TPS:n on aika löytää leveyttä

TPS:n hurjasta ykkösketjusta on jäljellä enää Tomi Kallio. Kuva: Mikko Stig.

Arvioidessaan joukkueensa suorituksia joulutauon alla TPS:n päävalmentaja Ari-Pekka Selin totesi realistisesti joukkueen eläneen liikaa nimekkäiden kärkimiesten tehojen varassa. Kevätkaudelle hän toivoi tasaisempaa taakanjakoa ja isompaa roolinottoa pisterohmujen selän takana.

Vuoden vaihduttua tämä ei ole enää varovainen kehitystoive, vaan elinehto onnistuneelle kevätkaudelle.

Keskiviikkona polvensa telonut Eric Perrin saattaa olla runkosarjan kohtaloita ajatellen tuskallisen pitkään sivussa. Päätään kolhineen Lauri Tukosen paluuta kukaan ei uskalla edes odottaa enää. Kaksikko oli syksyllä muodostamassa liigan tehokkainta ketjua, nyt siitä on jäljellä vain kapteeni Tomi Kallio.

Valmennusjohdon onneksi Jonne Virtanen ja Patrik Moisio selvisivät sentään ilman jatkoseuraamuksia keskiviikon kostoretkistään. Muotonsa kohtuullisesti löytänyttä nelosketjua ei näin tarvitse miettiä väkisin uusiksi sunnuntain Lukko-otteluun.

Pelivaraa ja tuumaustaukoja ei silti ole liiaksi. TPS pelaa seuraavan kahden viikon aikana seitsemän ottelua. Tahti on niin tiivis, että paketin on oltava tiiviisti kasassa illasta toiseen, muutoin kevätsesonki lähtee nopeasti väärille raiteille.

Palloseuran menestymisen kannalta paras ratkaisu on täsmälleen sama sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä: riippumatta siitä, ovatko Perrin ja Tukonen kokoonpanossa, pitkäjänteisempi menestys (kuten vaikkapa pudotuspelisarjan voittaminen) vaatii tasaisesti onnistumisia useammalta kentälliseltä. Puolustuspelaamista TPS on saanut tasaisesti parempaan kuosiin, mutta se ei yksin riitä pelien voittamiseen.

Katsetta on helppoa kääntää useammankin pelaajan suuntaan. Ilkka Pikkarainen ja Dave Spina ovat pelanneet numeroiden valossa perushyvän alkukauden - nyt heidän pitää pystyä lisäksi kantamaan joukkuetta vaikeilla hetkillä. Spina on löytänyt kohtuullisesti yhteisen sävelen Tadas Kumeliauskaksen kanssa - nyt nuoren sentterin on kyettävä täyttämään omalta osaltaan Perrinin jättämää aukkoa.

Kakkosvitjan laidalla Jerry Ahtola on osunut alkukauden aikana maaliin viidesti - se ei yksinkertaisesti nyt riitä, terävämpää ilmettä kelpaisi hakea jo vaikka Rauman tutusta kaukalosta. Jonkinlainen jokerikortti nopeaksi avuksi voisi olla kolmosketjun kaksikko Ville-Vesa Vainiola & Julius Vähätalo. Kumpikaan ei korvaa ominaisuuksillaan puuttuvia tähtiä, mutta molemmilla on rahkeita tarjota enemmän, jos luottoa heruu valmennukselta.

Tammikuinen tosiasia lienee se, että TPS hakee myös tuoretta verta joukkueeseen, edeltävät arviot pätevät siitä huolimatta. TPS tarvitsee maaleja toiselta ja kolmanneltakin hyökkäystriolta, jos joukkue mielii tehdä Liigassa muutakin kuin osallistua kunniallisesti jonon jatkona.

Lähiviikkojen siirrot pelaajamarkkinoilla ovat samalla ensimmäinen tositesti urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäen lyhyellä uralla. Satokausi ei tällä hetkellä tarjoa samanlaisia takuuvarmoja isoja kaloja kuin kesän raha-apajilla, mutta jospa haaviin tarttuisi edes perusvarma, kokenut maalilinko tai pelintekijä.

Tammikuun peliruuhkassa on sinänsä harmillista, että TPS:n ja TUTOn välinen veljellinen yhteistyö kaatui taas kerran. Tovereissa luutii muun muassa ensi syksynä liigajäillä nähtäviä nuoria, TPS-taustaisia lahjakkuuksia, joiden nimet voi etsiä Mestiksen pistepörssin kärkipäästä. Vähintäänkin mielenkiintoinen pika-apukokeilu löytyisi läheltä, teoriassa vaan ei käytännössä.

Lisää aiheesta