Tuomenoksalta tipahtelee kypsiä pelaajia

Arvostettu osaaja. Antti Tuomenoksa pääsi 2012 neitseelliseen työpaikkaan SaiPan urheilujohtajaksi. Hänen piti osoittaa olevansa tarpeellinen seuralle. Liigavuodet SaiPassa, Lukossa, Tapparassa ja KalPassa kerryttivät aikoinaan runkosarjapelien määrän 477:ään. Peliura loppui vain hieman yli kolmekymppisenä. Kuva: Janne Rantanen

Runkosarjan yhdeksäs, neljäs, kahdeksas ja viides. Keskimäärin siis joissain kuudennen ja seitsemännen välissä. Eipä paljoa hetkauttaisi Tampereella, Oulussa ja tuskin Turussakaan, mutta itärajalla on toisin.

SaiPan urheilujohtaja Antti Tuomenoksan, 49, on helppo hymyillä. Oletko saanut SaiPassa työskennellessäsi työtarjouksia muista seuroista?

– En muista, enkä kommentoi, Tuomenoksa vastaa ja hymyilee jälleen leveästi.

Maailmanmestari Tuomenoksa pystyy myös työntämään hymyn sivuun.

– Totta kai se korpeaa, kun isommat seurat nappaavat löytämiämme pelaajia. Pitää vain ymmärtää, että meillä on pienet resurssit.

Kukahan mahtaa napata Liigan maalipörssiä kymmenellä osumalla johtavan Curtis Hamiltonin, 24, SaiPalta?

Saattaa tietysti olla niin, että neljään peräkkäiseen playoff-paikkaan oli merkitystä myös kyseiset vuodet SaiPaa luotsanneella Pekka Tirkkosella. Jo hieman aiemmin taloutta oli tullut oikaisemaan nyt Liigan pääkonttorilla kalustava Riku Kallioniemi.

"Totta kai se korpeaa, kun isommat seurat nappaavat löytämiämme pelaajia."

SaiPa saavutti yhden SM-pronssin 1960-luvulla, oli kertaalleen pudotuspeleissä 1980-luvulla ja yhteensä pudotuspeleissä neljästi liigataipaleensa ensimmäisellä neljännesvuosisadalla.

Kaukaan montun kasvatti Tuomenoksa jätti kotikaupunkinsa taakseen jo juniorina, kun SaiPa putosi liigasta 1986. Hän oli voittamassa nuorten maailmanmestaruutta 1987 ja pelaamassa Lukon väreissä raumalaisten viimeisimpänä finaalikeväänä 1988.

– Lukko oli tuolloin hieno kokemus ja itsenäistymisen paikka nuorelle ylioppilaalle. Muistelen lämmöllä valmennusparin muodostaneita Mölli Keinosta ja Vehmasen Joppea.

Liigavuodet SaiPassa, Lukossa, Tapparassa ja KalPassa kerryttivät runkosarjapelien määrän 477:ään. Peliura loppui vain hieman yli kolmekymppisenä, lyhyesti Ruotsissa ja Slovakiassa koukaten.

– Hienoa oli päästä myös ensimmäisten länsimaalaisten joukossa Slovakian liigaan, vaikkei siellä toiminutkaan mikään. Kommunismista oli aikaa liian vähän.

– Enhän minä mistään NHL:stä haaveillut, vielä C-junnuna en edes ammattilaisuudesta. Pelivuosia olisi ollut jäljellä, mutta motivaatio loppui kesken, kuvailee toistakymmentä vuotta välillä myyntitöissä viihtynyt lappeenrantalainen.

Tuomenoksa pääsi 2012 neitseelliseen työpaikkaan. Hänen piti osoittaa olevansa tarpeellinen seuralle.

"Tähän kauteen asti toimin myös valmennuksen apuna ja kokosin videoita." 

– SaiPassa ei ollut aiemmin ollut urheilujohtajaa. Tähän kauteen asti toimin myös valmennuksen apuna ja kokosin videoita. Tullessani työhöni hommaa helpotti, että suurin lakaisu tässä organisaatiossa oli jo tehty.

SaiPa on profiloitunut erityisesti onnistuneilla ulkomaalaisvärväyksillä. David McIntyre, Chad Rau, Sam Lofquist, Dave Spina ja Stefano Giliati ponnistivat nopeasti kirkkaampiin valoihin. Härskeimmillään Kärpät raapaisi SaiPasta kolme vierastyöläistä kerralla.

– Pelaajauralta juontavista kontakteista on toki etua. Esimerkiksi (viime kauden pistepörssin kakkonen) McIntyre tuli ensimmäistä kertaa Eurooppaan. En ollut nähnyt häntä livenä lainkaan, kuvailee Tuomenoksa riskien luokkaa.

– Pienessä seurassa asiat on tehtävä tavallamme. Voi sanoa, että olen nähnyt viime vuosina aivan liian vähän pelejä muualla, mutta aivan liikaa SaiPan otteluita, Tuomenoksa hymähtää.

Ai niin, yhdessä asiassa Tuomenoksa ei muista Lukkoa hyvällä.

– Jos varoja olisi, rahaa pitäisi kanavoida juniorityöhön. Nyt Lukko vei meiltä viisi A-junioria.

Ja sitä sopimusta ei kannata tarjota ihan pienellä palkankorotuksella.

– Vaimollani Eevalla on hyvä työpaikka. Viihdymme täällä molempien kotikaupungissa hyvin!

Lisää aiheesta