”Uusi haaste tuo uutta virtaa”

Uusi Rauma lyö jääkiekkomaailman jättävälle Timo Elolle heti ennalta sovitun haastattelun aluksi eteen suoran kysymyksen: ”Pitääkö paikkansa, että lähdet mukaan ravintolabisnekseen?”. Hetken päänpyörittelyn jälkeen mies myöntää, että totta se on.

– Ei sitä voi kiistääkään. Kysymys on uusia tuulia raumalaiseen ravintolatarjontaan tuovasta projektista, jonka kanssa tullaan ulos lähiviikkoina, Elo kuittaa.

– Toistaiseksi on parempi, että vain minun nimeni on esillä, hän näkee.

Jääkiekkomaailmassa viimeiset 15 vuotta pyörinyt Elo sanoo asiaan päästyään olevansa tulevaisuudesta isosti innostunut.

– Jos 46-vuotias mies pääsee hyppäämään johonkin uuteen, se on aina iso asia. Täysin uusi haaste tuo automaattisesti myös uutta virtaa.

Ystävyyssuhteita ja luonteen lujuutta

Timo Elo kuvaa vuonna 1998 Lukon B-junioreista alkanutta jääkiekkovalmentajan taivaltaan merkittäväksi osaksi aikuisikänsä elämää.

– Jääkiekko on antanut äärettömän paljon erinomaisia ystävyys- ja kaveruussuhteita, mutta se on kasvattanut myös luonteen lujuutta. Valmentaminen on opettanut sietämään paineita, nykyisin ei enää häälähdä ihan pienistä asioista.

– Varsinkin liigajoukkueen kanssa työskentely oli jatkuvaa voittamisen paineen kanssa elämistä, vaikka en vastuuvalmentaja ollutkaan, Elo tiivistää.

Nikke, Pete, Vilsu, Bono, Make, Aleksi…

Leijonanosan valmentajaurastaan junioreita luotsanneelta Timo Elolta ei voi olla kysymättä, ketkä ovat olleet hänen uransa kirkkaimmat tähdet. Vastaus vaatii hetken miettimisrauhan.

–  Niskalan Janne on mennyt pisimmälle kaikista. Hän oli mukana siinä B-junnujoukkueessa, jonka kanssa urani aloitin. Missään nimessä en halua kuitenkaan väittää, että juuri minä olisin tehnyt Nikkestä tähtipelaajan. Kysymys on monen valmentajan työn summasta.

– Todella lahjakkaita pelaajia on ollut enemmänkin. Maalivahtien lisäksi ensimmäisenä tulevat mieleen Lammassaaren Pete, Vainiolan Vilsu, Nordlundin Make, Heikkisen Bono, Honkaheimon Otto ja viimeisimpänä

Saarelan Aleksi

. Ehdimme tehdä Aleksin kanssa yhteistyötä toki vain reilun kuukauden, Elo selvittää.

Luonteen lisäksi tarvitaan onnea

Mitä sitten on lahjakkuus jääkiekkoilijasta puhuttaessa? Elon mukaan kysymys on kaikkea muuta kuin yksiselitteisestä asiasta.

– Luonteenlujuus on tietynlaista lahjakkuutta samoin kuin kyky pistää itsensä likoon, ei kysymys ole tosiaankaan pelkästä pelisilmästä tai pehmeistä käsistä. Jokaisella SM-liigaan yltävällä on oltava lahjoja, sille tasolle ei pelkällä kovalla työnteolla mennä.

– Ja lisäksi tarvitaan aina myös onnea. Uran eteneminen voi tyssätä myös sellaisiin asioihin kuin kasvattajaseuran strategiaan tai kulloisenkin päävalmentajan pelifilosofiaan, tietää Elo.

Vaarallisen hyvät harjoituspelit

Timo Elo muistuttaa, että lahjakkaat yksilöt eivät ole välttämättä myöskään joukkueen menestymisen tae. Viimeksi tämän nähtiin meneillään olevissa nuorten MM-kisoissa.

– Suomella oli kiistatta koossa hyvä ja lahjakas ikäluokka, kuten oli myös Kanadalla, mutta niin vain molempien kisat päättyivät pettymykseen. Kaksikymppisten MM-turnaus on niin kova tapahtuma, ettei siellä voi pitää mitään ennalta selvänä asiana.

– Sekin on syytä muistaa, että esimerkiksi Aleksander Barkov ja Artturi Lehkonen ovat niihin kaukaloihin vielä aika nuoria poikia, Elo korostaa.

Aiheen lopuksi Elo nostaa esiin vielä MM-turnausta edeltäneet harjoitusottelut.

– Sanoin jo ennen kisoja, että harjoituspelit menivät vaarallisen hyvin. Ehkei voitto Kanadasta ollut sittenkään ihan paras asia.

Viimeistään nyt otettava pisteitä

Entä sitten toinen pettymys eli Rauman Lukon liigajoukkue? Nyt puhuu Radio Ramonan kommentaattori.

– Yllätyshän se on, että sarjasijoitus on noinkin heikko. Tässä vaiheessa kaikki on onneksi kuitenkin vielä täysin auki. Jatkoa ajatellen tammikuu on iso kuukausi. Viimeistään nyt on otettava pisteitä, Timo Elo tietää.