TPS:n joulutodistus – riittävän hyvä toistaiseksi

TPS:llä on riittänyt onnistujia alkukaudesta. Kuvat: Jukka Rautio/Europhoto.

Kiekkoareenan kausiennakossa povattiin, että TPS on hyvä, mutta samaan hengenvetoon kysyttiin, onko Seura sittenkään tarpeeksi hyvä. Se määritellään väistämättä viime kauden edesottamusten mukaan. Ari-Pekka Selin piiskasi turkulaiset vuosi sitten runkosarjakakkoseksi. Seurajohdon päätös vaihtaa valmentajaa täksi kaudeksi herätti tuoreeltaan laajaa ihmettelyä, ja ne ihmettelyt siirtyivät suoraan paineina tulokaspäävalmentaja Kalle Kaskisen laariin.

Kauden puolivälissä voidaan todeta, että tähän asti Kaskisen TPS on ollut tarpeeksi hyvä. Itse asiassa 34 ottelun jälkeen saldo on lähes täysin sama kuin viime kaudella vastaavana ajankohtana. Selinin TPS keräsi viime kaudella 34 ensimmäisessä ottelussaan vain yhden pisteen enemmän kuin Kaskisen TPS nyt. Kakkossija on hieno suoritus joukkueelta, jolle povattiin lähinnä taistelua puolivälierien kotiedusta. Arvosanaa rokottaa kuitenkin kehno euromenestys. CHL-kausi lähti väärille urille jo elokuussa ja päättyi alkulohkoon.

Seurajohto onnistui kesällä pelaajamarkkinoilla. Turkuun palannut Ilari Filppula on mestarillinen pelin rytmittäjä liigatasolle ja tuo yläketjuihin vielä lisäpuristusta aiempaan verrattuna. Lucas Ekeståhl-Jonsson on täyttänyt paikkansa pakistossa ja väläytellyt ajoittain viitteitä siitä, että ruuvia on vielä mahdollista kiristää. Petrus Palmun otteita sävyttää ailahtelu, mutta parhaina hetkinään nuorukainen on arvokas palanen TPS:lle. Edes Ruotsiin palannutta Erik Nyströmiä ei voi pitää täyshutina, vaikka hän ei saavuttanut valmennuksen luottamusta.

Jos viime kauden runkosarjamenestyksen tuomat paineet pääsivät uimaan Kaskisen ja muun valmennustiimin pikkutakkeihin, TPS keksi ainakin oivan keinon hankkiutua paineistaan eroon. Kauden aloittaminen 13 ottelun pisteputkella takasi kokeneelle apuvalmentajalle, mutta ensimmäisen kauden liigapäävalmentajalle työrauhan.

Menestyksen kannalta yksittäistä putkea tärkeämpää on kuitenkin nimenomaan se, ettei matkalle osu merkittäviä aallonpohjia. TPS:n vahvuus on toistaiseksi ollut juuri tasaisuus. Sen juuret ovat mitä luultavimmin joukkueen veteraaniosastossa, joka on jo parin vuoden ajan iskostanut kovaa päivittäistä vaatimustasoa. Työ ei ole ollut ihan mitätön, sillä ammattimainen vaatimustaso oli TPS:stä kaukana vielä pari vuotta sitten. Vaikka TPS hävisi viisi ottelua kuudesta loka-marraskuun vaihteessa, tappioista neljä oli niin sanottuja maalin pelejä. Kärppiä lukuun ottamatta muut kärkijoukkueet ovat kohdanneet synkempiä jaksoja.

Pelillisesti TPS ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudestaan. Kaskinen sanoi avoimesti jo ensimmäisenä työpäivänään, että pelitapa rakentuu paljolti Selinin rakentamien pohjien varaan. Muutoksia on tapahtunut, mutta ne ovat enemmän viilauksia kuin suoranaisia korjausliikkeitä. Viisikko halutaan pitää aavistuksen tiiviimpänä kuin Selinin valmennuskaudella, jolloin hyökkääjät saivat luvan kanssa varastaa hyökkäyssuuntaan tilaisuuden tullen. Kaskisen alaisuudessa TPS on myös lisännyt peliinsä kaksivaiheisuutta. Iso kuva on kuitenkin ennallaan: TPS-kiekko edellyttää edelleen luisteluvoimaa, vauhtia ja halua viedä peliä.

