Tulikuuma avauserä Hakametsässä – Tappara ja HIFK kaukalossa hurjalla intensiteetillä

Pelissä sisällä. Tapparan ja HIFK:n perjantai-ilta on fyysinen ja intensiivinen. Joe Finley on oma itsensä eli fyysinen ja sopivasti ilkeä. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Puheet jääkiekkoilun nopeutumisesta eivät selvästi ole tuulesta temmattuja. Tappara ja HIFK löivät jo back to back -peliparinsa avauserässä tarjolle peli-ilmeeltään ja tunnelmaltaan niin intensiivisen 20-minuuttisen, että ei uskoisi että nyt eletään vasta tammikuuta.

Kalenteria katsomatta voisi kuvitella, että nyt väännetään playoffeja.

Tappara iski viime kevään finaaliuusinnalle alkutahdit menemällä norjalaiskaksikko Alexander Bonsaksenin ja Martin Røymarkin junailemalla kuviolla johtoon. Røymark alusti ja Bonsaksen laukoi siniviivalta kiekon IFK-vahti Kevin Lankisen taakse.

Ottelun arvolle sopivasti HIFK tuli tasoihin vain runsas minuutti myöhemmin. Salibandymailan mittaisella mailalla operoiva Mikael Johansson vapautti Joonas Raskin pitkällä syötöllä puolittaiseen läpiajoon. Rask polki luistelukisassa karkuun Tappara-puolustaja Pekka Saravolta, harhautti Dominik Hrachovinan ja ujutti kiekon verkkoon.

Vaikka avauserä oli intensiivinen ja aika ajoin jopa tulikuuma, tuomarit antoivat hyvin latautuneiden joukkueiden pelata ja puhalsivat vain yhden kaksiminuuttisen. Liigan selvästi tehokkain ylivoimajoukkue Tappara hyödynsi heti ensimmäisen saamansa ylivoiman.

HIFK Arttu Luttinen ei ehtinyt istua ryntäämisestä saamaansa kaksiminuuttista loppuun, kun Teemu Nurmi laukoi kauden kahdeksannen ylivoimamaalinsa. Vaikka eleteään vasta tammikuuta, uransa parasta – ja tehokkainta kautta – pelaava Nurmi on enää kolmen maalin ja viiden pisteen päässä piste-ennätyksestään. YV-maalin syöttäjiksi merkittiin pistepörssin kärkimies Henrik Haapala ja puolustaja Otso Rantakari.

Oman värinsä otteluun antaa IFK:n takalinjojen jykevä ilmestys Joe Finley. Ulkokuoreltaan yrmeä jätti näytti alkulämmittelyn päätteeksi lempeämpää puolta itsestään neppaamalla kiekon eturivin nuorelle katsojalle. Pelikellon käydessä lempeydestä ei ollut enää jälkeäkään: Finley oli oma itsensä eli fyysinen preesens välittyi joka vaihdossa.

Ensin Finley kävi muistuttamassa maalinedustan puolinahina-tilanteessa Sebastian Repoa, vähän myöhemmin varusteitaan keräsi taklauksen alle jäänyt Tappara-hyökkääjä Manu Honkanen, ja vielä ennen erätaukoa Finley kolasi Tappara-laituri Jere Karjalaisen yli vähän samantyyppisellä taklauksella kuin pari viikkoa sitten Jyväskylässä. Karjalainen näki tilanteen JYP-hyökkääjää paremmin, siksi myös seuraukset jäivät murto-osaan.

Sääntöjen vastaisia otteita noissa tilanteissa ei ollut, vain puhdasta pohjoisamerikkalaista kaukalokovuutta.

Finaaliuusinta on vetänyt tuvan lähes täyteen ja nosti tunnelman kattoon. Muutamien yksittäisten tyhjien tuolien lisäksi ainoa väljempi katsomonosa on HIFK-fanien kulmauksessa. Kun samat joukkueet iskevät lauantaina yhteen Nordenskiöldinkadulla, on ilman minkäänlaista kristallipalloa ennustettavissa, että punapaitaisia helsinkiläiskatsojia on lehtereillä enemmän kuin Hakametsässä.

Lisää aiheesta