tuote, mitä meillä on tarjolla. Kun pelataan Suomen mestaruudesta, niin ovathan ne ihan eri pelejä kuin runkosarjan ottelut keskellä talvea. Kyllä niitä pitääkin arvostaa. 

Kiekkoareena kertoi pudotuspelien rahanjako-kaavan viimeksi viime perjantaina.

Playoffien pääsylipuista ensimmäisellä kierroksella ja puolivälierissä kotijoukkue saa pitää tulot itse. Yhteiseen pottiin menevät lipputuotot välieristä, finaaleista ja pronssiottelusta. Osallisiksi pääsevät kaikki kymmenen pudotuspeleihiin yltänyttä liigaseuraa.

Potti jaeteaan lopullisten sijoitusten perusteella joukkueiden kesken niin, että: mestarille menee 23 prosenttia, hopeamitalistille 21, pronssimitalistille 18 ja neljänneksi sijoittuneelle 15 prosenttia... Kymmenenneksi jäänyt kuittaa kahden prosentin osuuden.