Tähän liittyy kuitenkin myös uhkakuva, joka on kuitenkin nostanut orastavasti päätään syyskauden aikana. Mitä tapahtuu, jos jalka ei enää nousekaan pelityylin vaatimalla tavalla? Useampi TPS-pelaaja myönsi julkisuudessa, että väsymys painoi ennen marraskuun maajoukkuetaukoa, ja kuinka ollakaan, TPS:n kauden toistaiseksi vaikein jakso osui juuri siihen saumaan. Mitä jos väsymys iskee keväällä? Ajoittain peliin on hiipinyt myös taipumusta pelata normaalia passiivisemmin ja hiipiä turhan herkästi keskialueen träppiin. Se ei ole sitä peliä, jota TPS:n joukkue haluaa pelata, eikä sitä peliä, jolla joukkue on runkosarjamenestyksensä saavuttanut.

Isossa kuvassa syyskausi ei ole antanut TPS-kannattajille todellisia syitä huoleen. Todistustaakka on kuitenkin edelleen mustavalkoisten harteilla. Runkosarja on hädin tuskin yli puolivälin, ja esimerkiksi Tapparalla ja JYPillä on vielä potentiaalia lisätä tehoja. Jo tammikuun aikana saadaan osviittaa siitä, kuinka paljon lisävirtaa TPS:stä löytyy.

Oma jokerikorttinsa on toimiston puolella. Seurajohto on jo nyt osoittanut halunsa panostaa joukkueeseen. Kesken kauden tullut Olli Juolevi on ollut mainio kiekollinen lisä siniviivalle. Kanadalaispakki Mark Fraser on puolestaan vakuuttava isäntä puolustuspäässä. Vieläkö sikariporras päästää urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäen pelaajakaupoille?

Nyt TPS:n lennon on syytä jatkua viime kautta pidemmälle. Kunniakas putoaminen kvartsifinaaleissa ei enää ole tarpeeksi hyvä.

Teemu Väyrynen on ollu tyksi odotukset ylittäneistä TPS-nuorukaisista.

TPS:n joulutodistus:

Kiekkoareena ei kavahda numeroarvostelua, vaan käyttää joulutodistuksessa rohkeasti koko asteikkoa kympistä neloseen.

10

Oli Liigan nykytasosta mitä mieltä tahansa, Tomi Kallion suoritustaso on huikea. Viime keväänä hänelle kirjattiin 40-vuotispäivien jälkimainingeissa 50 pisteen kausi. Päinvastaisista odotuksista huolimatta kippari päätti kesällä jatkaa vielä uraansa ja nyt hän on vielä kovemmassa pistetahdissa. Piste per peli -tahtia kovempi juttu on edelleen se, miten suuri Kallion merkitys joukkueelle on kaikilla muillakin osa-alueilla. 

Ilkka Heikkinen ei varmasti itselleen anna moitteetonta arvosanaa, mutta tehopuolustajan syyssesonki lähentelee täysosumaa. Heikkinen on saanut pelata terveenä ja se näkyy tulostaululla – "Bono" johtaa puolustajien pistepörssiä ja Liigan ylivoimamaalitilastoa.

9

Ilari Filppula on joukkueen sisäisessä pistetilastossa toisena, vaikka lähes puolet syksyn peleistä jäi väliin käsivamman vuoksi. Kiekkotaituri takoo kovaa tulosta, vaikka isoin peliaika menee usein muille. Filppula konkari-ikään tullessa kypsynyt monipuoliseksi luottopelaajaksi, ja jos maalihanat aukeavat kevätkaudella, hän on parhaiden vuosiensa tasolla. Filppulan ja Eric Perrinin potiessa vammojaan isoimman keskikaistan vastuun kantoi Patrik Virta, nuorukainen onkin vastannut täysipainoisesti koviin odotuksiin – huippulupaus on kypsynyt miehen mittoihin.

