Uusi mies, vanhat jutut

Janne Niskala. (Kuva: Esa Urhonen)​
Janne Niskala. (Kuva: Esa Urhonen)​

Tuntuu kuin siitä olisi vain pari viikkoa aikaa, kun Janne Niskala touhusi Lukon pakistossa legendaarisen Omat pojat -projektin aikana kaudella 2001–02.

Niskala oli vielä aikamoinen raakile pelaajana, mutta väläyksiä taidoista nähtiin toki jo silloin. Levityssyötöt pakkipari Jaakko Harikkalan kanssa eivät ihan aina napsahtaneet lapaan. Sitä sattuu. Ylivoimapelissä näkyi jo varhain, että kyseessä on puolustaja, joka pystyy luoviin ratkaisuihin hyökkäyspäässä.

Niskala on kerännyt kovan kokemuspankin ulkomaan kiertueellaan. Hän on nähnyt Suomen sarjojen lisäksi, Englannin BISL:n,Sveitsin liigan, Ruotsin sarjan, NHL:n, AHL:n ja KHL:n. Matkan varrella käteen on tarttunut sellainenkin kiiltävä oheistuote kuin MM-kulta.  

Kun tapasin Niskalan hiljattain Raumalla, hänestä huikui uudenlaista tyyneyttä ja elinvoimaa. Jutut olivat tosin yhtä huonoja kuin ennen....

Niskala on joutunut viime vuosina miettimään kesällä käytännön järjestelyjä kohdemaassa ja sitä missä järjestyksessä pakkaisi kalsarit matkalaukkuun. Perheen liikuttaminen ympäri maailmaa ei ole ihan vasemmalla kädellä hoidettava homma. Nyt kun koti pysyy varmasti Raumalla, moiseen sähläykseen ei tarvitse lähteä.

Niskalasta on vuosien varrella kuoriutunut kivenkova ammattilainen, joka on silti onnistunut säilyttämään poikamaisen innon peliin. Se on iso arvo. Hän on varmasti ensimmäisten joukossa polkemassa kuntopyörää kopissa, mutta osaa silti nauttia treenien jälkeisistä kikkailuista jäällä.

Jos Niskala on kehittynyt vuosien varrella, niin on Lukko ja Liigakin.

Vielä 2000-luvun alkupuolella Lukko oli identiteettiään hakeva organisaatio, jonka katu-uskottavuus oli yhtä iso kuin vanhalla kettulogolla. Viime vuodet Lukko on ollut vakiovieras mitalipeleissä.

Lukon rahat ja nousujohteinen status houkuttelevat huippupelaajia. Esimerkiksi Ville Nieminen, Mikko Kousa ja Janne Lahti eivät siirtyisi seuraan, jonka toiminnassa on merkittäviä aukkokohtia.

Kausiennakot ovat pullistelleet vuosikausia juttuja teemalla ”Liiga kuolee”. Lähtijöitä on taivasteltu ja uhkakuvia maalailtu. Nyt meidän kirjureiden pitää keksiä jotain uutta itkettävää. Kun KHL kouristelee mammuttitaudissaan, Liigasta on tullut oikeasti houkutteleva vaihtoehto huippupelaajille.

Palkat eivät ole Liigassa KHL:n tasoa, mutta ne tulevat ajallaan. Matkustaminen on kävelyä puistossa verrattuna pitkiin lentoihin pitkin Venäjää. Liigahalleissa siivoojat moikkaavat tappionkin jälkeen.

Kun Niskala heittää Pitsiturnauksessa sen ensimmäisen ranteensa siniviivalta maalille, on aika hieman herkistyä.