Tutkimus: Kiekkofanien luottamus mediaan poikkeuksellisen personoitunutta – ”Pienet piirit, tunteet, kohuhakuisuus, itsekorostus”

Pelicansin fanikuva: Jukka Rautio/Europhoto. Muut kuvat: Visual Hunt (Creative Commons -lisenssi).

Luottamus on yhteiskunnan näkymätön liima, jota ei arjessa tule tietoisesti ajatelleeksi. Tai jos sitä tarvitsee miettiä, jotain on vialla – joko yhteiskunnassa tai yksilössä.

Luotamme siihen, että auto ei aja päällemme suojatiellä. Luotamme siihen, että raha säilyttää ostovoimansa. Luotamme siihen, että meidän ei tarvitse tietää toisesta kaikkea, kun annamme hänelle vastuun omasta hengestämme.

Luottamus on myös journalismin kulmakivi. Ari Rintee on tarkastellut informaatiotutkimuksen pro gradussaan jääkiekkofanien tiedonhankintaa, josta luottamus mediaan nousee korostuneena teemana esiin. Analyysi pohjautuu verkkokyselylomakkeella kerättyyn aineistoon ja jääkiekkoaiheisten keskustelupalstojen tiedotusvälineitä käsitteleviin viesteihin.

Rinteen määrällisen kyselyaineiston perusteella fanit kokevat luotettavimmiksi tiedonlähteiksi jääkiekkoseurojen verkkosivustot ja some-kanavat.

Kuinka moni vastaajista nimennyt tiedonlähteen epäuotettavaksi. Vastaajat ovat voineet nimetä 3-5 tiedonlähdettä, joten vastausmäärä voi ylittää vastaajien kokonaismäärän (95).

- Liigan ja seurojen viralliset verkkosivustot sekä some-kanavat edustavat ensisijaisia tiedonlähteitä. Näissä esitetty tieto on "virallista ja oikeaa", kun muissa medioissa ja internetlähteissä on varmojen tietojen ohella usein esimerkiksi pelaajasiirtoihin liittyvää huhuilua, jossa on usein virheitä, Rintee analysoi.

Toiseksi luotettavimmiksi koetaan valtamediat, joihin tutkimuksessa luokiteltiin MTV, Yle, Helsingin sanomat ja maakuntalehdet.

- Mielenkiintoista on, että jääkiekkomedioistakin luotettaviksi koetaan perinteiset mediat kuten Yle, joihin suomalaiset luottavat paljon muutenkin. Voi siis olettaa medioiden hyvän maineen kohottavan niiden jääkiekkotoimitustenkin nauttimaa luottamusta.

Epäluotettavimmiksi koetut lähteet edustavat epävirallisempia tahoja kuten fanien viesteistä elävät keskustelupalstat tai uudempia medioita edustavat affimediat, joilla viitataan ulkomaalaisten vedonlyöntiyhtiöiden sponsoroimiin nettisivustoihin. Epäluotettavuusmittarin selvässä kärkikolmikossa ovat myös iltapäivälehdet.

Kuinka moni vastaajista nimennyt tiedonlähteen epäluotettavaksi.

- Iltapäivälehdistön koettu luotettavuus on suomalaisten keskuudessa verrattain vähäistä muutenkin, mikä osaltaan selittää niiden jääkiekkotoimitusten heikkoa sijoitusta. Osin taas kyse on yksittäisistä toimittajista, joihin ei luoteta. Huhuilu ja taipumus kaupalliseen skandaalinhakuisuuteen ns. ”klikkausjournalismilla” yhdistää epäluotettaviksi koettuja jääkiekkotoimituksia. Uutisen muotoilu kaupallisen pyrkimyksen mukaan klikkejä maksimoimaan koetaan jääkiekon seuraajien keskuudessa luottamusta vähentäväksi tekijäksi, Rintee arvioi.

Rintee kävi läpi 1 481 mediaa käsittelevää kommenttia Jatkoaika.com- ja Tappara.co-keskustelupalstoilla. Kommenteista 43 % käsitteli yksittäistä artikkelia, 34 % yksittäistä toimittajaa ja 19 % yksittäistä mediaa.

Analyysi osoittaa, että merkittävä osa jääkiekkomediaan liittyvästä keskustelusta käydään yksittäisten toimittajien innoittamana. Jääkiekkofanin ja median suhteessa korostuu poikkeuksellisen paljon yksittäinen toimittaja ja hänen persoonansa.

- Kyse lienee pitkälti siitä, että verrattuna koko mediaan jääkiekkomedia on varsin pieni Suomessa. Toimittajia on suhteellisen vähän, jolloin yksittäiset nimet juttujen takana on helppo muistaa. Silloin on myös helppo muistaa toimittajat, joilla on esimerkiksi huhuissaan taipumus osua tai erehtyä.

- Toisaalta useampi suomalainen ”eturivin” jääkiekkotoimittaja on tehnyt uraa jo vuosia ja saanut näkyvyyttä useissakin medioissa niin video- kuin tekstimuodossakin. Fanit kokevat, että "piiri pieni pyörii", Rintee tulkitsee.

