Väärin voitettu?

Iltalehden raumalaislähtöinen toimittaja Vesa Parviainen hehkutti Facebookissa Lukon voittoa Jokereista puolivälierissä.


– Tolla porukalla. Olen sanaton.

– Mikä porukas oli vikana, vastasi vanha raumalaiskettu Pekka ”Peku” Laaksonen.

Legendaarinen raumalaishuoltaja ja suuri jääkiekon ystävä osui niin oikeaan, kuten yleensä aina.  

Tosiaan, jälkipuintia kuunnellessa on voinut saada sen mielikuvan, että Lukossa on tosiaan joku vikana, vaikka joukkue ylti kaikkien aikojen saavutukseen SM-liigan historiassa.

Varsinkin valtakunnanmedioissa työskentelevät toimittajat ovat analysoineet välieräpaikan ratkettua, että Lukko on vain Petri Vehasen ja Justin Azevedon varassa.

Jokereiden epäonnistuminen on ollut yleisempi ”tutkintalinja” kuin Lukon onnistuminen.

Väittävät, että Lukko pelaa epäjääkiekkoa, jossa vain puolustetaan ja kytätään vastaiskuja.

Mitä Lukon olisi pitänyt tehdä? Lähteä yltiöpäiseen hyökkäykseen ja hävitä?

Eikö voisi vaan rehellisesti antaa arvoa sille uhrautumiselle, joka teki ihmeen mahdolliseksi.

Ensin on vuosikausia hehkutettu, miten Lukko on virkamiesjoukkue, joka ei laita kaikkeaan peliin. Sitten kun pelaajat ylittävät itsensä altavastaajana, se on antijääkiekkoa.

Ja onko siinä jotain väärää hankkia sarjan paras maalivahti ja ykkössentteri? Muillakin joukkueilla on siihen siirtomarkkinoilla täysi mahdollisuus.

Hyvän maalivahdin käyttäminen ei ole dopingia, se on jääkiekossa täysin sallittu teko.

Tilanne on samankaltainen kuin jalkapallon MM-karsintapelissä, jossa Suomi venyi tasapeliin Espanjan kanssa.

– Ne vaan laittoivat bussin omalle puolustusalueelle ja puolustivat, kuului monen arvio.

Yritä itse mennä kentälle ja puolustaa Espanjaa vastaan. Iniesta voi laittaa aika nopeasti pallon haaroista.

Puolustaminenkin vaatii pallopeleissä taitoa ja taktista silmää.

Peli on rehellinen. Se ei valehtele koskaan.

Kääntäisin Lukon saavutuksen niin, että Azevedon ja Vehasen ohella niin sanottujen rivipelaajien tasonnosto ja itsensä likoon laittaminen oli iso tekijä voiton takana.

Lukon loppukausi on synnyttänyt niin monta inhimillistä sankaritarinaa.

Lauri Tukosella on kaikki vammat, jotka lääketieteen encyclopediasta löytyy, mutta silti hän pelaa.

Utelin neljännen Jokerit-pelin jälkeen Lauri Tukoselta, tekikö alivoimalla blokattu kiekko kipeää, koska irvistys oli niin kova. Tukonen ei edes muistanut tilannetta. Taisi olla flow-tila aika kova.

Otto Räty, Juho Tommila ja Eetu Koski heitettiin puskista elintärkeään kuudenteen peliin. Ja miten he uskalsivat pelata kuin aikamiehet.

Petri Koskisen kausi on ollut todella repaleinen, mutta hän on vaan jaksanut puurtaa. Runkosarjassa Koskinen pelasi kolme peliä kylkiluu murtuneena, mutta jäi sivuun vasta, kun valmentaja alkoi ihmetellä luistelua ja otti asian puheeksi.

Kuudennessa pelissä Jokereita vastaan Koskinen pelasi kauden parhaan pelinsä.

Näille tarinoille pitää antaa arvoa.

Ja jotenkin on sellainen tunne, että niitä stooreja tulee vielä lisää.