Tulikuuma Oskari Setänen löysi itseluottamuksensa Porista

Oskari Setänen on nauttinut TPS:ssa viime aikoina saamastaan vastuusta. Kuvat: Juha Sinisalo

Kun Oskari Setänen starttaa Pelicansia vastaan kolmannen perättäisen ottelunsa TPS-maalilla, tilannetta voisi helposti kuvitella tavanomaiseksi synkän marraskuun peliruuhkaperjantaiksi. Setänen elää kuitenkin kauden, ja kenties koko uransa parasta viikkoa.

Viikko sitten hän ei ollut edes vielä nähnyt ensimmäistä liigaotteluaan TPS:n paidassa, syksy oli sujunut vähintään nihkeästi. Kesällä Palloseuran riveihin liittynyt maalivahti ei onnistunut naulaamaan itselleen paikkaa liigamiehistössä ennen sarjan alkua, ja erinäisten käänteiden seurauksena Setästä riepoteltiin syksyn aikana kolmessa Mestis-seurassa ja Porin Ässissä.

Nyt tuttu hymy on kuitenkin palannut iloisen nuorukaisen kasvoille.

– Ei se ollut miellyttävää aikaa, oli tosiaan tahmea startti. Näyttöpaikkoja oli aika vähän, eikä tullut kunnon onnistumisia. Sitten haettiin vauhtia muualta, yritin rauhoittaa tilannetta ja saada hyviä pelejä alle, mutta kun se ei onnistunut, kierrettä oli vaikeaa katkaista. Mutta varmasti tämä on ainakin henkisesti vahvistanut, Setänen pohtii.

Tilanteensa hän on korjannut aivan omin käsin. Saatuaan uuden näyttöpaikan Setänen on ollut keskeisin syy sille, että TPS nujersi kotijäällään sekä Lukon että Kärpät. Raumalaiset saivat entisen veräjänvartijansa selän taakse yhden kiekon, oululaiset eivät yhtään. Setäsen torjuntaprosentti TPS-paidassa on toistaiseksi hulppea 98,5.

Setänen on joukkueineen viime peleissä nujertanut muun muassa Kärpät ja Lukon.

– Aika täydellisellä fiiliksellä pääsin aloittamaan sunnuntain matsin, pientä asiaan kuuluvaa jännitystä oli. Nyt pelaaminen on tuntunut siltä kuin sen kuuluukin, tuntuu siltä, että pelaan kuten osaan. Ei ole näissä peleissä edes vaadittu mitään ihmeellisiä temppuja, Setänen summaa kaksi yli 30 torjunnan iltapuhdetta.

Alkusyksyn vaikeuksien jälkeen maistui varsin mukavasti se, että hän pääsi nappaamaan kauden ensimmäisen liigavoittonsa juuri Lukkoa vastaan.

– Kyllä se oli todella makea juttu, taitaa olla yksi uran hienoimpia hetkiä. Fiilis pelin jälkeen oli upea, pieni kivi vierähti sydämeltä.

Pahinta Setäsen syksyssä ei ollut pimeiden maanteiden suhaaminen ja joukkueesta toiseen siirtyminen, ei edes sarjatason vaihto Mestikseen - hän kiittelee sitä, että jokaisessa seurassa tarjolla oli hyvää harjoittelua. Omien ailahtelevien esitysten ja pelipaikan vakiinnuttamisen vaikeuden seurauksena kovimman kolhun sai nuoren pelaajan itseluottamus.

– Jokainen haluaa kuulua johonkin, ja haluaa, että on oma joukkue. Totta kai Tepsi tuntui kesästä asti omalta joukkueelta, mutta sitten on tuossa tullut mentyä moneen uuteen pukukoppiin. Välillä oli usko koetuksella, kun hotelleissa asuessa mietiskeli sitä, ettei omaa paikkaa löydy.

"Välillä oli usko koetuksella, kun hotelleissa asuessa mietiskeli sitä, ettei omaa paikkaa löydy."

Käännekohta osui Poriin. Ässät kaipasi maalivahtiapua ja Setänen lähetettiin jälleen uuteen osoitteeseen. Patapaidoissa ei peliaikaa irronnut, mutta kymmenen ottelukierroksen mittainen jakso palautti maalivahdin uskon omaan tekemiseen. Konkreettisella tasolla apua toivat harjoitussessiot maalivahtivalmentaja Jaakko Rosendahlin kanssa.

Neuvot saattoivat olla pieniä, mutta Porista palasi uuden vireen löytänyt torjuja.

– Porista sain oman innostumisen takaisin, kun pääsi liigarinkiin mukaan, sai hyvien jätkien kanssa harjoitella ja he voittivat sinä aikana paljon pelejä. Se jakso oli sen verran pitkä, että pääsin vähän joukkueeseen sisällekin, homma alkoi näyttää paremmalta kaikin tavoin.

– Kävin Ässien maalivahtivalmennuksessa vähän aikaa, ja se on aina hyvä juttu, mitä enemmän saa erilaisia näkökulmia. Mikään yksi tyyli tai juttu ei voi olla maalivahdille ainoa oikea, Setänen arvioi. 

Lopulta onnikin kääntyi Setäsen puolelle - tavallaan. Savonlinnaan Mestis-jäille juuri kotiutunut Setänen kutsuttiin vaihteeksi Turkuun, kun Palloseuran ykkösvahti Teemu Lassila sai seitsemän ottelun pakkohuilin esiteltyään tennistaitojaan Josh Grattonin kasvoihin.

Oskari Setänen on saanut onnitteluita muun muassa Jani Kiviharjun pojalta Aron Kiviharjulta.

Setänen myöntää tilanteen olleen ristiriitainen, hänkään ei olisi omaa tilaisuuttaan halunnut tällä tavalla. Toisaalta hän ymmärsi tarttua siihen siekailematta. Onnistumisia oli toisaalla kertynyt sen verran, että hän osasi lähteä ilman suurempia ennakkopaineita jäälle, kun valmennusjohdon käsky kävi.

– Teemun kanssa ollaan hyviä kavereita ja tehty yhdessä duunia, ei tietenkään tällaista kenellekään toivoisi. Mutta usein veskarin hommassa se on vaan niin, että toisen epäonni on toisen onni. Ehkä tämän oli tarkoitus mennä näin, se pitää minun nyt vain hyödyntää.

Lähiaikojen realiteetti on se, että kakkunsa lusittuaan Lassila palaa mustavalkoisten ykköstorjujaksi. Setäsen pitäisi siihen mennessä vakuuttaa johtoporras siitä, että hän on kakkosmiehen tontin arvoinen ennen Aleksandar Georgievia. Moisella pulmalla kuumassa vireessä oleva Setänen ei ole päätään vaivannut.

Hän haluaa viisaasti elää hetkessä, loppukauden päämääriä ei ole juuri nyt tarpeen miettiä.

– Meille ei ole oikeastaan mitään puhuttu tilanteesta sen enempää. Tässä on paljon tärkeitä pelejä takana ja edessä, mun ja Aleksandarin pitää hoitaa seitsemän pelin jakso niin, ettei yleisö huomaa Teemun olevan pois. Itselläni on vasta kaksi peliä takana, nyt menen ihan päivä kerrallaan ja nautin siitä, että homma sujuu, Setänen linjaa.