Toimittaja luo mielikuvan tiedotusvälineestä

Faneja nyppivät erityisesti tietoinen ärsyttäminen, skandaalinhakuisuus, kaupallisuushakuisuus, yhden asian jankuttaminen ja itsensä korostaminen. Toimittajan tyyli on kritiikin toistuva kohde.

- Koetaan, että osa toimittajista rakentaa enemmän omaa brändiään asiatiedon tarkoituksenmukaisen esittämisen sijaan. Samalla koetaan, että osalla toimittajista on taipumusta provokaatioon, objektiivisuuden puutteeseen tai tarpeellista suurempaan ”klikkien kalasteluun”. Niin ikään virheelliset asiatiedot tai epämääräiset lähteet juttujen takana kiinnittävät toistuessaan lukijan huomion, Rintee puntaroi.

Yksittäisten toimittajien vaikutusta tukee se, että Suomen kahden iltapäivälehden luotettavuudessa on Rinteen tutkimustulosten mukaan merkittävä ero. Vastaajista 51 prosenttia nimesi toisen (IL) iltapäivälehden epäluotettavaksi ja toisen (IS) 36 %.

Tulos saa vahvistusta myös Jatkoaika.com:in ”Huonoin suomalainen lätkämedia?” -kyselystä. Ehdolla oli 14 tiedotusvälinettä. Huonoimmaksi mediaksi arvioitiin toinen (IL) iltapäivälehdistä. Se sai äänistä 28 prosenttia. Toinen (IS) iltapäivälehdistä sai äänistä 6 prosenttia ja ylsi epäluotettavuudessa jaettuun kuudenteen sijaan.

- Toisen iltapäivälehden huonoutta perustelleiden käyttäjien kommenteissa toistuu korostuneesti yksi syy: huonot toimittajat. Ero iltapäivälehtien luotettavuudesta syntyykin ensisijaisesti toimittajien kautta. Molemmat iltapäivälehdet saavat osansa kritiikistä, mutta toisen lehden toimittajien kohdalla se on selvästi vähäisempää, Rintee vertailee.

Yksittäisten toimittajien merkityksestä jääkiekkouutisoinnin luotettavuuteen kertoo sekin, että Kunnallisalan kehittämisäätiön joulukuussa 2017 teettämän gallupin mukaan Iltalehti ja Iltasanomat koettiin suurin piirtein yhtä luotettaviksi medioiksi.

Rintee antaa kuvaavaan analogian: keskustelupalstat saavat tutkimuksessa ristiriitaiset luotettavuusarviot.

- Keskustelupalstat ovat monelle jääkiekon seuraajalle sekä luotettavin että epäluotettavin tiedonlähde tilanteesta ja kirjoittajasta riippuen.

Luotettavuus toimii myös toiseen suuntaan. Mediatalossa voi olla yksittäinen toimittaja, jonka tekstejä luetaan ja niihin luotetaan, vaikka mediatalo yleisesti koetaan epäluotettavaksi lähteeksi.

Jääkiekko, maailman tärkein turhin asia

Osaksi kirjoittajavetoiseen asetelmaan vaikuttaa se, että urheilu ei ole maailman tärkein asia. Se mahdollistaa toimittajalle tietynlaisen leikittelyn, spekuloinnin ja kärjistämisen.

Urheilukirjoittaminen voi olla kuolemanvakavaa mutta myös karnevalistista: liioitellaan ja kyseenalaistetaan vallitsevat käsitykset. Narri, pyhä ja tuonpuoleinen kulkevat rinnakkain.

Fanille urheilu taas on erityisen intohimon kohde, sydämen asia, johon voi heittäytyä täysillä. Kun nämä kaksi maailmaa, toimittajan lennokkuus ja fanin vereslihallisuus, kohtaavat, yhteentörmäämisen vaara on ilmeinen.

- Urheilujournalismi on juurikin tarinoita. Se elää symbolimerkityksistä ja narratiiveista. Kyse on tunteisiin vetoamisesta, jolloin konflikteja syntyy, Rintee vahvistaa.

On vaikea kuvitella, että samanlaista suhdetta syntyisi vaikkapa taloustoimittajan ja lukijan välille. Rintee kuitenkin toppuuttelee: aivan erityisenä hän ei urheilutoimittajien ja fanien suhdetta pidä ja nostaa vertailukohdaksi politiikan.

- Ilmiö ei ole täysin ainutlaatuinen. Esimerkiksi mielipiteitä sisältäviä kolumneja kirjoittavien politiikantoimittajien ja lukijoiden suhteessa on havaittavissa jotain samanlaista. Puoluekirjan voisi olettaa vaikuttavan toimittajan ja lukijan suhteeseen ainakin osin polarisoivasti.

Politiikantoimittajan oletetussa puoluekirjassa ja urheilutoimittajan oletussa fanitakissa on paljon samaa: balanssi on silloin säällisellä tasolla, kun kaikkia värejä on ehdotettu.