TPS kuin vanha Lukko

Vielä 2010-luvun vaihteessa Raumalla elettiin alakuloisia aikoja. Lukolle naureskeltiin kiekkopiireissä pitkin Suomea. Ne jatkuvat alisuorittajat ja rahantuhlaajat.

Ei naureskella enää. Lukko on vakiovieras kevään huipennuksissä ja välierissä asti. Tälläkin kaudella joukkueella on mahdollisuudet vaikka mestaruuteen asti.

Kun on viime vuodet seuraillut Turun seudulla tarkemmin TPS:n touhuja, tulee mieleen yhtäläisyyksia Lukon silloiseen tilanteeseen.

Mitä tahansa TPS tekee solmun aukaisemiseksi, umppari vaan tiukkenee. Aina kun tehdään siirto uuden nousun tekemiseksi, kaikki muuttuu vain sekavampaan suuntaan.

 

Antero Niittymäen nimittäminen urheilitoimenjohtajaksi oli viimeisin episodi. Sinänsä uuden urheilutoimenjohtajan palkkaaminen on hyvä asia, mutta taustalla oleva kuvio ei ainakaan paranna kokonaistoimintaa.

Uusi toimitusjohtaja Mika Eskola nimitti Niittymäen ainoastaan kevääksi asti. Antsan pitäisi näyttää siihen mennessä, että on kyvykäs tehtäväänsä, vaikka urheilutoimenjohtajan työn arviointi on mahdollista vasta parin vuoden kuluttua.

Ex-urheilutoimenjohtaja Ari Vuori on tavallaan Niittymäen alainen, mutta kuitenkin hän vastaa pääasiassa ensi kauden joukkueesta. Samalla toimitusjohtaja Eskola puuttuu urheilupuoleen, vaikka hänen pitäisi pysyä kaukalon tapahtumista sivussa ja keskittyä taloudenpitoon. Eskola muun muassa linjasi, että TPS:n pitää pelata rajua taklauskiekkoa.

Ota tästä sitten selvä. Vesa Keskisen ja Heikki Lampelan ihmissuhdekuviot ovat hyvinkin yksinkertaisia verrattuna TPS:n johtamismalliin.

Ilta-Sanomat uutisoi, että Niittymäen paikka menee joka tapauksessa yleiseen hakuun kauden jälkeen. Riittääkö näytöksi, jos hän saa houkuteltua Aleksandr Ovetshkinin ja Sidney Crosbyn Turkuun?

 

Miika Elomon johtamaa valmennustiimiä ei voi hirveästi syyttää siitä, että joukkue on lipumassa ulos jopa kymmenen sakista. Tuloksellinen valmentaminen ympärillä pyörivän show'n keskellä on liian kova tehtävä.

TPS:ssä on hyviä pelaajia, mutta kemia on kateissa. TPS:ään on tänäkin vuonna hankittu yksilöitä, ei rakennettu joukkuetta.

Onnea vaan sille valmentajalle, joka lähtee vetämään ensi kauden TPS-projektia. Työrauhan takaaminen nykyisessä TPS-ympäristössä vaatii jatkuvaa hauiksen näyttöä.

TPS:stä on tullut tyypillinen "coach killer" -seura.

 

Takaisin Raumalle. Lukossa asiat loksahtivat kohdalleen, kun Risto Dufvasta tuli päävalmentaja.

Dufvan onnistuminen ei perustu ainoastaan hänen valmennustaitoihinsa, vaan myös siihen, että hän viime kädessä vastaa joukkueen kokoamisesta. Dufvalla on ollut riittävästi vetovoimaa ja vanhoja tuttuja, jotka hän on saanut houkuteltua Raumalle.

Kuona räjähtää tuulettimeen siinä vaiheessa, kun Dufva jättää Lukon. Koko urheilupuoli on silloin taas rakennettava uudelleen. Ja siinä voi mennä aikaa.

Sen jälkeen Lukon kannattajat eivät voi kuin ristiä kädet ja toivoa, ettei tilanne valu samanlaiseksi kuin TPS:ssä.