Henrik Tallinder kärsi kolhuista, eikä hänen tähtiloistonsa ole ollut säkenöivää laatua. Ruotsalaispakin työpanoksen painoarvo valkenee kuitenkin välittömästi, kun hän on pois kokoonpanosta. Tallinder merkitykseltään joukkueelle liigan tärkein puolustaja. Jäällä ja pukukopissa hän on Kallion tavoin valmennusporrastakin tärkeämpi johtajia joukkueelle.

8

Palloseuran kolmas suuri johtajapersoona on Eric Perrin. Kaiken nähnyt kanadalainen on ennen ja jälkeen käsivammansa tuonut takuuvarmaa pistetuotantoa hyökkäyspeliin, Vuodenvaihteen jälkeen "Eki" nousee liigahistorian tehokkaimmaksi ulkomaalaispelaajaksi. Profiilinimien taustalla on riittänyt mukavasti tulitukea nuoriso-osastolta. Syksyn suurimpia yllättäjiä oli kahdeksan maalia rajallisella peliajalla iskenyt Teemu Väyrynen, taitava Petrus Palmu ailahtelee, mutta väläyttelee valtavaa potentiaaliaan toistuvasti, Markus Nurmi on vallannut itselleen pelipaikan väkisin tasaisen hyvillä otteillaan.

Merkittävä osa TPS:n onnistunutta syksyä ovat takalinjojen tehot. Olli Juolevi on liigatahtiin kotiuduttuaan osoittanut, miksi hänet taannoin varattiin NHL:ään ykköskierroksella. Matkaa NHL-pakiksi riittää vielä, mutta suunta on tukevasti oikea. Elmeri Eronen puolestaan on kasvanut luotettavaksi isojen minuuttien peruspakiksi ja netonnut siinä sivussa mukavasti tehojakin. Maalivahtiosastolle kauden alla hankittu Rasmus Tirronen on jopa uhannut hetkittäin Oskari Setäsen ykköstorjujan asemaa.

Keskitason paremmalle puolen yltää myös Setänen, vaikka hänen kautensa on sujunut jokseenkin arkisesti. Keväällä häneltä kaivataan enemmän huippuiltoja. Hyökkäyksen kärkitrion kolmas lenkki Jasper Lindsten ei ole enää hätkähdyttänyt läpimurtokautensa tapaan, mutta loukkaantumisensa jälkeen hänkin on tukevasti viime kauden tahdissa.


7

Kärkipään tehojen osalla sarjakakkosen suoritusvarmuuden merkittävä tae on ollut se, että haalariosasto ei ole pettänyt. Ilkka Pikkaraisen ajatus on useimmiten pysynyt joukkuetta palvelevassa pelaamisessa ja se näkyy myös omissa tilastoissa. Alempien ketjujen profiilimies Jonne Virtanen, Jani Forsström ja heidän vierellään vaihtuvat nuorukaiset selviävät useimpina iltoina minuuteistaan kunnialla.

6

Kiekkoareenan kauden potentiaaliseksi läpimurtopelaajaksi nostama Tarmo Reunanen ei ole onnistunut saamaan valmennusjohdon luottamusta puolelleen ja hän on hakenut peliaikaa Mestiksestä. 19-vuotiaalla puolustajalupauksella ei toisaalta ole kiire minnekään, pahojen loukkaantumisten jälkeen ammattilaisen fysiikka ja suoritustaso rakentuu hiljalleen.

5

Palloseuran tuote on ainakin urheilullisesti kunnossa, mutta jokin sen paketoinnissa mättää. Liigan suurimmassa hallissa pelaava TPS on yleisömäärissä valahtanut taas napsun kohti keskikastia. Kotiotteluita on takana 15, niistä kahdeksassa yleisömäärä on jäänyt alle 5000 katsojan lukemiin. Yleisöä on turhaa osoitella, joten pistetään seurajohdon piikkiin.

Teksti: Jani Mesikämmen & Juhavaltteri Salminen